Archive for the ‘Lenkkeily’ Category
Joo, mä tunnustan: olen huono ihminen. Jätin eilen Awan agilitytreenit väliin, koska mua paleli ja kurkku tuntui kipeältä ja väsytti ja… ja … ja siis vaan laiskotti. Ja laiskottelusta seurasi huono omatunto ja mietin pitkään olinko kuitenkaan riittävän kipeä jättääkseni treenit väliin. Onhan sitä joskus tullut treenattua nilkka kipeänä, flunssatoipilaanan jne. Eilen kuitenkin päätin armahtaa itseni fyysisesti ja ottaa vaivoikseni vain henkisen itsesyytöksen.
Ehkä koirat tänään sitten vuorostan arvostivat pitkää iltalenkkiä. Ainakin alun energisen sähläämisen jälkeen ne selkeästi putosivat Ceasar Millanin mainostamaan vaellusmodiin ja lenkki alkoi sujua nautittavasti minunkin osalta. Tosin tällä kertaa mulla oli itselläni hyvää seuraa puhelimen välityksellä. 
Tykkään enemmän kimpassa lenkkeilystä kuin yksin tarpomisesta, koska samalla voi parantaa maailmaa ja tuulettaa omaa mieltään. Tänään jutut oli hyviä ja seura mukaavaa, mutta odotan sunnuntaita kun päästään metsään revittelemään isolla porukalla.
Nyt koirat saavat järsiä kovia puruluita ja mä siirryn telkun ääreen katsomaan Kuorosotaa ja katsomaan osaisinko viimeinkin päättää mikä kuoroista on lopullinen suosikkini.
“Life is like a box of chocolate. You never know what you’re gonna get.” (Forrest Gump)
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Nikki ei ole yhtään ahne. Huomio, että etutassut eivät osu namin jakajaan vaan roikkuvat alaspäin. Melkoinen tasapainonäyte siis tallentui filmille.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Kävimme tiistaina Awan kanssa kontrollikäynnillä elänlääkärissä. Otettiin röntgenkuva ja verinäyte. Röntgenkuvan vertailukuvia ei ollut vielä posti tuonut omalle lääkärillemme, joten muutoksen määrästä ei ole tietoa. Varsinkaan kun minäkään en ole alkuperäisiä keuhkokuvia nähnyt. Vielä kuvien mukaan kuitenkin vähäistä tulehdusta sieltä löytyi, joten antibioottikuuri jatkuu edelleen. Kysyinkin lääkäriltämme, tuleeko tästä nyt sellainen 3kk kuuri josta olen tuolta toisesta blogista lukenut keuhkotulehdushoitona käytetyn. Aika näyttä, nyt on 5 viikkoa lääkettä syöty. Lisää tiedän kunhan saamme alkuperäiset kuvat vertailtaviksi.
Verikokeidenkin tulokset tulivat tänään. Verihiutalearvo oli 199 eli ihan siedettävä, mutta ei loistava. Katsotaan nyt mitä YESin hoitava lääkäri sanoo tästä lukemasta vai otetaanko viikon päästä vielä uusi koe, jotta nähdään kehityksen suunta. Edellisen lääkkeen vähentämisen jälkeen kun arvo putosi 155 eli nyt tilanne on sen suhteen parempi.
Illalla hellettä oli vielä +25C, joten päätin tehdä remmilenkin. Tosin vähän pidemmän sellaisen väsyttääkseni Nikkin. Puolessa välissä lenkkiä tosin aloin ajatella, että tuliko tehtyä Awan kannalta hieman liiankin pitkä lenkki, mutta hyvinhän se pienellä innostamisella hölkkäsi meitä välillä kiinni loppumatkastakin. Lenkkinä siis sellainen noin 4,5km “katukävely”, jossa koirat saa mahdollisuuksien mukaan kävellä nurmella tai hiekkapientareella. Itse en juossut askeltakaan tuon kuumuuden vuoksi, mutta reippaammasti kävellessä molemmat koirat välillä hieman hölkkäsivät. Kotona Awa läähätti sen verran, että kastelin Janutexin viilennysloimen ja laitoin sen päälle helpottamaan oloa. Nikkiä ei lenkin jälkeen kuumuus tuntunut vaivaavan kunhan vesikipolla oli jano tyydytetty kylmällä raikkaalla vedellä.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Iltalenkki jäi tänään vähän myöhäiseksi, mutta maisemat olivat sitäkin kauniimmat. Harmi vain kun mukaan ei tullut kunnollista kameraa, joten Awan kuvaaminen jäi. Tai yritinhän mä sitä, mutta ei niistä yksikään kuva ollut esittelemiskelpoinen.
Tämäkään kuva ei ole tarkka, mutta siitä saa jonkin laisen käsityksen siitä millaisista näkymistä saimme nauttia yön hiljaisuudessa. Voisiko tuosta uskoa, että lenkkeilimme aivan suuren moottoritien kupeessa (20m moottoritielle) eikä Helsingin keskustaankaan ole tästä matkaa kuin pari kymmentä kilometriä.
Täytyy vain osata valita paikkansa, niin täälläkin löytää sellaista korpea, ettei voi uskoa nenänsä edessä olevan vilkasliikenteinen tie ja katuvalojen valaisevan meidän kulkua. Taivaalla hohtava vaaleus on nimittäin lähtöisin moottoritien valoista. 
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Aamuksi oli sovittu kimppalenkki. Paikalle saapukin meidän lisäksi Sohvi, Alma ja Selma. Keli oli talvinen, mutta varsin mukava. Sen verran vähän lunta ettei hiihtolatuja ole vielä tehty ja kuitenkin sen verran lunta ettei kuraa enää ollut missään.
Itsellä painoi jaloissa vielä kahden päivän korkokengillä kävely, mutta muutoin lenkki teki hyvää minullekin.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Rohkeasti suuntasimme työpäivän jälkeen metsälenkille. Lumi oli suurimmalta osalta sulanut ja maa oli varsin mustaa ja todella märkä sekä paikoittain myös ikävän liukasta. Pitkospuusillalla ei edes koiran tassut pitäneet vauhdikkaammassa menossa.
Viime talvena tällaisella kelillä metsässä sai olla täysin rauhassa, mutta nyt siellä oli yllättävän paljon elämää. Ensimmäisenä vastaan tuli metsästä poistuva koirakko, sen jälkeen näimme kaksi henkilöautoa ja pari mönkijää. Mönkijäporukkaa hieman kauhistelimme: molempien mönkijöiden päällä oli aikuinen kuski sekä kaksi pientä lasta eikä kenelläkään kypärää päässään! Todella turvallista menoa hämärtyvässä metsässä kun he vielä olivat menossa syvemmälle metsään.
Nina oli käynyt jo aiemmin aamupäivällä samalla lenkillä ja kertoili meille kuinka kaunista metsässä oli ollut aamulla. Nyt kaikkialla oli vain kuraa ja liukkautta. Kylmyys ei hirveästi haitannut, oli oikeastaan pukenut jopa hieman liikaa päälleni. Selvisin lenkistä kuitenkin hyvin ilman suurempia ongelmia. Retkeilykengätkin osoittautuivat oikeaksi valinnaksi tänään.
Awalla oli mukana uusi heijastava panta ja vilkkuvalo sen lisäksi. Autolle päästyämme laitoin vielä Back on Track -manttelin niskaan pitämään lihakset lämpiminä. Sen verran reilusti viiden nartun porukka juoksi ja leikki, että palauttava lepo tulee tarpeeseen. Awakin vaikuttaa tyytyväiseltä kun on saanut juosta pahimmat paineet kavereiden kanssa. Huomenna lähdetään sitten vermoilemaan, katsotaan ketä kaikkia kavereita tällä kertaa nähdään koirapuistossa. Ainakin suunnitellaan sunnuntaisen Sahaajankadun match shown työnjakoa.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Syysliukkautta ja kauneudenhoitoa
Posted by: Minna
Vaikka tänne etelään ei olekaan vielä talvi saapunut, niin se ei tarkoita sitä etteikö täällä olisi liukasta. Sen sain eilen keskipäivällä kokea, kun varjopaikassa oli mustaa jäätä keskellä päivää (lämpötila ulkona kuitenkin useamman asteen plussalla!). Niinpä tein periaate päätöksen, ettemme enää tänä syksynä pyöräile märällä kelillä vaan ainoastaan siinä tapauksessa, että tiet on kuivat.
Samoin tälle aamulle alustavasti suunnittelemani yhdistetty metsä- ja sienestyslenkki jäi tekemättä. Siellä kallioreitillä on niin paljon liukkaita kohtia etten uskalla sinne ilman seuraa lähteä. Eikä se muutenkaan olisi ollut mitään mukavaa puuhaa lilluksi kastuneessa savivellissä kahlatessa.
Joten päivän ohjelmaksi muodostui hampaiden puhdistus ja kynsien leikkaus. Pohdin hetken pitäisikö apteekista käydä ostamassa pullo koiran hammaskiven estävää ainetta , jota lisätään juomaveteen vai päätyisinkö ostamaan jotain koirille tarkoitettua hammastahnaa? Ongelmana kun on pelkästään yläkulmureiden ulkopinta, muuten hampaat näyttävät varsin siisteiltä. Ajattelin samalla vaivalla myös harjata irtoavan päällyskarvan, mutta sen hoitaminen sisätiloissa ei ole mitenkään mukavaa ja ulkona satoi sen verran että turkki olisi ollut hetkessä märkä. Otin sitten harjausvälineet anoppilaan mukaan, mutta niinpä vain satoi sielläkin, joten en päässyt harjaamaan lainkaan. 
Joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Awan rentouttaminen manttelia hyväksi käyttäen. Huomenna on mentävä pitkälle lenkille sitten vaikka turkishaalariin ja sadeasuun pukeutuneena ellei keli muutoin parane. Onneksi mun viime talvisissa nastakengissä on vielä nastat talvella, vaikka ilmeisesti mun on jossain vaiheessa yritettävä ostaa itselleni Icebug-jalkimet, vaikka niistä saakin maksaa melko monta euroa, mutta katkenneita luita tai lopuksi ikää vioittuneita niveliä ei korvata parilla satasella.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Aamuksi meidät oli pyydetty metsälenkille sienimetsään. Olin varannut mukaan jälleen kaupan hedelmäpussin kaiken varalle. Sen tarve tuli heti parkkipaikalla selväksi kun Salla kertoi varanneensa keräilypussit itselleen. Odottelimme vielä Ninan mukaan ja sitten koko koiralauma lähti polulle.
Alkumatkasta puhelimme niitä näitä ja seurasimme kuinka lauma järjestyy uuden jäsenen liityttyä mukaan. Essi-pentu kun ei ole tavannut Awaa aiemmin metsässä, mutta hyvinhän ne menivät heti alusta alkaen.
Sienien kohdalle päästyämme hidastimme vauhtia ja aloimme katsella ympärillemme. Ensin näytti siltä ettei metsässä olekaan suppilovahveroita, mutta hetken katseltuamme niitä alkoi löytyä lehtien seasta. Ja kun silmä alkoi tottua maiseman väreihin alkoi suppiksiakin löytyä. Ongelmaksi alkoi vain tulla poimisesta kiinnostuntu koiralauma, joka talloi innoissaan sieniä jalkoihinsa. Niiden kun tuntui olevan ihan pakko osallistua sienten etsintään. Tosin pari kertaa Alma onnistuikin tallomaan sieniä sen verran nurin, että kiinnitin huomiota niiden sijaintiin joten aivan turhaan ne eivät tiellä olleet.
Lopulta meillä oli kerättynä 3 isoa pussia suppilovahveroita ja kolme isoa kanttarellia. Tosin nyt ei erityisemmin edes kanttarelleja yritettykään etsiä, joten niitä saattoi jäädä tuonne lähes varmoille maastoille poimimattakin.
Autoille päästyämme parkkipaikka oli aivan täynnä. Ensimmäisen puin Awalle manttelin päällä ja seuraavaksi suuntasin ajatukseni parkkipaikalta pois pääsyyn. Hieman jouduimme suunnittelemaan lähtöjärjestystä, jotta kaikki autot saatiin pois parkkipaikalta. Onneksi kaikki pääsivät naarmuitta sieltä pois ja kotia kohti.
Kuvassa Awa odottaa muita lenkille lähtiöitä. Olimme porukan ensimmäisenä parkkipaikalla, joten sain mahdollisuuden kuvata sitä rauhassa.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Illalla oli ohjelmassa pyörälenkki. Keli oli pitkästä aikaa kuiva, joskin varsin viileä kun unohdin pipon pyöräilykypärän alta. Muutoin olin pukeutunut varsin sopivasti tilanteeseen nähden. Olimme liikkeellä sen verran aikaisemmin, että tyydyin heijastimien osalta vain noihin valmiiksi mukana oleviin ja valitsin hihnaksi heijastimellisen version.
Awa nautti täysin siemauksin vauhdikkaasta lenkistä. Ensimmäinen koirakon ohitus sujui hienosti, vaikka koira oli pahemman luokan remmirähjä. Kiitokset kuitenkin mustan noutajan taluttajalle, joka tottuneesti nappasi koiransa pään kainaloon ja peitti sen silmät -> päästiin aivan nätisti ohi. Seuraavana ohitettavana oli samojedin ja pehkovanhuksen pari, josta samojedilla oli selkeesti aivan liian suuret luulot itsestään. Ei se päälle päässyt, mutta pisti miettimään pysyykö se omistajansa hanskassa. Kolmas kohtaaminen olikin sitten se kaikista pahin, sekä mulle että Awalle. Kaksi pienehköä ihmistä, lapsi ja nuori/pieni aikuinen, kera kahden harjakoiran. Ohi päästiin nätisti, mutta kun koirat tajusivat mikä ne oli ohittanut niin äänistä päätellen lapsi oli tulla sukkana koiransa perässä!
Viimeisenä ohitettiin pensasta siistivä mummeli, joka oli maastoutunut niin hyvin, että huomasin ensin vain tiellä olleet kottikärryt. Ihan hyvin siitäkin ohi mentiin. Viimeisessä mäessä Awa alkoi vaatia multa lisää vauhtia… sille ei sitten ilmeisesti olisi riittänytkään lenkki.
Kotona Awa sai päälleen Back on Track-manttelin ja ruokansa kunhan oli lopettanut läähättämisen. Nyt koiruus torkkuu sohvalla tyytyväisenä. Eiköhän tuo mantteli saa lihakset pysymään vetreinä. Itse kävin rentoutumassa saunassa. Nyt suunnataan ajatukset huomiseen metsälenkkiin…
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Koko päivän satoi vettä ja tuuli todella kovaa. Niinpä alun perin pyörälenkiksi suunnittelemani iltalenkki vaihtui hölkkäämiseksi. Awalla oli meno päällä ja koko lenkistä jäi hyvä mieli molemmille. Kotona se sai BoTin päällensä taas pariksi tunniksi.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
