Posts Tagged ‘itsevarma’
Outoja kammotuksia ja kammottamuuksia
Posted by: Minna
Tänään pyörälenkillä oli aikaa miettiä syntyjä syviä. Mietin kuinka paljon oma käytös vaikuttaa koiran käytökseen. Varsinkin kun moni sanoo ettei koira toimi kisa- tai näyttelytilanteessa itsellä, koska itse jännittää tilannetta niin paljon. Ihminen yliyrittää tai jäätyy tai panikoi ja koira elää hetkessä ihmetellen omistajansa käytöstä. Fiksu koira esittää rauhoittavia eleitä, mutta stressaantunut omistaja ei välttämättä osaa lukea niitä oikein ja hermostuu enemmän, joten koira esittää lisää rauhoittavia eleitä … ja kierre on valmis.
Mietintä lähti siitä kun ihmettelin miksi Awa reagoi eri tavalla samoihin ärsykkeisiin riippuen siitä ollaanko me liikenteessä kävellen, juosten tai pyöräillen. Itse koen oloni epävarmimmaksi pyörällä ajaessa, koska pyörän ja koiran saman aikainen hallinta vaatii vielä harjoittelua. Eli kaikki kammotukset tavataan pyöräillessä ja kävellessä tai hölkätessä niistä päästään ohi viiksikarvaa väräyttämällä. Pihumattakaan siitä, että vapaana ollessaan se saattaa säpsähtää jotain, mutta palaa heti takaisin tarkistamaan mikä se oli! On siis taas aika katsoa peiliin. Jostain pitää löytää itsestä se rauhallinen ja itsevarma johtaja (® by Cesar Millan). Aika siis lähteä sisäiselle tutkimusmatkalle omaan mieleen.
Cesarhan opettaa, että oppimalla käyttäytymään itse saa koiransa käytöksen korjattua. Ohjelmassa lienee siis jatkossa muutaman kerran lenkkeilyä kävellen kaupungilla tutkien haastavia paikkoja ja hakien omistajalle itseluottamusta ja ennen kaikkea luottamusta siihen ettei se koira säiky, kun ei se sitä tee jos en itse jännity. Eli harjoitusohjelmaa muovataan taas tarpeita vastaavaksi. Ehkä Awa selviää vähemmällä juoksuttamisella kunhan sen nenä ja aivot joutuvat suuremmalle rasitukselle. Voisimme aloittaa silleen rauhallisesti Tikkurilasta ja myöhemmin kokeilla ihan ison cityn katuja.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Ei päivää ilman koiraa, vaikka oma ei olisikaan paikalla. Tapasin tänään ensimmäistä kertaa 5kk ikäisen kurittoman koirapojan. Pentu hyppi vasten, puri, näykki ja nylkytti. Siis kaikkea sitä ihanaa, mitä koira ei saisi tehdä, mutta joka kuuluu sen käytökseen ellei sille aseteta rajoja.
Olin kuullut koiran osaavan istua, antaa tassua ja tulla yhden perheenjäsenen luokse kutsusta. Käytännössä näytti siltä, että se oli pentu joka käski eikä ne ihmiset. Pennun annettiin hyppiä vasten tai sitä väistettiin sen hypätessä. Kysessä on kuitenkin ilmeisen kovapäiseksi kasvava labradorinnoutaja-kokoluokan pentu, siis melkoinen aikapommi osaamattomissa käsissä.
Toisaalta täysin kurittomana pentu oli mitä oivallisin koe-eläin Cesar-metodin testaamiseen. Parin ojentamisen jälkeen se oppi huomaamaan millaista käytöstä en siltä hyväksy. Pentuna se kuitenkin oli kuriton ja toisti jo oppimaansa virheellistä käytöstä varsin sitkeästi vaikkakin korjaus sai sen ruotuun varsin nopeasti muutamaksi hetkeksi. Estin virheellisen käytöksen ja palkitsin pentua rapsutuksilla ja hyväilyillä siinä vaiheessa kun se rauhoittui. Pois lähtiessäni se intoitui taas jahtaamaan, joten kävelin sitä päin niin että sen oli pakko väistää mua. Jonkin lainen ymmärrys meidän välille tuli, mutta jatko on täysin auki.
Tämän testaamisen jälkeen näin, kuinka pentu pääsi hyppimään kouluikäistä lasta vasten. En voinut katsoa sitä vaan menin puuttumaan tilanteeseen. Näytin lapselle keinoja millä pentua saa hallittua ja mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Samat opit näytin perheen äidille. Neuvoin myös kuinka koiran juoksunarua voi käyttää liinan tavoin hyppimisen rajoittamiseen astumalla narun päälle. Kovin vakuuttunut en valitettavasti ole niiden perille menosta. Ongelmia on aivan varmasti odotettavissa jos pentu edelleen on noin ulkopuolinen perheen päivärutiineista. Nuoren energisen pennun pitäisi saada mennä ja touhuta lauman mukana mahdollisuuksien mukaan eikä joutua unohdetuksi koppinsa viereen turhautumaan. Välimatkan takia mulla ei ole mitään mahdollisuutta osallistua suuremmissa määrin pennun elämään paitsi puhelimitse neuvoa omistajia.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Olen yrittänyt kitkeä keinolla jos toisella Awan ärsyttävää pelko-/varoitushaukkua pois omalla pihalla liikkuessa. Nyt viimein ihan vahingossa taisin löytää eväät siihen. Cesar Millan olisi varmaan osannut kertoa asian nopeammin tai Veijo Kinnunen olisi tiennyt kertoa miten koko ongelma vältetään. Koiran korjaaminen vain vie aikaa ja vaatii kekseliäisyyttä sekä taitoa lukea koiraa oikein.
Nyt Awa siis kulkee pihassa korkealla pannalla (aivan korvien takana) ja joko todella lyhyellä ylöspäin nousevalla hihnalla tai aivan löysällä hihnalla. Tehdään epävarmasta koirasta itsevarmemman näköinen ja saadaan se tuntemaan itsensä itsevarmemmaksi ilman, että ohjaaja säätää koko ajan vieressä.
Kyseisestä metodista on seurannut sellainen yllättävä asia, että nyt viikonlopun aikana Awa on alkanut kävellä metsäpoluilla mun takana aiemman edessä säntäilyn sijasta. Awa siis alkaa käytökseltään muistuttaa enemmän emäänsä Dixietä. Ei paha ollenkaan. 
Vielä tarvisi pari viikkoa elää epätietoisuudessa ja sitten voidaan ultralla katsoa jäädäänkö mammalomalle vai kiristetäänkö harrastustahtia. Ainakin Awalla on nälkä, mutta kyseisestä koirasta puheen ollen se ei ole yllättävä havainto.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Ylämäessä treenausta ja pohdintaa auktoriteetistä
Posted by: Minna
Tänään ohjelmassa oli eilisen koirapuistossa spurtittelun jälkeen hieman rauhallisempaa lihaskuntotreeniä. Koska oma nilkkani vaivaa edelleen, päädyin mäkitreeniin. Ulkona oli sopivan raskas uuden nuoskalumen keli, joten menimme läheiselle rinteelle heittelemään lumipalloja ja keppejä. Koira lumipallon perässä mäkeä alas ja uutta nousemaan mäkeä ylös. Puolessa tunnissa Awa näytti saaneen lajista tarpeekseen, joten kävelimme rauhassa takaisin kotiin. Paluu matkalla törmäsimme vielä pariin jalankulkijaan ja sain Awan ohittamaan ne ilman mitään kommentointia, joten ehkä alan itsekin saada idean päästä kiinni.
Olen pohdiskellut, että miksi mua häiritsee niin suunnattomasti Cesar Millanin käyttämä energiataso-termi. Mietin, että millä sen oikeasti voisi korvata tai selittää. Yritin miettiä, miten sen voisi selittää niin, että se olisi helposti miellettävissä eläimiin perehtymättömillekin ihmisille. Cesar puhuu oikeasta energiatasosta, ja siitä että ohjaajalla/omistajalla pitää olla korkeampi energiataso kuin koirallansa.
Jos sinun pitää olla rauhallinen ja itsevarma, niin sinulla pitää olla auktoriteettiä (eng. authority, suomeksi myös arvovalta, määräysvalta). Helpoiten esimerkin saa varmaan armeijan piiristä. Kuvitellaan tilanne, jossa pidetään tilaisuus, johon on kutsuttu arvoasteikon eri portailta henkilöitä. Ensin paikalle tulee muutama sotamiestä ja he puhelevat keskenään. Kun paikalle tulee pari alikersanttia, niin tervehtimisen jälkeen sotamiehet vaikenevat tai puhelevat hiljaa keskenään ellei heitä puhutella. Ja jos paikalle tulee vielä vääpeli ja kapteeni, niin ei mene kuin muutama sekunti tervehdykseen ja sen jälkeen kaikki alemmat hiljenevät kuuntelemaan kapteenin puhetta. Armeijassa arvovalta on helppo osoittaa arvomerkeillä, mutta miten se tapahtuu siviilissä?
Oletko miettinyt koskaan, että jos olet ryhmätilausuudessa mihin tilaisuuden vetäjä ja/tai pääpuhuja saapuu paikalle muita myöhemmin, mistä sitä lähes automaattisesti tietää keitä ne ovat vaikka heitä ei olisi aiemmin tavannut? Ryhti, katse eteenpäin, rauhallinen käytös ja suora katsekontakti yleisöön. Joku on todennut, että valta on seksikästä mutta väittäisin että vallan ja vastuun tuoma itseluottamuksen kasvaminen ja onnistumisien kokeminen luo varmuutta. Itsestään pitävä ja rauhallinen ihminen on helppo ihailujen kohde ja esikuva.
Koiran omistajana meidän pitäisi oppia arvostamaan niitä onnistumisia ja nauttia siitä koiran kanssa touhuamisesta. Hampaat irvessä yrittämällä harvemmin mikään eläimen kanssa onnistuu. Rauhallinen ja itsevarma ~arvovaltansa lemmikkiään kohtaan kokeva~ omistaja pärjää koiransa kanssa paremmin kuin stressaava ja hermostunut jännittäjä, joka omalla säheltämisellään saa koirankin olon epämukavaksi. Kuvittele itsesi tilanteessa, jossa olet vahvimmillasi ja siirrä se tunnetila koirasi kanssa liikkumiseen. Kuvittele itsesi onnistumaan, mielikuvaharjoittelu ei ole pahasta, ja sen jälkeen ota koira siihen viereen ja toimi mielikuviesi mukaan… saat huomata onnistuneesi!
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Dixien 2-3 viikon mittaiseksi suunniteltu teholiikuntajakso on ehtinyt jo yli puolen välin. Dixie on alkanut remmissä kulkemaan edellä ja hieman jopa vaatimaan vauhtia. Enää ei tulla väkisin perässä vaan jopa kävellessä Dixie hölkkää etuviistossa edessä. Vapaana ollessa jonkin verran spurttailee, laukkaa luoksetulossa ja ravailee vapaaehtoisesti. Lihakset ovat alkaneet kehittyä ja vatsalinja nousta eli löysä nahka on alkanut kutistua. Kokonaisuudessaan voisin sanoa olevani tyytyväinen muutokseen, vaikka oma jalkavaivani onkin jonkin verran haitannut suunnitelmani mukaista liikuttamista. Dixiestä on kuoriutunut esiin entistä nuoremman oloinen koira, joka säteilee innostunutta energiaa vaikka osaakin sisällä ottaa rennosti.
Ja Awa sitten: on tietysti nauttinut pidemmistä remmilenkeistä uusilla kulkureiteillä, kun normaalisti pitkät lenkit on tehty vain metsässä. Emän tyyni ja itsevarma esiintyminen on antanut varmuutta tilanteiden kohtaamiseen. Mamma on selvästi buustannut Awan itseluottamusta antamalla sen “omia” luut haukahtamalla parin metrin päästä ja muutenkin tietyissä asioissa antanut Awan olla “pomo” (~dominoida) kotonaan, vaikka selkeästi sen nenille ei hypi sen paremmin Awa kuin muutkaan koirat. Dixien ei vain tarvitse korostaa omaa asemaansa polkemalla alaisiaan. Sen käytöksestä tulee mieleen Cesarin Daddy, mutta jenkkejähän ne ovat molemmat. 
Parhaiten Awan itsevarmuuden muutoksen näkee vieraita koiria ohittaessa ja sen olemuksessa kun liikutaan ulkona. Lenkillä Awa ravaa nykyään vähät välittäen vastaantulijoista, kun aiemmin käytös riippui vastaantulijan reaktioista. Osansa varmasti on myös sillä, että minä olen ollut rauhallisempi ja luottavaisempi sen käytöksen suhteen kun olen luottanut siihen, että mamman hyvä esimerkki vaikuttaa positiivisesti tyttäreen. Siis vähän samaan tapaan kun Cesar on toiminut käyttäessään Daddyä ongelmakoiran esimerkkinä vaikeissa tilanteissa.
Awan oma sporttilinja-projekti jatkuu kevään, tavoitteenaan olla esiintymiskunnossa maalis-huhtikuulla. Ruokavalio tulee vaihtumaan lauantaista lähtien kun saan loput puurotarpeet. Kuivamuonakin vaihdetaan sporttisempaan laatuun kunhan vanhat on syöty pois. Josko tällä liikkumisella omakin kunto hieman kohoaisi.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
