Archive for the ‘yleinen’ Category
Lauantaina oli päätetty vuosikokouksessa pevisaan tehdä tiukennuksia. Sinällään kannatan muutosta, joten sen osalta ei harmita etten päässyt mielipidettäni asiaan sanomaan. Terve koira on kuitenkin kaikkien etu, niin kasvattajien kuin omistajienkin. Eläinlääkärit tienatkoon jatkossa ennaltaehkäisevää työtä tehden ja tapaturmia hoitaen. 
Me oltiin Awan kanssa lauantaina agility-päivillä saamassa oppia Lotta Vuorelalta ja Laura Isohannilta. Ensin olin kuunteluoppilaana alkeisryhmän opinnoissa ja sain sieltäkin muutaman hyvän ajatuksen mukaani. Tositoimiin päästiin sitten hieman pidemmälle edenneiden kanssa (alkeis-jatkotaso) ja meidän treenit aloitettiin renkaan kanssa. Oli niin hyvä rengastreeni, että sitä pitää kyllä kokeilla ihan meidän omallakin kentällä, kunhan saan vaan jostain apuohjaajan treeniin mukaan. Tällä treenillä päästään todella nopeasti ja varmasti pitkälle tuon renkaan kanssa! Saadaan varmuutta ja nopeutta siihen. Itse rataharjoituksessa opeteltiin lähinnä valsseja. Vähän olisi tehnyt mieli kokeilla itse takaa leikkausta, mutta jostain syystä päädyin kuitenkin valssaamaan koko radan läpi. Rata sinällään oli aika haastava meille; 18 estettä sisältäen hyppyjä, putkia, muurin ja pituuden. Saimme kuulla saman kommentin kuin oman ryhmän treeneissäkin: mun pitää päästää koira kauemmas suorittamaan rataa kun se kerran sen itse osaa. Eli ohjaaja-raukka tarvitsee lisää itseluottamusta ja luottamusta koiraan. Awalla on sen verran vauhtia, että pidemmälle irrotessaan siitä saa huimasti vauhtia radan suorittamiseen. Se on kuitenkin varsin hyvin kuulolla, eikä karkaile ympäri kenttää (mitä nyt viimeinen takaa kierto hypylle radan toiseksi viimeisellä esteellä sai sen unohtamaan, että rata on vielä kesken. Edes kertaus ei saanut Awaa muistamaan, että radalta ei poistuta, vaikka kentän laita tuleekin noin lähelle.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Odotuksia vai toteutumatta jääviä haaveita
Posted by: Minna
Aikansa kutankin, olisi mummoni sanonut. Tarkoittaen ettei mikään kestä ikuisesti. Tai ehkä jotkut asiat kestävätkin, mutta me ihmiset muutumme. Olen aloittanut tämän blogin pitämisen joulukuun viimeisenä päivänä 2008 ja alkuun kirjoitinkin melkein joka päivä. Ensin alkuun olin hyvin skeptinen jaksanko kirjoittaa edes kuukautta, mutta onhan tuosta kulunut jo kohta kolme vuotta. Se on äärimmäisen pitkä aika ihmiselle, joka ei ole koskaan pitänyt edes teininä päiväkirjaa. Omalla tavallaan aiheen rajaaminen pelkiin koiriin on selkiyttänyt sitä mistä tänne kirjoitan. Toisaalta selkeästi huomaan vanhoja lukiessani kuinka Awan vakavan sairastumisen tajuamisen jälkeen elämä alkoi pyöriä muuallakin kuin netin ihmeellisessä maailmassa. Tai sanotaanko, että en halunnut jakaa sitä ahdistusta puolen maailman kanssa ja mitään hyvää en enää ehtinyt kaivaa esiin.
Näistä naarmuista kaikki lähti liikkeelle.
Elämä pyöri lääkityksen, koiran seurannan ja lääkärikäyntien jälkeisten puheluiden odottamisien ympärillä. Jokaisella kerralla mentiin suurin toivein lääkäriin ja seuraavat pari päivää odoteltiin paniikinomaisen toivon kera puhelua, joka kertoisi onko tilanne parempi kuin kuukautta aikaisemmin. Nyt onnekseni voin todeta, että Awa on terve ja elossa. Mutta kuinka pienestä kaikki olisikaan ollut kiinni…
Viimeisen kahden vuoden aikana on saanut todeta, että elämä tuo tielleni juuri sitä mitä tarvitsen vaikka saadessani en sitä vielä välttämättä tiedosta tarvitsevani. Juuri kun Awa oli sairastunut sain työpaikallani mahdollisuuden lisäansioihin ja parempiin työaikajoustoihin. Ilman niitä mulla ei olisi ollut mahdollisuutta rahallisesti ja ajallisesti hoitaa Awaa terveeksi. Ja mikä etiäinen oli minut saanut vuosia aikaisemmin ottamaan vakuutuksenkin niin, että vakuutuskausi katkesi juuri siinä kohtaa kun vuosittainen korvaussumma oli täyttymässä (noin 100€ jäi käyttämättä siitä kaudesta). Ja ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että tajusin viedä koiran ajoissa tutkittavaksi ja ystävänäni on eläinlääkäri, joka osasi ja rohkeni heti alkuun epäillä oikeaa tautia. Mikäli me olisimme toimineent viikonkaan myöhässä mulla ei ehkä olisi Awaa, sen verran hurjaa luettavaa oli ensimmäiset verikoetulokset.
Paria vuotta aikaisemmin mulla oli haaveena aloittaa agility Awan kanssa. Aloitus siirtyi, koska sopivaa koulutusryhmäpaikkaa ei löytynyt ja sen jälkeen kasvattaja päätti käyttää oikeutensa ja astuttaa Awan. Ja kun vihdoin viimein sain koiran kotiin, niin se sairastui ja taas saimme siirtää haaveemme agilitystä historiaan. Välillä epäilytti suuresti tuleeko tuosta koirasta enää mitään. Kiitän tuesta ja myötäelämisestä Saria ja Tiinaa sekä metsälenkkiystäviäni (Tuuli, Salla ja Nina), jotka jaksoivat kerrasta toiseen kuunnella kuinka minä vuoroin herättelin toiveita Awan selviämisestä ja seuraavalla kerralla mietin onko mun pakko luovuttaa ja tehdä viimeinen palvelus vai sinnitelläänkö vielä hetki. Ja se peruskysymys: koska on oikea hetki tehdä rakkaalle lemmikille se viimeinen palvelus?
Awa kuitenkin halusi elää ja lopulta lähes päivälleen vuosi sairastumisensa jälkeen Awa sai viimeisen pillerinsä ja todettiin terveeksi. Ja välittömästi tämän jälkeen me päästiin agilitykoulutusryhmään. Karsintatilaisuudessa oli yli 100 koirakkoa, joista vain 30 sai kouluspaikan ja me oltiin yksi niistä. Seuraava tavoite voisi olla se, että pystymme suorittamaan kaikki kentällä olevat esteet ja uskaltaisimme epäviralliselle hyppyradalle kisaamaan. Sen pidemmälle en uskalla edes haaveilla. Hauskaa pidetään niin kauan kun sitä kestää, sen jälkeen suuntaamme taas kohti uusia haasteita.
Viimeiset pari vuotta ovat opettaneet minulle paljon. Niin stressin hallintaa kuin luottamusta siihen, että kaikella tapahtuvalla on syynsä. Vastavirtaan uiminen ei välttämättä auta kuin hidastamalla kehitystä, siispä miksi potkia vastaan kun helpommalla pääsee soljuessa tapahtumien mukana. En tosin koskaan ole ollut kovin sopulilaumaan sopeutuva yksilö, vaan ennemminkin omia polkujani tallaava… ilves?
Tämän syksyn ja ilmeisesti tulevan talvenkin teema näyttää olevan odottaminen, useammallakin rintamalla. Mun hermorakenteellani se tosin tulee olemaan pitkä ja piinallinen kausi. Odotan, että ne kuuluisat Jotkut Muut tekee päätöksensä mun elämästäni, jotta voin itse toimia annettujen päätösten pohjalta. Tässä odotellessa sijaistoimintona varmaan tulee jatkettua elämäntaparemonttia, johonkin se turhautuminenkin pitää purkaa kun ei uskalla ottaa riskiä, että painostan liikaa sitä Jotain Muuta ja pahennan omalla toiminnallani lopputulosta. Pahinta on se, kun lopulta asioita miettiessään (ja sitä miettimisaikaa on nyt ihan liikaa) ei enää itsekään tiedä mikä olisi ihanteellinen lopputulos. Tiedän mitä haluaisin, mutta onko se lopulta kuitenkaan hyväksi kokonaisuuden kannalta? Miksi ei vain voisi olla tylysti itsekäs ja ottaa sen mitä haluaa ja vähät välittää siitä mitä muut ovat valmiita vapaaehtoisesti tarjoamaan?
Ja nyt mä tuolla edellisellä lauseella sitten tuhosin koko eilisen päivän sanomani. Ehkä minunkin on aika tunnustaa olevani välillä ihan tavallinen itsekäs ihminen.
Ei tämä riitä, ei se tähän jää
Sun seuraavaan elämään
Aion myös löytää
En siitä suostuisi häviämään
Aioin löytää tieni sinun uuteen elämään
(JK: 1 – 2 – 3a -4 – 5a – 6 vai 1a -2 -3a -4 – 5 – 6 ?)
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
.. aina ne samat ihmiset toteuttavat harrastustapahtumat? (Ai miten niin viikonloppuna on rotuyhdistyksen syysvuosikokous ja uuden hallituksen valinta.) Nykyään ihmiset on vieraannutettu yhdessä tekemisestä ja toisten auttamisesta. Kaikesta pitäisi saada (rahallista) hyötyä itselle. Niinpä näistä hallituspaikoista on tullut lähinnä orjatyöpaikkoja ja niidenkin joukossa on vapaamatkustajia, jotka tekevät vähemmän kuin muut ja siten näiden tunnollisten jäsenten niskaan kertyy entistä suurempi työtaakka. Enpä tiedä onko loppujen lopuksi näistä vaihtoehtoisista porkkanoista ollut hyötyä, mutta mitään ei saa jos ei uskalla yrittää uutta. Loppujen lopuksi ainakin omalla kohdalla on tänä vuonna talkootyötä tullut tehtyä lukemattomia tunteja. Näkyviä tapahtumia useampia kokonaisia päiviä ja kaikki pienemmät siihen päälle.
… näkymätöntä työtä ei arvosteta? Rotuyhdistyksen lehti hankkii juttunsa, kirjoittaa ne, taittaa ja painaa lehden ihan itse. Eihän siihen meitä ihmisiä tarvita. Se on kiva sitten arvostella sitä kuinka tylsää on lehteä lukea, mutta itse ei olla valmiita osallistumaan lehden tekoon, koska ”eihän me osata kirjoittaa” – niin ette, mutta arvostelevia kirjoituksia kyllä osataan tehdä. Miksi ei siis ihan oikeitakin juttuja? Tunnustan, että omalla kohdalla takki alkaa olla aika tyhjä ja niinpä palstani lienee aika siirtyä historiaan ellei jostain mystisestä paikasta sille löydy jatkajaa. Eihän sitä ole pahemmin hakukuttu, mutta ei myöskään kehuttu, joten en koe palstan eteen työskentelyä enää mielekkäänä. Saatu ilo nähtyyn vaivaan verrattuna ei enää omalla mittapuullani ole kannattava yhtälö. Vai onko tässä syynä se, että olen ottanut jutun aiheeksi niin raskaan aiheen, että sen kirjoittaminen on kerta kaikkiaan ylivoimainen tehtävä… Aika näyttää tuleeko siitä sydänverellä kirjoitetusta jutusta ikinä mitään. On paljon helpompaa kirjoittaa henkilöistä ja asioista, jotka eivät ole liian lähellä.
… joidenkin on pakko harrastaa muiden harrastuksien järjestämistä. Aika monella järjestöaktiivilla on kotona oma koira tai useampi. Näitä tapahtumia järjestäessä on vaan pakko jättää se oma koira(t) kotiin, jotta saa muille tehtyä tapahtumat tai houkutella/kiristää joku tuttu esittämään ja huoltamaan oman koiran. Silloin se vielä menee jos muut lähipiiristä ei ole mukana tapahtuman järjestämisessä, mutta kuka hoitaa kaveriporukan koirat, jos jokainen heistä tekee täyden työpäivän tapahtumaa järjestäessä. Ja esimerkiksi ihan jääviyssyistä ei tuomarin yhteyshenkilöt voi tuoda itse omia koiriaan arvosteltavaksi.
.. koirajärjestöaktivistin täytyy mennä toisen yhdistyksen tapahtumiin päästäkseen osallistumaan omalla koirallaan. Ja esimerkiksi agilityseuran koulutukseen osallistuvan tarvitsee yleensä tehdä tietty määrä talkootyötä kyseisen yhdistyksen hyväksi, joten tämä toisessa porukassa jo aktiivinen harrastaja joutuu vielä uudelleen tekemään talkootöitä päästäkseen itse osallistumaan oman koiransa kanssa.
Aikanaan yksi toisen rotujärjestön paikallisosaston puheenjohtaja sanoi minulle, että aina on olemassa niitä jotka tekevät ja sitten niitä, jotka kulkevat perässä arvostelemassa jälkeä. Johtuuko se nykyisestä omaan napaan tuijottamisen hyväksymisestä vai yleisestä ahneudesta, että enää ei osata ajatella sitä mitä hyvää voisi saada vapaaehtoisesti kunhan itse ensin antaa pienen panoksen toiselle. Luin vähän aikaa sitten yhden menestyvän nuoren liikemiehen haastattelua ja hän kertoi, että heille on oikein opetettu uusi ajatusmalli. Enää ei ajatella sitä mitä voisi hyötyä uuden ihmisen tapaamisesta vaan mitä hyvää voisi itse antaa tälle uudelle tuttavuudelle. Lyhyesti siis: Miksi me yritämme ottaa väkisin sen, mitä toinen olisi valmis antamaan meille vaihtovaluuttana hieman myöhemmin. Ei enää kaikki tänne heti –ajattelua vaan käännetään ajatukset siihen miten saadaan hyvä kiertämään.
Ehkä se hymy, jonka annamme vastaantulijalle saa hänet hyvälle tuulelle. Ehkä tämä vastaantulija hymyilee huomattaan seuraavalle henkilölle parantaen hänen päiväänsä. Ehkä paremmalle tuulelle tullut ihminen tekee viisaampia päätöksiä ja vaikuttaa taas positiivisesti muiden elämään. Jossain vaiheessa huomaat, että joku avaa sinulle oven kun kannat raskasta kassia tai päästää sinut edellään kassajonossa kun hänellä ei ole kiire ja sinulla on. Tai ehkä tämä hymyn vastaanottanut ihminen on yksinäinen ja uskaltaa näin tulla puhumaan kanssasi ja te tutustutte paremmin. Hänellä saattaa olla lahjoittaa jotain mitä tarvitset, mutta et tulisi koskaan tietämään sitä ellet olisi itse suonut hänelle sitä ensimmäistä hymyä.
Arvosta itseäsi niin kuin arvostat läheisiäsi ja ennen kaikkea arvosta läheisiäsi. Ota opiksesi vastoinkäymisistä, mutta älä siksi ala pelätä tulevaa. Elämä on kuin peili, se hymyilee takaisin jos itse hymyilet sille – tosin joskus sen hymyn esiin houkutteluun menee hieman enemmän aikaa.
(Tämän piti olla koira-aiheinen juttu, mutta tulipahan eksyttyä lahjakkaasti aiheesta. 
)
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Ensin käytiin tapaamassa Pavel-isää ja Mitra-veljeä. Hyvin on samassa rytmissä nämä sisarukset.
Hieman on Mitra isompi kuin Nikki, mutta niinhän uroksen kuuluukin olla.
Keski-Pohjanmaalla vierailun jälkeen käytiin viettämässä erittäin myöhäistä iltaa vermon koirapuistolla:
Illan viilettyä kun molemmat innostuivat leikkimään oikein kunnolla. Oli todella ihanaa nähdä Awankin innostuvan juoksuleikeistä pitkästä aikaa eikä vain makaavan statistina ja katselevan kun muut liikkuvat.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Awa-tytär ja Nikki onnittelevat tänään 11 vuotta täyttävää äitiä ja mummoa. Toivomme paljon lisää hienoja vuosia! Dixiellä on itsellään kolmesta pentueesta yhteensä 29 pentua ja niillä puolestaan yhteensä 55 pentua.
Kuvan © Sari Kupiainen
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Tänään on koettu niin ylämäkiä kuin alamäkiäkin. Awan olo huononi ja se oksensi usempaan kertan tänään. Onneksi mulla on edelleen tuota Surf Essential Oils -nestemäistä pesuainetta kokeiltavana niin pääsin taas haastamaan sen oikein vaikean lian kanssa. Awa oli sotkinut makuualustansa ja sohvan suojana olleen huovan. Pari koneellista niistä kertyi, mutta hyvin lähti puhtaaksi ja tuoksuivat raikkaalle. Jopa sekaan heittämäni lattialuudutkin uudistuivat huomattavasti.
Onneksi huomenna pääsemme Viikkiin pieneläinsairaalaan, niin jos siellä keksittäisiin perimmäinen syy sairasteluun ja saataisiin parantava hoito käyttöön – mikäli se on enää mahdollista.
Nikki veijarin kanssa vietimme reippaan 1½ tuntisen vermon koirapuistossa. Siellä oli tällä kertaa paljon pentuja: pehkot Leo ja Luna sekä nahkat Nietu, Ranja ja Nikkin sisko Hilla Marja Tyrni sekä tietysti Nikki itse. Lisäksi paikalle saapui vielä “ulkojäsen” bordercolliepentu. Kaikilla oli oikein mukavaa.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Koirapuistossa ja uutta pesuainetta kokeilemassa
Posted by: Minna
Olen aina ollut utelias kaikkea uutta kohtaan ja joitakin kuukausia sitten liityin Buzzadoriksi ja nyt sain vastaanottaa ensimmäisen pakettini. Markkinoinnin kohteena on Surf Essential Oils -pyykinpesuaineet, jotka ovat tulossa markkinoille. Aivan ensimmäisen pistin pesuaineen kovaan testiin: pesin käsin mikrokuituiset lattiapyyhkeeni, jotka säännöllisestä pikapesusta huolimatta tuoksahtivat varsin pahalle koiranpennun pissojen jäljiltä. Ohjeen mukaan ainetta kädenlämpöiseen veteen ja pesemään. Tulokseen olin varsin tyytyväinen, hajut lähtivät. Pyyhkäisinpä kostealla rätillä vielä lattiankin ennen kuin huuhtaisin sen uudestaan ja lopuksi huuhtelin puhtaalla vedellä. Mikrokuituinen liina kun on siitä kiitollinen, että se kuivuu nopeasti joten pääsin pian nuuskimaan miltä kuiva pyykkini tuoksuisi. Aika positiivinen kokemus, vaikkakin mietityttää tarviiko tuo parikseen huuteluainetta ja tarviiko sen olla jotan allergialiiton suosittelemaa ollakseen tuoksutonta? Normaalisti kun kärsin niin paljon staattisesta sähköstä, että käytän huuhteluainetta kaikkeen mahdolliseen pyykkiin. No tähän ongelmaan palaamme varmaan vielä lähitulevaisuudessa jonkin laisen ratkaisun kera.
Nikkin kanssa kävimme koirapuistoilemassa Vermossa. Paikalla oli melkoinen trikkien vallankumois. Vain yksi bluemerle ja kaksi soopelia, kaikki muut olivat trikkejä! Paikalle saapui Nikkin painiystävä soopelipehkopentu Leo. Lisäksi juoksukavereina toimivat Sohvi, Suna ja aika monta pehkoa.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Päivitykset saattaa vähän kestää. Awan ja Pavelin yhteistyön tulos Nikki-pentu saapui eilen ja opetellaan perheen sääntöjä ja yhteistä elämää.
Nikkin veljen Mitran edesottamuksia voi seurata Pavelin blogista. 
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
SCY:n Helsingin Alaosasto järjestää Match Shown helatorstaina 13.5.2010 klo 11 Helsingissä Malminkartanon Sirkuskentällä. Ilmoittautumiset alkavat klo 10 ja ilmoittautumismaksu on 5€/koira. Lisätiedot alla olevasta pdf-formaatissa olevasta mainoksesta (kun en osaa muuttaa sitä täällä näkyvään muotoon).
Tervetuloa!
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Koska omasta edellisestä pennusta on jo aikaa vuosia, neljä jos tarkkoja ollaan, niin päätin ihan perehtyä siihen mitä kaikkea mun on huomioitava. Osansa varmaan tekee sekin ettei tällä hetkellä kotona ole yhtään koiraa.
Markkinointikoneisto tekee kaikenlaisia listoja missä kerrotaan mitä kaikkea on pakko ostaa ennen kuin koira edes muuttaa kotiin. Siis vähän samaan tapaan kuin ihmisvauvoille listataan vähimmäistarvikkeet, joita ilman ei pärjää (todellako?). Muutamia asioita on tietysti, joita ilman ei todellakaan pärjää kuten ruoka- ja vesikipot sekä pennun oma ruoka, mutta kaikessa muussa on paljon valinnan varaa.
Pennun ruuasta kannattaa keskustella ko. pennun kasvattajan kanssa. Hänen tietää mitä pentu on syönyt ja on muutenkin suositeltavaa ettei pennun ruokaa vaihdeta samalla kertaa kun se muuttaa uuteen kotiin, joten sitä samaa ruokaa kannattaa ostaa alkuun vaikka myöhemmin olisi tarkoitus ruokkia pentua toisella ruokamerkillä tai peräti toisella tavalla (kuivamuona/barf/kotiruoka). Pennun elämässä on muuton aikaan paljon stressiä, joten sitä ei kannata rasittaa täydellisellä ruokavalion vaihdoksella juuri sillä hetkellä.
Pennulla pitää myös olla oikean kokoiset ruoka- ja vesikipot, joista se pystyy turvallisesti ja kuroittelematta syömään. Alkuun ruokakippona voi toimia vaikka vanha lautanen ja ruokamäärän ja pennun kasvaessa voi ostaa aikuiskokoisen ruokakipon.
Lisäksi pennulle on hyvä luoda valmiiksi oma lepopaikka. Paikan voi tehdä pahvilaatikosta ja vanhasta huovasta (kuva on vuodelta 1994) yhtä hyvin kuin ostaa valmiin pedin kaupasta. Tärkeintä alussa on se, että lepopaikasta tulee oikeasti sellainen paikka, että kukaan ei häiritse pentua silloin kun pentu sinne menee. Mikäli tarkoitus on pennun kanssa matkustella tai käydä näyttelyissä voi pennun oman paikan perustaa myös näyttelyhäkkiin, jolloin erillistä totuttamista häkkiin ei enää myöhemmin tarvita.
Panta kannattaa olla kevyt, mutta tukeva ja hihnan sellainen jossa on kevyt lukko (ettei se paina pantaa pennun kaulassa) ja hyvä pitää kädessä. Fleksiä en missään nimessä suosittele pennun ensimmäiseksi hihnaksi. On paljon viisaampaa opettaa pentu kulkemaan vetämättä hihnassa ja vasta sen jälkeen siirtyä fleksiin jos sellaista haluaa käyttää.
Ostoslistalle on hyvä varsin varhaisessa vaiheessa lisätä kunnolliset koirien kynsisakset. Aivan pienen pennun kynsiä voi kyllä kätevästi leikata ihmisten kynsileikkureillakin, mutta ne sakset on paljon paremmat.
Ennen pennun kotiin tuloa kannattaa tehdä sellainen perussiivous, jossa käydään läpi kaikki lattian rajassa olevat tavarat ja siirretään erityisen kielletyt pois ulottuvilta. Lisäksi pennulle kannattaa hankkia muutamia luvallisia leluja (en suosittele vanhoja sukkia tai kenkiä, koska pentu ei eroita vanhaa uudesta ja oppii luvan kanssa järsimään käyttötavaroita!) ja muutamia puruluita tai vastaavia helpottamaan kasvavien hampaiden kutinaa.
Tämän lisäksi on hyvä käydä koko perheen kanssa läpi muutamat yhteiset pelisäännöt: saako pentu oleilla sängyssä/sohvalla, missä pentu oleilee jäädesään yksin kotiin (tarvitaanko koiraportteja?), kuka huolehtii pennun ruokkimisesta (vastuuhenkilö, joka tietää onko pentu saanut ruokansa) ja miten ulkoiluttamisesta ja sisäsiisteyden opettamisesta huolehditaan.
Loput tavarat voi ostaa sitä mukaa kun niille tulee tarvetta. On ihan turhaa oletuksena ostaa D.A.P.-haihdutinta, sitruunapantaa ja toppahaalaria.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
