Archive for the ‘Lenkkeily’ Category
Lähes kahden kuukauden tauon jälkeen oltiin vaihteeksi hölkkälenkillä. Awa vähän alussa ihmetteli, mutta lopulta sillä oli ihan hauskaa. Itse yllätin itseni positiivisesti, sillä oma kunto antoi juosta saman verran kuin ennen taukoa ja enemmänkin olis mennyt jos olis puristanut. Otettiin kuitenkin rennosti ja palattiin aika pikaisesti kotiin sorvin ääreen eli lehtijuttujen kirjoittamisen pariin. Lenkin jälkeen Awa sai lepäillä tunnin verran bot-mantteliinsa kääriytyneenä.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Perjantai-illan pyörälenkille lähdettin vasta seitsemän jälkeen. Varustauduimme parhaamme mukaan; Awalle tuli heijastinvaljaat ja pari Bling-vilkkuvaloa, toinen valjaisiin ja toinen hihnan alimpaan renkaaseen, itselleni laitoin jousiheijastimet nilkkojen ympärille. Lisäksi pyörässä oli etu- ja takavalon lisäksi lisätty pinnaheijastimia. Meitä siis ei voi olla näkemättä! Sen verran vanhat noi meidän y-heijastinvaljaat ovat, että todennäköisesti ostan uudet heti kun sopivan kokoiset näen tai kokeilen lisätä heijastinnauhaa vanhojen päälle.
Awalla oli melkoiset menohalut ja se ravasikin todella jurjaa vauhtia. Vielä lenkin viimeisellä kilometrillä Awa yritti edistää pyörän etupuolelle juoksemaan kun aloin jarrutella loivassa alamäessä. Eipä olla varmaankaan aikaisemmin tuota matkaa noin nopeasti tehty, mutta nyt Awa makaa rauhassa sohvalla tyytyväisenä. Ehkä tällä lenkillä jaksaa huomiseen asti. Huomenna otetaankin rennosti ja valmistaudutaan sunnuntain näyttelyyn.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Omista menoistani johtuen sovimme lähtevämme metsälenkille vasta seitsemältä. Alkulenkki sujuikin vielä hyvin, mutta puolen välin jälkeen alkoi todellakin hämärtyä sen verran, että vaikeampi kulkuiset paikat alkoivat tuntua vaarallisilta. Onneksi kuitenkin mukana oli laumallinen koiria ja useampi ihminen, yksin tuota lenkkiä ei enää näin pimeällä olisi uskaltanut tehdä.
Järven rantaan palatessamme kuulimme laukauksia, joten päätimme yhdessä ettemme jatka laukausten suuntaan vaan kierrämme toista kautta autoille. Yksikään koirista ei reagoinut laukauksiin millään tavalla, joten mitään panikoitunutta koiraa emme sentään pimeässä joutuneet etsimään.
Viimeinen polkuosuus alkoi olla jo huolestuttavan pimeä jopa tässä laumassa kulkiessa. Maassa oli paljon pintajuuria ja polussa oli runsaasti korkeuseroja. Polun paikan kyllä vielä erotti, mutta ei itse polkua enää. Niinpä päätimme lopulta kävellä viimeisen pätkä tietäpitkin autojen parkkipaikalle. Soopelit koirat maastoutuivat tien väriin niin hyvin ettei niitä enää erottanut kuin valkoisesta kauluksesta. Trikki ja merle sentään piirtyivät jonkin verran mustilta osiltaan tienpintaan. Yhdessä päätimme seuraavalle iltalenkille varautua otsalampuilla, ei me sentään iltalenkeistä luovuta ennen kuin kelit pakottavat meidät liukkauden takia pitämään taukoa.
Ehdittyämme parkkipaikalle kun näimme etsintähelikopterin. Se tuli pyörimään luontopolun paikkeille etsintävalonsa kanssa. Siinä vaiheessa aloimme miettiä mitä metsässä oikein on tapahtunut. Luemmeko tapahtumasta kenties huomisesta lehdestä?
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Eilisen metsälenkin tasapainotukseksi tänään oli vuorossa jälleen pyöräilyä illalla. Awa alkoi jo intoilla siinä vaiheessa kun aloin pukemaan pyörälenkin varusteita päälleni. Awa malttaa olla hiljaa, mutta tassuttelee ympäriinsä odotellessaan. Pyörän vierelle asettuminen sujuu on rutiinilla ja pyörän vierellä juokseminenkin tapahtuu löysällä remmillä. Ainoat hihnan kiristymiset tapahtuvat kun joudun hidastamaan Awan vauhtia kääntyessämme oikealle tai Awan halutessa pysähtyä pissalle kesken lenkin.
Loistava lenkki. Awa nautti ja minäkin nautin. Omissa jaloissa vaan painoi viikonlopun poikkeuksellinen liikunta, olin perjantaina keilaamassa ensimmäistä kertaa sitten kouluaikojen ja eilinen sienestäminenkin painoi jaloissa. Viimeinen jyrkkä mäki nimittäin alkoi todella tuntua omissa jaloissani vaikka Awa jaksoikin aika hyvin.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Illan pyörälenkki jouduttiin aikataulullisista syistä tekemään vasta iltahämärän aikaan. Lähdimme liikkeelle hieman ennen kahdeksaa ja pohdinkin kuinka paljon ihmisiä on liikkeellä ja miten meillä menee.
Ihan alussa pihalla oli taloyhtiön teinit läheisillä keinuilla metelöimässä, pihassa keräiltiin lasten polkupyöriä ja pihatien viereisellä parkkiruudulla oli aikuinen kaivelemassa autonsa jalkatilaa. Kaikesta tästä häiriöstä huolimatta Awa lähti pihasta lenkille ilman yhden yhtäkään haukahdusta! Normaalisti päivällä se olisi vähintäänkin kerran ellei useammankin haukahtanut ohi mennessään. Olin siis varsin ihmettelevällä kannalla, mutta onnellinen asioiden saamasta käänteestä.
Pyörätiellä Awa alkoi vaatia vauhtia. Sillä oli selvästi melkoinen himo päästä juoksemaan lujaa. Erään tiukan mutkan jälkeen tavattiin samaan suuntaan kulkeva spanieli taluttajineen. Koira kiinnostui selvästi Awasta, mutta ei ollut aggressiivinen. Päätin siis yrittää ohitusta mahdollisimman kaukaa vasemmalta, mutta pyöräillen. Awa väisti vähän alussa, mutta lopulta tuli aivan nätisti pyörän sivulla ohi eikä edes rynnännyt ohituksen jälkeen. Tämä olikin koko lenkin hankalin ohitus, koska Awa joutui jäämään samalle puolelle pyörää kuin vieras koira, ja se pääsi lähes haistamaan Awaa.
Seuraavat vastaantulleet koirakot eivät sitten olleetkaan mitään ongelmia. Yhtä pyöräilevää teiniä Awa vähän katseli pitkään ja päätti väistää koko remmin mitan ojan suuntaan kun sillä oli hyvin epämääräisesti rämisevä pyörä. Senkään ohituksen jälkeen ei tullut mitään pakoryntäystä.
Mun kannalta vaikein kohta tuli yhden mäen päällä, jossa tien vastakkaisilla puolilla tuli lähes yhtä aikaa vastaan koirakko ja pari lenkkeilijää. Päästiin kuitenkin siitäkin hienosti pujottelemalla läpi vaikka omat jalat olikin aika hyytelöä lenkin jyrkimmän mäen jäljiltä. Awan mielestä pelottavin varmaan oli se viimeinen iso koira, joka tuli vastaan alikulkutunnelissa ja minäkin kuulin kuinka sen kynnet repi asvalttia sen yrittäessä rynnistää meidän perään. Hienosti kuitenkin siitäkin selvittiin ja pihaan päästyämme olikin aika todeta, että olen kokenut ensimmäisen pyörälenkin jonka aikana Awa ei ole haukkunut yhtään mitään. Saavutus sekin. 
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Eilen jo suunnittelin tälle illalle pyörälenkkiä ja niinpä me lähdettiinkin seitsemän jälkeen liikkeelle. Ensin törmättiin naapurin lapsiin ja emäntään ja vaihdettiin niiden kanssa muutama sananen. Awa joutui useamman lapsen hellittelyjen kohteeksi ja kesti sen nurisematta (vähän haukkui kohti tulleille polkupyörille), vaikka ei suuremmin noista vieraista vaahtosammuttimista tykkääkään. Lopulta kulman takaa tuli leonberginkoira ja päätimme antaa sille tilaa kulkuväylällä ja lähdimme lenkille.
Alku sujui hienosti; Awa kuunteli. Sillä oli selkeästi hirveä halu juosta, mutta selkeästi kuulo pysyi touhussa mukana. Juoksutin Awaa pyörän oikealla puolella ja remmi pysyi löysällä suurimman osan matkasta. Jokainen käännös oikeallekin sujui mallikkaasti, koska kerrottuani kääntymisaikeista Awa jättäytyi taaemmas pyörän sivulla, jotta pääsin leikkaamaan aika tiukastikin sen edestä.
Paluumatkalla pyörätiellä oli kaksi kävelijää kulkemassa samaan suuntaan. Koska tiesin Awan inhoavan vasemmalta ohittamista niin, että se itse jää pyörän ja ohitettavan väliin niin hidastin vauhtia jo sata metriä ennen kävelijöitä. Ja niinpä nopeampi kävelijä lähtikin vielä ohittamaan sitä hitaampaa, joten aika ahdasta siinä olisikin tullut neljä rinnakkain. Aika pian Awa tosin kyllästyi hitaaseen vauhtiin ja alkoi vaatia reippaampaa menoa. Niinpä sitten päädyin kuitenkin ohittamaan teinin ja sen ohituksen Awa hoitikin todella mallikkaasti. Seuraavassa vuorossa oli vanhempi kovaa kävelevä mies, jonka ohittaminen jouduttiin tekemään vielä reippaammassa vauhdissa, mutta se menikin jo lähes löysällä remmillä! Siis todella rennot ohitukset eikä edes mitään vauhdin kiihdyttämistä heti ohi päästyään (“pakoefektiä”).
Viimein kotiportilla huomasin samaisen leonbergin palailevan omalta lenkiltään ja he vuorostaan väistivät meitä, jotta me saatiin kääntyä pihatielle ennen heitä. Reviteltiin sit viimeiset 200m reipasta tahtia ylämäkeen remmi löysällä. Ei voi muuta sanoa kuin että olen todella tyytyväinen koiraan kunhan mun oma käyttäytymiseni ei aiheuta ongelmia. 
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Aina välillä tulee vastaan tilanteita, joissa joutuu tekemään nopeita ja välillä täysin ennalta harkitsemattomia päätöksiä. Toiset sujuvat paremmin ja toiset huonommin. Irti olevan koiran kohtaaminen silloin kun oma koira on kauniisti remmissä on yksi pahimpia painajaisia – varsinkin jos vastassa on outo tai aggressiivinen koira.
Normaalisti pyrin pitämään riittävää välimatkaa irralla oleviin koiriin, joita silloin tällöin näemme lähimetsikössämme. Riittävän kaukana pysyttelyssä on se hyvä puoli, että välttämättä toinen koira ei koe tarvetta tulla tutkimaan keitä paikalle tuli vaan jatkaa omaa matkaansa toiseen suuntaan. Antaa siis “omaa tilaa” väistämällä passiivisesti kun itse ei mene haastamaan sitä.
Aina kun kohtaamme irralla olevan vieraan koiran otan oman koirani mahdollisimman lyhyeen hihnaan viereeni. Yritän kuitenkin pitää hihnan löysällä, jotta en estä oman koiran rauhoittavia eleitä. Awa kun ei ole mikään riidan haastaja, niin se tuskin tulee aloittamaan tappelua ellei vastapuoli hyökkää sen kimppuun. Lisäksi lyhyessä hihnassa pitämisessä on se hyvä puoli, että mun on helppo siirtää oma koira selkäni taakse turvaan mikäli vastapuoli alkaa liian tuttavalliseksi. Varsinkin juoksuisen nartun kanssa liikkuessa tästä tekniikasta on etua, koska silloin yltää peittämään nartun takapään tai vaihtoehtoisesti tarttumaan uroskoiraa niskasta.
Vierasta koiraa voi yrittää kieltää tiukasti komentamalla (“EI” toimii useimmille). Koska Awa pysyy käskynalla rauhallisena, niin useimmiten pyrin ottamaan vastapuolen kiinni tarttumalla sitä niskasta. Awa luottaa varsin pitkälle siihen että minä suojelen sitä, joten käytännössä yli-innokkaat urokset päätyvät varsin usein kiinni.
Viimeksi nappasimme puolitutun landseer-uroksen, jota Awa ei ollut aiemmin tavannut nokikkain. Olimme palaamassa metsästä ja Awa oli mulla monitoimitaluttimessa. Huomasin uroksen saapuneen parinsa kanssa metsään. Koska Awa tuntuu haisevan lumoavalle ympäri vuoden juoksuista riippumatta, niin arvasin sen suuntaavan luoksemme. Omistajan kielloista ja kutsusta huolimatta se tuli kohti. Otin Awan aivan lyhyeen hihnaan viereeni ja komensin urosta pois. Awa vain tuoksui niin ihanalle sen nenään ettei se harkinnutkaan poistuvansa. En kuitenkaan halunnut ottaa sitä riskiä, että täysikasvuinen landseer-uros hyppäisi collien selkään, joten päätin ottaa koirasta kiinni. Eli kun uros tuli riittävän lähelle päästin Awan hihnan täyteen pituuteensa ja nappasin urosta niskasta. Sen verran iso ja painava se oli, että jouduin ihan oikeasti ottamaan siitä kunnon otteen. Mutta vihainen se ei ollut, vain innokas, joten mitään vaaraa mulla ei itseni osalta ollut. Yritin kääntää uroksen omistajaansa kohti, mutta se heti irti päästyään kääntyi heti takaisin, joten päädyin pitämään siitä kiinni niin kauan kunnes omistaja ehti luoksemme ottamaan sen hihnaan.
Kaksi kertaa aiemminkin olen napannut irti olleen uroksen juoksuhajuisen nartun avulla, kummallakin kerralla koirat päätyivät koirahoitolaan koska omistajaa ei löytynyt (toisen omistaja oli hukannut 2 viikkoa aikaisemmin ja oli hyvin kiitollinen saadessaan omansa kotiin, toisen kohtaloa en tiedä).
Kerran olen ollut liikkeellä uroksen kanssa kun näin irtouroksen hyökkäävän. Kielsin omaa koiraani reagoimasta ja seuraamaan sivulla. Vastapuoli hämmentyi niin paljon siitä ettei oma koirani todellakaan reagoinut, että sen omistaja ehti tulla ottamaan omansa kiinni. En ehkä uskaltaisi mennä nappaamaan vierasta urosta kiinni jos itselläni olisi oma uros hihnassa, nartun kanssa liikkuessa se on vähän eri juttu.
Mielestäni oleellisin asia irtokoiria kohdatessa on se, että kertoo omalle koiralleen, että isäntä/emäntä hoitaa tilanteen eikä koiran pidä itse provosoitua irtokoirasta. Se hoidatko asian karjumalla per*elettä tai hyppimällä ja uhkailevilla eleillä tai tarttumalla vastapuoleen kiinni on vähemmän merkitsevää koirasi kannalta, kunhan se vain voi luottaa sinun suojelevan sitä (hyökkäävät ihmiset on sit asia erikseen). Jokainen vastaan tuleva koira on erilainen eikä suoraa vastausta oikeasta toimintatavasta näin ollen voi antaa. Jotkut irrallaan olevat koirat kun eivät edes halua tehdä tuttavuutta muiden koirien kanssa.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Outoja kammotuksia ja kammottamuuksia
Posted by: Minna
Tänään pyörälenkillä oli aikaa miettiä syntyjä syviä. Mietin kuinka paljon oma käytös vaikuttaa koiran käytökseen. Varsinkin kun moni sanoo ettei koira toimi kisa- tai näyttelytilanteessa itsellä, koska itse jännittää tilannetta niin paljon. Ihminen yliyrittää tai jäätyy tai panikoi ja koira elää hetkessä ihmetellen omistajansa käytöstä. Fiksu koira esittää rauhoittavia eleitä, mutta stressaantunut omistaja ei välttämättä osaa lukea niitä oikein ja hermostuu enemmän, joten koira esittää lisää rauhoittavia eleitä … ja kierre on valmis.
Mietintä lähti siitä kun ihmettelin miksi Awa reagoi eri tavalla samoihin ärsykkeisiin riippuen siitä ollaanko me liikenteessä kävellen, juosten tai pyöräillen. Itse koen oloni epävarmimmaksi pyörällä ajaessa, koska pyörän ja koiran saman aikainen hallinta vaatii vielä harjoittelua. Eli kaikki kammotukset tavataan pyöräillessä ja kävellessä tai hölkätessä niistä päästään ohi viiksikarvaa väräyttämällä. Pihumattakaan siitä, että vapaana ollessaan se saattaa säpsähtää jotain, mutta palaa heti takaisin tarkistamaan mikä se oli! On siis taas aika katsoa peiliin. Jostain pitää löytää itsestä se rauhallinen ja itsevarma johtaja (® by Cesar Millan). Aika siis lähteä sisäiselle tutkimusmatkalle omaan mieleen.
Cesarhan opettaa, että oppimalla käyttäytymään itse saa koiransa käytöksen korjattua. Ohjelmassa lienee siis jatkossa muutaman kerran lenkkeilyä kävellen kaupungilla tutkien haastavia paikkoja ja hakien omistajalle itseluottamusta ja ennen kaikkea luottamusta siihen ettei se koira säiky, kun ei se sitä tee jos en itse jännity. Eli harjoitusohjelmaa muovataan taas tarpeita vastaavaksi. Ehkä Awa selviää vähemmällä juoksuttamisella kunhan sen nenä ja aivot joutuvat suuremmalle rasitukselle. Voisimme aloittaa silleen rauhallisesti Tikkurilasta ja myöhemmin kokeilla ihan ison cityn katuja.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Tämän viikon ensimmäinen pyöräilypäivä osui vasta torstaille. Ja muutamia huomioita sain tehdä heti alkuun: emännällä on kammo edellisen lenkin tapahtumien johdosta. En luota koiraan enkä omaan tasapainooni hallitakseni tilanteita. Ja oma epävarmuuteni saa Awan reagoimaan normaalia voimakkaammin kaikkiin ärsykkeisiin.
Skeittaavat pojat piti haukkua ja vastaantulevalle koirakolle mä itse hiljensin ja olin valmiina nousemaan pois pyörän päältä… jesh, näinhän sitä koiraa siedätetään pois peloittavista tapahtumista – NOT!
Mitä pidemmälle lenkki eteni niin sitä paremmin se alkoi sujua, joten ei me ihan toivottomia olla. Täytyy tosin myöntää ettei oma kuntoni vielä oikein riittänyt koko matkan pyöräilemiseen, joten ehkä olisi voinut vielä päivän tai pari levätä. Awa vaan alkoi olla niin lenkin tarpeessa, että päätin kokeilla edes lyhyemmän ja vauhdikkaamman lenkin tehdä.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Metsälenkillä katselin Awan hoikistunutta olemusta. Kunnon kamera jäi kotiin, joten pahoittelen kuvan laatua ja varsinkin valoisuutta, mutta eiköhän siitä vähän selvää saa. Varsinkin tästä kuvakulmasta näkyy erittäin hyvin kuinka Awalle on muodostunut lantio ja reisilihaksia. Ei siis ihan turhaa ole olleet nämä pyörälenkit. Niitä jatketaan heti kun emäntä taas jaksaa lenkkeillä.
Ei Awa sentään niin laihalta vielä näytä kuin mitä tämä kuvakulma antaa ymmärtää. Nyt painoa on noin 22kg ja siihen se saa jäädäkin, koska lihaksien kasvu lisää jonkin verran painoa eli tarvetta laihduttaa ei enää ole. Kylkiluutkin tuntuvat jo kunnolla, vaikka eivät näykään kokonaan.
Ruuan suhteen jatketaan Candidaella, se näyttää olevan todella sopiva ruoka Awalle. Lisänä tulee jonkin verran raakaa lihaa ja lihaisia luita ja jossain vaiheessa keittelen vielä puuroa kun tuo kuivaruoka on täysin viljatonta.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
