Archive for the ‘Terveys’ Category
Odotuksia vai toteutumatta jääviä haaveita
Posted by: Minna
Aikansa kutankin, olisi mummoni sanonut. Tarkoittaen ettei mikään kestä ikuisesti. Tai ehkä jotkut asiat kestävätkin, mutta me ihmiset muutumme. Olen aloittanut tämän blogin pitämisen joulukuun viimeisenä päivänä 2008 ja alkuun kirjoitinkin melkein joka päivä. Ensin alkuun olin hyvin skeptinen jaksanko kirjoittaa edes kuukautta, mutta onhan tuosta kulunut jo kohta kolme vuotta. Se on äärimmäisen pitkä aika ihmiselle, joka ei ole koskaan pitänyt edes teininä päiväkirjaa. Omalla tavallaan aiheen rajaaminen pelkiin koiriin on selkiyttänyt sitä mistä tänne kirjoitan. Toisaalta selkeästi huomaan vanhoja lukiessani kuinka Awan vakavan sairastumisen tajuamisen jälkeen elämä alkoi pyöriä muuallakin kuin netin ihmeellisessä maailmassa. Tai sanotaanko, että en halunnut jakaa sitä ahdistusta puolen maailman kanssa ja mitään hyvää en enää ehtinyt kaivaa esiin.
Näistä naarmuista kaikki lähti liikkeelle.
Elämä pyöri lääkityksen, koiran seurannan ja lääkärikäyntien jälkeisten puheluiden odottamisien ympärillä. Jokaisella kerralla mentiin suurin toivein lääkäriin ja seuraavat pari päivää odoteltiin paniikinomaisen toivon kera puhelua, joka kertoisi onko tilanne parempi kuin kuukautta aikaisemmin. Nyt onnekseni voin todeta, että Awa on terve ja elossa. Mutta kuinka pienestä kaikki olisikaan ollut kiinni…
Viimeisen kahden vuoden aikana on saanut todeta, että elämä tuo tielleni juuri sitä mitä tarvitsen vaikka saadessani en sitä vielä välttämättä tiedosta tarvitsevani. Juuri kun Awa oli sairastunut sain työpaikallani mahdollisuuden lisäansioihin ja parempiin työaikajoustoihin. Ilman niitä mulla ei olisi ollut mahdollisuutta rahallisesti ja ajallisesti hoitaa Awaa terveeksi. Ja mikä etiäinen oli minut saanut vuosia aikaisemmin ottamaan vakuutuksenkin niin, että vakuutuskausi katkesi juuri siinä kohtaa kun vuosittainen korvaussumma oli täyttymässä (noin 100€ jäi käyttämättä siitä kaudesta). Ja ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että tajusin viedä koiran ajoissa tutkittavaksi ja ystävänäni on eläinlääkäri, joka osasi ja rohkeni heti alkuun epäillä oikeaa tautia. Mikäli me olisimme toimineent viikonkaan myöhässä mulla ei ehkä olisi Awaa, sen verran hurjaa luettavaa oli ensimmäiset verikoetulokset.
Paria vuotta aikaisemmin mulla oli haaveena aloittaa agility Awan kanssa. Aloitus siirtyi, koska sopivaa koulutusryhmäpaikkaa ei löytynyt ja sen jälkeen kasvattaja päätti käyttää oikeutensa ja astuttaa Awan. Ja kun vihdoin viimein sain koiran kotiin, niin se sairastui ja taas saimme siirtää haaveemme agilitystä historiaan. Välillä epäilytti suuresti tuleeko tuosta koirasta enää mitään. Kiitän tuesta ja myötäelämisestä Saria ja Tiinaa sekä metsälenkkiystäviäni (Tuuli, Salla ja Nina), jotka jaksoivat kerrasta toiseen kuunnella kuinka minä vuoroin herättelin toiveita Awan selviämisestä ja seuraavalla kerralla mietin onko mun pakko luovuttaa ja tehdä viimeinen palvelus vai sinnitelläänkö vielä hetki. Ja se peruskysymys: koska on oikea hetki tehdä rakkaalle lemmikille se viimeinen palvelus?
Awa kuitenkin halusi elää ja lopulta lähes päivälleen vuosi sairastumisensa jälkeen Awa sai viimeisen pillerinsä ja todettiin terveeksi. Ja välittömästi tämän jälkeen me päästiin agilitykoulutusryhmään. Karsintatilaisuudessa oli yli 100 koirakkoa, joista vain 30 sai kouluspaikan ja me oltiin yksi niistä. Seuraava tavoite voisi olla se, että pystymme suorittamaan kaikki kentällä olevat esteet ja uskaltaisimme epäviralliselle hyppyradalle kisaamaan. Sen pidemmälle en uskalla edes haaveilla. Hauskaa pidetään niin kauan kun sitä kestää, sen jälkeen suuntaamme taas kohti uusia haasteita.
Viimeiset pari vuotta ovat opettaneet minulle paljon. Niin stressin hallintaa kuin luottamusta siihen, että kaikella tapahtuvalla on syynsä. Vastavirtaan uiminen ei välttämättä auta kuin hidastamalla kehitystä, siispä miksi potkia vastaan kun helpommalla pääsee soljuessa tapahtumien mukana. En tosin koskaan ole ollut kovin sopulilaumaan sopeutuva yksilö, vaan ennemminkin omia polkujani tallaava… ilves?
Tämän syksyn ja ilmeisesti tulevan talvenkin teema näyttää olevan odottaminen, useammallakin rintamalla. Mun hermorakenteellani se tosin tulee olemaan pitkä ja piinallinen kausi. Odotan, että ne kuuluisat Jotkut Muut tekee päätöksensä mun elämästäni, jotta voin itse toimia annettujen päätösten pohjalta. Tässä odotellessa sijaistoimintona varmaan tulee jatkettua elämäntaparemonttia, johonkin se turhautuminenkin pitää purkaa kun ei uskalla ottaa riskiä, että painostan liikaa sitä Jotain Muuta ja pahennan omalla toiminnallani lopputulosta. Pahinta on se, kun lopulta asioita miettiessään (ja sitä miettimisaikaa on nyt ihan liikaa) ei enää itsekään tiedä mikä olisi ihanteellinen lopputulos. Tiedän mitä haluaisin, mutta onko se lopulta kuitenkaan hyväksi kokonaisuuden kannalta? Miksi ei vain voisi olla tylysti itsekäs ja ottaa sen mitä haluaa ja vähät välittää siitä mitä muut ovat valmiita vapaaehtoisesti tarjoamaan?
Ja nyt mä tuolla edellisellä lauseella sitten tuhosin koko eilisen päivän sanomani. Ehkä minunkin on aika tunnustaa olevani välillä ihan tavallinen itsekäs ihminen.
Ei tämä riitä, ei se tähän jää
Sun seuraavaan elämään
Aion myös löytää
En siitä suostuisi häviämään
Aioin löytää tieni sinun uuteen elämään
(JK: 1 – 2 – 3a -4 – 5a – 6 vai 1a -2 -3a -4 – 5 – 6 ?)
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Kevät on ollut niin täynnä kiireitä, että koko blogin pitäminen on jäänyt. Kevään suurin merkkipaalu on varmasti ollut se, että Awa on virallisesti julistettu terveeksi (kunnes toisin todistetaan). Eli huhtikuun lopusta lähtien Awa ei ole saanut yhtään lääkkeitä ja seurantana otettu toukokuun verikoekin oli arvoiltaan hyvä.
Ilmoitin Awan agilityn alkeiskurssille ja Nikkin tokon alkeiskurssille. Kummallakin oli ohjatut treenit kerran viikossa, päälle omat treenit ja Collieyhdistyksen toiminta. Jossain välissä piti tehdä kotonakin jotain ja töissäkin tarvi näyttäytyä. Nikkin toko teettää todellakin töitä ja mun pinnaa pitää kehittää huomattavasti sekä saada itselle nopeutta oikein palkkaamiseen.
Awan agility-ura alkoi oikeastaan jo ennen alkeiskurssia kun ilmoittauduimme mukaan koulutusohjaajien kouluttamispäivään harjoitusoppilaiksi. Siellä opeteltiin hyppyjä ja erilaisia esteitä. Olimme siis kokeilleet jo normaalin renkaankin kontaktien lisäksi ennen kuin alkeiskurssi alkoi. Alkeiskurssin käsittelykoetta jännitettiin aika paljon, mutta onneksi päästiin siitä läpi. Ja koko kurssi oli loistava! Awa tykkäsi ja rohkeasti suoritti sellaisia tehtäviä, joiden suorittaminen mua hieman epäilytti. Treenaaminen on ollut kivaa ja edistyttykin ollaan varsin mukavasti. Suurimmat ongelmat meillä on tällä hetkellä keppien aloittaminen oikealle käännyttäessä (vasen sujuu hyvin) ja mun pitää saada enemmän etäisyyttä Awaan kontakteilla. Pieniä on siis suuret murheemme, mutta varsin oleellisia koko radan suoritusta ajatellen.
Toinen mahdollisuus harjoitusoppilaana toimimiseen oli tänään. Ilmoitin meidät mukaan, koska nyt pitkällä kesätauolla on mukava päästä ohjattuihin treeneihin ja koulutuksessa kuitenkin saa lähes 30min ohjattua treeniä aika vaikeissa asioissa. Tämän päivän teemana meidän kouluttajaoppilailla oli hyppypaikan merkkaaminen ja pakkovalssi sekä jaakotus. Kaikki tehtävät siis olivat mulle täysin outoja, joskus olin kuullut pakkovalssista, mutta en tiennyt mitä se tarkoittaa. Pakkovalssi olikin yllättävän helppo juttu meille, joskin mun vasemman puolen ohjaus on edelleen hankalampaa kuin oikealta tapahtuva. Jaakotus olikin sitten huomattavasti haaseellisempi tehtävä, mutta selvittiin siitäkin lopulta kunnialla läpi. Ja nyt ollaan taas hieman pidemmällä kuin muut ryhmäläisemme, kun syksyllä koulutukset jatkuvat. 
Tarkoituksena on nyt jatkossa omissa treeneissä tehdä noita vaikeita yksittäisesteitä ja lopuksi palkita koira useamman esteen radalla. Viime aikoina ollaan radan pituudeksi tehty 6-7 helpohkoa estettä, joissa kikkailu tulee mun ohjauskuvioiden hajoittelusta.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Siitä on näköjään vierähtänyt jo melkoinen tovi kun viimeksi olen tänne kirjoittanut. Moni asia on muuttunut ja paljon on tapahtunut.
Ensimmäkin Tehobaktin syöttäminen ei ollut hyvä ratkaisu. Se ilmeisesti esti kortisonin imeytymistä, koska Awan veriarvot heikkenivät varsin rajusti kuukauden aikana. Keskusteltuani eläinlääkärimme kanssa päädyttiin jatkamaan lähes entisellä annostuksella ja jättämään täysin Tehobaktin antaminen. Tilalle tuli tarvittaessa annettava Canicur Pro. Jo kahden viikon jälkeen veriarvot olivat kohonneet huomattavasti, vaikka kortisoniannosta ei nostettu lainkaan.
Samaisella lääkärikäynnillä Awa alkoi hilseillä ihan hirveästi ja näyte otettiin välittömästi ja siitä löytyi hilsepunkki. Päädyimme lääkitsemään sitä ulkoisesti Strongholdilla, ettei Awan maha rasitu yhtään enempää. Annan siis 3 annosta Strongholdia molemmille koirille 2 viikon välein.
Veriarvojen parannuttua Awa on tullut todella leikkisäksi ja energiseksi. Remmilenkit on välillä yhtä tuskaa kun Awa haastaa Nikkiä leikkimään ja riehuu kuin pahainen pentu. Joskus tuntuu, että Nikki on vanhempi kuin Awa, ainakin käytöksen perusteella. Tosin osan Nikkin käytöksestä varmastikin selittää sen ensimmäiset juoksut.
Nikkin juoksujen ja tuon hilsepunkin takia ollaan oltu eristyksissä lähes kuukausi. Pari kertaa ollaan nyt tavattu tuttuja narttuja, mutta uroksia ei olla nähty kuukauteen. Parhaani mukaan olen pyrkinyt juoksuttamaan koiria umpihangessa, jotta saisivat purkaa pahinta turhautumistaan. Metsässä on varmaan metri lunta ja mulla on ollut koko kuukauden auton kanssa ongelmia, joten kunnollisille pitkille metsälenkeillekään ei olla päästy ja koirapuistot on olleet täysin kiellettyjen listalla.
Nikkin kanssa kävimme syksyllä pentukurssin ja nyt olen parhaani mukaan yrittänyt jatkaa kouluttamista kotona. Ollaan opeteltu ohituksia (Nikki näyttää olevan varsin pehmeä koira, koska yksi paha jättää aika pitkät jäljet jos se tulee ulkopuolelta vaikka kestääkin mun komentamista) ja ulkopuolisiin ärsykkeisiin reagoimattomuutta. Tietyt asiat on edelleen hillittömän pelottavia (henki pihisten kiskovat vastaantulijat erityisesti), mutta edistystä on tullut pienin askelin lähes kaikkialla.
Paksu lumi ei tunnu Nikkiä haittaavan, sinne se kiipeää umpihankeen ja pyörähtää itsellensä tasaisen alustan tarpeiden tekemistä varten. Awasta se näyttää olevan aika ällöttävä ajatus. Vastaavasti Awa juoksee kepin perässä vaikka metrisen lumivallin läpi ja Nikki odottaa, jotta Awan tekemä ura on tarpeeksi helppo kulkea… Jälleen mulla on siis kaksi koiraa, joiden luonteet eroavat selkeästi toisistaan vaikka niissä on paljon samaakin.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Tänään oli jälleen Awan kontrollikäynnin aika. Innoissaan Awa meni sisälle eläinlääkäriasemalle, ilmoitti tulostaan haukahtamalla heti kun näkin ensimmäisen ihmisen. Käytiin puntarissa ja yllätettiin itsemme perusteellisesti. Awan paino oli pudonnut 2kg kuukaudessa! Painoa on vieläkin 23,4kg, mutta siis paljon paremmat lukemat kuin viime käynnillä. Ollaan me jotain tehty oikein tässä välissä.
Eläinlääkärin tutkimuksen mukaan Awa voi hyvin ja nyt jäädäänkin odottamaan vain virallisia verikokeen tuloksia, jotta voidaan päättää saadaanko vieläkin pudottaa kortisonin annosta. Samalla kysyin tämän syksyn madottamisesta ja suositus oli, että Awaa ei madotettaisi nyt syksyllä lainkaan kun reilu kuukausi sitten otetussa ulostenäytteessä ei mitään matoihin viittaavaa ollut löydetty. Nikki madotetaan aivan normaalin kaavan mukaan, mutta ei lähdetä rasittamaan toipuvaa koiraa ylimääräisillä lääkkeillä.
Lääkityksen rasituksesta johtuvaa satunnaista ripulointia ollaan nyt hoidettu TehoBakt kuurilla (syötän ainakin kuukauden) ja pahempina aikoina ensiavuksi Canicur Pro -tahnaa, joka on osoittautunut erittäin hyväksi ensiavuksi ja pienikin määrä riittää.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Tällä viikolla koirat ovat saaneet viilennyksekseen syödä jäisiä luita. Sillä saakin hampaat aika hyvin puhdistettua, mutta ainakin Awalla on paha taipumus järsiä luunsa niin etteivät yläkulmahampaat puhdistu. Niinpä tilasin oikeita hammaskivenpoistoon tarkoitettuja instrumentteja (ihmisten, käytöstä poistettuja ja steriloituja), jotka saapuivat tänään. Heti ensimmäisenä päätin testata niitä Awan hampaisiin ja nyt on hampaat hienot!
Nikkin kulmurit ovat vielä ylhäältä vielä vaihtumatta ja alhaalta ne on niin uudet ettei niissä voisikaan olla mitään.
Eilen tuli myös tulokset Awan viimesimmistä verikokeista ja pääsimme tänään antamaan ensimmäisen pienennetyn annoksen kortisonia. Antibiootti jatkuu vielä entisellä annoksellaan ja maanantaina mennään ottamaan uudet keuhkokuvat ja tarkistamaan paranemistilannetta.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Kävimme tiistaina Awan kanssa kontrollikäynnillä elänlääkärissä. Otettiin röntgenkuva ja verinäyte. Röntgenkuvan vertailukuvia ei ollut vielä posti tuonut omalle lääkärillemme, joten muutoksen määrästä ei ole tietoa. Varsinkaan kun minäkään en ole alkuperäisiä keuhkokuvia nähnyt. Vielä kuvien mukaan kuitenkin vähäistä tulehdusta sieltä löytyi, joten antibioottikuuri jatkuu edelleen. Kysyinkin lääkäriltämme, tuleeko tästä nyt sellainen 3kk kuuri josta olen tuolta toisesta blogista lukenut keuhkotulehdushoitona käytetyn. Aika näyttä, nyt on 5 viikkoa lääkettä syöty. Lisää tiedän kunhan saamme alkuperäiset kuvat vertailtaviksi.
Verikokeidenkin tulokset tulivat tänään. Verihiutalearvo oli 199 eli ihan siedettävä, mutta ei loistava. Katsotaan nyt mitä YESin hoitava lääkäri sanoo tästä lukemasta vai otetaanko viikon päästä vielä uusi koe, jotta nähdään kehityksen suunta. Edellisen lääkkeen vähentämisen jälkeen kun arvo putosi 155 eli nyt tilanne on sen suhteen parempi.
Illalla hellettä oli vielä +25C, joten päätin tehdä remmilenkin. Tosin vähän pidemmän sellaisen väsyttääkseni Nikkin. Puolessa välissä lenkkiä tosin aloin ajatella, että tuliko tehtyä Awan kannalta hieman liiankin pitkä lenkki, mutta hyvinhän se pienellä innostamisella hölkkäsi meitä välillä kiinni loppumatkastakin. Lenkkinä siis sellainen noin 4,5km “katukävely”, jossa koirat saa mahdollisuuksien mukaan kävellä nurmella tai hiekkapientareella. Itse en juossut askeltakaan tuon kuumuuden vuoksi, mutta reippaammasti kävellessä molemmat koirat välillä hieman hölkkäsivät. Kotona Awa läähätti sen verran, että kastelin Janutexin viilennysloimen ja laitoin sen päälle helpottamaan oloa. Nikkiä ei lenkin jälkeen kuumuus tuntunut vaivaavan kunhan vesikipolla oli jano tyydytetty kylmällä raikkaalla vedellä.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Tänä aamuna oli emännällä tyyny niin hyvin, että aamu venähti tavallista myöhäisemmäksi. Aamulenkille kuitenkin päästiin kauniissa auringonpaisteessa vaikka metsä olikin märkä. Katselin jo kotoa lähtiessä, että vesikipoissa oli viime aikaiseen verrattuna yllättävän paljon vettä jäljellä. Ja niinpä koirilla ei ollutkaan hirvittävä kiire päästä pissalle.
Päästiin kummankin kanssa reilusti metsän puolelle ennen kuin kyykkäsivät ensimmäisen kerran. Pahimpina aikoina Awa on kyykännyt heti asvaltilta poistuttuamme, joten edistys on varsin huimaa. Täytyykin punnita nyt Awakin ja katsoa onko yletön syöttäminen alkanut tuottaa tulosta ja voisiko vihdoin viimein ruoka-annosta alkaa pienentää ilman, että koira kuihtuu olemattomiin.
Nikkihän punnittiin perjantaina rokotusten yhteydessä 12,7kg painoiseksi eli suunnilleen kilo per viikko on tullut lisää painoa. Aika sopiva tahti sanoisin. Hampaatkin on vaihtumassa, mutta hieman pitänee auttaa tuota yhtä etuhammasta irtoamaan, jotta pysyvä hammas siirtyy omalle paikalleen rivissä. Sen vastapuolen maitohammas irtosi eilen, joten ei ne kovin tiukassa taida kuitenkaan olla. Olen myös siirtänyt Nikkiä samalle ruualle Awan kanssa ja nyt 2/3 ruuasta on jo Canidae ALS ruokaa kun se viimeinen kolmannes on Royal Canin Maxi Junioria.
Awa syö nykyään noin 2-2,5 kertaisen annoksen pussin kyljessä olevaan suositusmäärään nähden eli suunnilleen saman verran kuin Nikkin suositusannos on tuolla ruualla. Siitä johtuen päädyin eilen ostamaan ison säkin ruokaa. Normaalisti pienemmällä säkillä pärjättäisiin kuukauden verran, mutta nyt Awa on syönyt 10 päivässä yksin koko säkillisen! Ja nyt on kaksi syöjää samalle ruualle niin joutuisin kerran viikossa hakemaan uuden säkin ja siihen en ihan viitsi ryhtyä.
Toiveissa on, että Awan ruokaa voitaisiin alkaa vähentämään kun kortisonin määrääkin on vähennetty pari viikkoa sitten. Tällä kertaa lääkityksen vähentäminen ei ainakaan vielä ole aiheuttanut mitään negatiivisia muutoksia. Positiivisiksi voidaan laskea veden juonnin väheneminen ja sitä kautta ehkä ruokamääränkin vähentämisen mahdollistuminen. Vielä on reiluksi viikoksi antibioottia jäljellä ja sen jälkeen mennään käymään otattamassa keuhkoista uudet röntgekuvat, jotta nähdään voidaanko tuostakin lääkkeestä luopua.
Onneksi oma lääkärimme palaa lomalta siihen aikaan niin ei tarvitse selitellä kaikkia asioita enää kolmannelle lääkärille tai lähettää kuvia arvioitavaksi Viikkiin Awaa hoitaneelle erikoislääkärille. Musta on tullut viimeisen vuoden myötä varsin valikoiva eläinlääkärien suhteen. Esimerkiksi Nikkille lääkäri alkoi esittämään, että neloisrokote ja rabies kannattaisi ottaa erikseen ja vaikutti pettyneeltä kun sanoin ettei niin tehdä. Olen omistanut koiria vuodesta 1992 ja kaikki rokottanut asianmukaisesti. Yksikään ei ole saanut mitään oireita rokotuksista, vaikka molemmat on annettu samaan aikaan. Onhan se ehkä vähemmän stressaavaa pennulle jos ne annetaan eri aikaan, mutta jos mä käyn koirieni kanssa vähintään 2 viikon välein muutenkin eläinlääkärillä (Awan kontrollit) jomman kumman koiran kanssa, niin en viitsi vapaaehtoisesti enää maksaa turhia poliklinikkamaksuja. Pikaisesti laskien olen huhtikuun viimeisen viikon jälkeen käynyt eläinlääkärissä 7 kertaa (yhden kerran molemmat koirat mukana) ja seuraavan kolmen viikon aikana käydään ainakin kaksi kertaa – siis jos kaikki menee hyvin! Eläinlääkärien kanssa olen puhelimessakin puhunut useita kertoja ja uusinut reseptejä käyntikertojen välissä. Hoidan kyllä koirani tunnollisesti, mutta yhtään ylimääräistä “hupikertaa” en sinne halua mennä, sen verran kalliiksi on tämä vuosi tullut, tässä kun ei ole vuoden kaikki käynnit. Ja koen, että jotain olen näiden lähes 20 harrastusvuoden aikana koirien sairastamisestakin oppinut, jos ei muuta niin sen koska on pakko mennä lääkäriin ja koska se ei ole välttämätöntä.
Vakuutuksessakin on kuulemma vielä useita satasia käyttövaraa ennen vakuutuskauden katkeamista, joten suurempaa huolta ei maksupuolestakaan tarvitse kantaa vielä vähään aikaan vaikka tälle vakuutuskaudelle on korvattu jo enemmän kuin Awan hankintahinta olisi ollut. Ja onnenksi tuolla Nikkilläkin on nyt kattava vakuutus, jos sille jotain pahaa tapahtuisi.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Awa kävi eilen perusteellisissa tutkimuksissa Viikissä. Osallistuipa samalla myös Myoton-tutkimukseenkin kun päivästä löytyi sopiva rako sillekin.
Keuhkojen tulehdusalue on pienentynyt, mutta ei vielä täysin poissa eli sen osalta jatkamme antibioottikuuria kunnes kontrolliröntgenkuvat ovat varmasti täysin puhtaat.
Loisvasta-aineet otettiin vain verestä (eli en odottanut suuria) ja puhtaita olivat kaikki vaihtoehdot. Tosin borrelioosin tiedoissa sanotaan ettei vasta-aineita välttämättä muodostu… eli voiko tästä nyt 100% varmaksi päätellä mitään?
Tämän hetken virallinen diagnoosi on sekundäärinen trombosytopenia eli stressin ja/tai rasituksen laukaisema muoto, jonka herkemmät voivat saada myös rokotuksen jälkireaktiona(!). Ja Awan viimeisen puolen vuoden tapahtumilla stressiä/rasitusta on varmasti ollut enemmän kuin kotitarpeiksi.
Hoito jatkuu kortisoniannosta asteittain pienentämällä joka tapauksessa seuraavat 6kk, sen jälkeen voidaan tehdä uusia päätelmiä syistä ja seurauksista. Jossain vaiheessa ajattelin joka tapauksessa uusia sen punkkien vasta-ainetestin, ihan vaan oman mielenrauhan vuoksi.
Awa on piristynyt huomattavasti viimeisen viikon aikana, joten nyt hiljalleen aletaan rakentaa uudestaan peruskuntoa hyvin rauhallisesti edeten. Tänä vuonna ei taideta muutoin osallistua mihinkään koirapuistoilua rankempaan aktiviteettiin. Nikki saanee edustaa sitten molempien puolesta sen mitä mennään.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Nikki sai tänään pitkällisen harkinnan jälkeen niskaansa Exspot-ampullin 5-15kg painoisille koirille. Mulla on kaapissa viime vuotista Frontlinea, mutta sen on tarkoitettu 20-40kg koirille, niin en voi sitä vielä käyttää.
Awa ei saanut mitään, koska sitä ei tällä hetkellä eläinlääkärin suosituksesta saa rasittaa millään ylimääräisellä lääkityksellä.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Awa piristyi jo eilen illasta ja suostui juomana sekä syömään hieman kuivia Nikkin muroja.
Tänään ollaan käyty omaan tahtiin kävelemässä, Awalle maistuu vesi, ruoka ja herkut. Ollaan syöty banaania, päärynää, piimää sekä ruokaa ja ne lääkkeetkin tappelematta. Välillä hengitys kulkee vaikeammin, lähinnä syömisen tai juomisen jälkeen, mutta muutoin olo on selkeästi parempi ja Awa alkaa olla aktiivinen omalla hitaalla temmollaan. Ulkona joudutaan tuon juomisen vuoksi juoksemaan vähän väliä, mutta muutoin ollaan selkeästi palaamassa perjantaiselle kuntotasolle. Juosta en sen anna, se voisi olla liian suuri rasitus keuhkoille. Enkä päästä riehumaan toisten koirien kanssa. Nikkiä saa sisällä komentaa halunsa mukaan, mutta ulkona ollaan kaksin tai Nikki hyvin tiukassa komennossa.
Itse olen viettänyt päivää tekemällä eilen tekemättä jäämiä kotitöitä sekä leipoen mokkapaloja ja Caipiriha-(rahka)juustokakkua. Pyykkiäkin on pesty pari koneellista Buzzador-kampanjan Surf Essential Oils Sunshine Lemons & Bergamot -pesuaineella, jätin jopa huuhteluaineen pois, vaikka normaalisti laitan sitä melkein kaikkeen ja ruokaa laitettu pidemmän kaavan mukaan. Täytyy kokeilla selviänkö ilman huuhteluainetta vai viekö sähköisyys hermot. Tropical Flowers oli kans aika kiva tuoksu, vaikka en itse olekaan kukkaistuoksujen ystävä vaan pidän enemmän sitruksesta. Vielä vois vaihtaa yhteen ikkunaan verhot…
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
