Archive for the ‘koulutus’ Category
Aamulenkillä törmättin läheisen tenniskentän rinteessä pulkalla laskeviin lapsiin. Awa päätti niiden olevan hyvin pelottavia ja haukkui niille. Päätin kokeilla toisenlaista lähestymistapaa ja jatkoin vain matkaani ilman, että reagoin Awan tekemisiin millään tavalla. Siinä vaiheessa kun kierroksia alkoi olla liikaa oltin ja käännyin ympäri ja palasin muutaman metrin takaisin päin. Kun se sai koiran hiljenemään, niin pyörähdin takaisin ja jatkoimme matkaa alkuperäiseen kulkusuuntaan. Awa kyllä haukkui ohituksessa, mutta ei sännännyt ohituksen jälkeen pakoon eli paniikki ei ollut todellinen, enemmänkin ärsyttävä tapa.
Paluumatkalla tulimme samasta kohdasta tarkoituksella takaisin päin. Sillä kertaa Awa jäi mun ja lasten väliin ja lapset olivat lähempänä kuin edellisellä kerralla. Awa haukkui jälleen – tietysti lapset alkoivat haukkua takaisin – ja minä olin taas passiivinen. Ohi päästyämme pyysin Awan sivulle istumaan ja hiljennyttyään se sai palkkion ja sen jälkeen jatkoimme matkaa.
Päivä pyörähtikin sitten paikallisosaston vuosikokouksessa ja sen jälkeen vierailin kaverin kanssa Awan kasvattajan luona katsomassa 5 viikon ikäisiä pentuja.
Illan viimeisellä lenkillä olimme juuri pääsemässä parkkipaikan laitaan kun metsästä parkkipaikalle nousi naapurin landseerit. Niillä oli lenkittäjänä perheen poika, joten päätin väistää autojen väliin. Poika yritti ohittaa, mutta koirat päättivät tulla meitä kohti ja niin poika raahautui perässä. Innokkaampi (vai aggressivisempi?) oli tulla Awan päälle. Karjaisin EIn ja lopulta olin jo tarttua sitä pannasta, kun Awa päätti napata sitä hampailla. Awan käytöksestä päättelisin kyseessä olleen uroksen (toinen on varmasti, toisesta en tiedä), mutta en silti halua sen hyökkivän Awan päälle kokoerosta johtuen. Saati sitten aiheuttaa Awalle keskenmenoa, mikäli se tällä kertaa on kantavana. Muutoin iltalenkki sujui rauhallisissa merkeissä, mitä nyt meidän piti käydä tutkimassa vähän tarkemmin pelottavaksi muuttunutta hankeen heitettyä joulukuusta.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Tänään järjestettiin ensimmäiset näyttelyharjoitukset Heurekan parkkipaikalla. Paikalla oli 9 koirakkoa, joista Awa oli ainoa nahka. Harjoiteltiin kehässä juoksemista, seisottamista, esittämislinjoja, pareittain liikkumista ja sitä kuinka koira antaa tutkia itsensä.
Keli oli aika hyvä, kylmä tuli vasta ihan lopussa. Parkkiksen pinta oli vain paikoittain varsin liukas, joten juokseminen siellä ilman koiraakin olisi tuottanut hieman jännitystä elämään, mutta onneksi yksikään koira ei ollut kova kiskomaan, joten suuremmilta ongelmilta vältyttiin.
Ensi viikolla treenataan samassa paikassa ja samaan aikaan ellei mittari näytä liikaa pakkasasteita.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Viimeinen viikko on mennyt ilman pyörälenkkejä eikä metsäänkään olla päästy riehumaan kavereiden kanssa. Vermossa käytiin, mutta koska siellä ei ollut muita narttuja leikkikaveriksi, niin juokseminen jäi vähemmälle. Eli Awalla on tylsä, siis t y l s ä ä, ja siihen pitäisi keksiä jotain muutosta.
Tänään intoiduin leikkimään sen kanssa sisällä: leikkipainia, murinaa ja varovaista hammasotetta. Vähän mietin, että kärsiikö mun johtajuus tästä, mutta välittömästi kun leikin lopetin niin Awakin rauhoittui. Eli koska johtaja aloittaa leikkinsä ja lopettaa leikkinsä koska haluaa koen edelleenkin olevan meistä se pomo. 
Omat ajatukset on jo suuntautuneet viikonloppuun ja siihen mitä mun on pakattava Awalle mukaa matkalle. Ruokaa, hihna, passi.. tarvitaankohan muuta? Tarvinee tarkistaa kasvattajalta haluaako hän häkin tai muuta tarviketta mukaansa.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Nuorilla koirilla on usein mörköiäksi nimitetty kausi, jolloin ne tuntuvat säikkyvän kaikkea tyhmää, mihin eivät ole aiemmin reagoineet. Siinä vaiheessa on viisainta olla lähtemättä “leikkiin mukaan” ja unohtaa koiran sääliminen. Koirat nyt luonnostaankin saattavat säikähtää jotain uutta ääntä tai tapahtumaa, mutta palautuvat nopeasti ilman jäljelle jäävää pelkotilaa. Sen voisi selkeimmin ehkä todeta luonnetestin arviolla “laukauskokematon” eli koira reagoin ensimmäisellä kerralla, mutta tapahtuman toistuessa sen säikähtämisreaktio vähenee selkeästi kunnes se ei lopulta enää reagoi ääneen kuin ehkä kääntämällä päätä sen suuntaan.
Kolarin vuoksi autoilua pelänneet koirat olen siedättänyt uudelleen menemällä itse niiden seuraksi kuljetustilaan. Itse istuin rauhassa passiivisena paikalla enkä yrittänyt erityisesti rauhoitella kumpaakaan. Annoin kyllä koiran tulla kylkeeni kiinni rauhoittumaan ja siinä vaiheessa kiersin käteni sen ympärille, mutta en puhunut mitään. Toinen koira palautui täysin rennoksi matkustajaksi ja toinen istui kuolaamatta sekä tärisemättä, mutta ei uskaltanut maata liikkuvassa autossa. Huomattava edistys kuitenkin siihen, että koira ei suostunut edes itse menemään autoon.
Samoin mörköikäiselle nuorelle koiralle olen esitellyt pelottavia asioita ilman suurempaa hössötystä. Kun se on selkeästi pelästynyt vaikkapa tuulessa lepattavaa moottoripyörän peitettä, olen rauhallisesti mennyt itse koskemaan peitettä. Sen jälkeen Awa on uskaltanut itse koskea kuonolla sitä ja nuuskia perusteellisemmin. Samaa tekniikkaa ollaan käytetty lenkille ilmestyneeseen koristepylvääseen, tielle jätettyyn parvekelasilavaan, jonka suojamuovit lepattivat tuulessa…
Varsinkin kun on kyse koirasta, joka voimakkaasti reagoi omistajan eleisiin, on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota siihen ettei omalla käytöksellään vahvista koiran pelkoja.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Mistähän ihmiset ovat saaneet päähänsä, että kouluttamaton koira on sama asia kuin koira jolla ei pysty ottamaan osaa kilpailuihin? Silti tämä kouluttamaton koira osaa olla sisäsiisti, luokse tulon, istua, maata, antaa tassua… ihan vain muutamia taitoja mainitakseni. Siis ihan itsekseenkö se koira on oppinut, että istutaan kun omistaja pyytää? Enpä usko. Kyseisen taidon opettamiseen vain ei tarvita pakotetta, vaan se tapahtuu “automaattisesti” positiivisen vahvistamisen kautta. Esimerkiksi koira kerjää pöydän ääressä ja sille sanotaan istu, jotta se kuono siirtyy kauemmas ja toiminta palkataan makupalalla. Yllättäin koira osaa muuallakin istua, mutta sitä “ei ole koulutettu”.
Ensimmäisiä asioita, joita pennulle opetetaan ovat sisäsiisteys, luokse tuleminen ja pannan pitäminen. Mitään näistä se ei osaa syntyessään, joten ihminen kouluttaa totuttaessaan koiran haluttuun toimintamalliin. Uskallankin siis väittää, että täysin kouluttamattomia koiria on hyvin harvassa. Mutta näitä puutteellisesti tai virheellisesti koulutettuja sitten sitäkin enemmän.
Suurin ongelma näiden omistajansa mielestä kouluttamattomien koirien kohdalla on se, ettei omistaja ole sisäistänyt ehdollistaneensa (=kouluttaneensa) koirallensa sen käytöstavat. Remmirähjääjää kiskotaan remmistä (vahvistetaan käytöstä) tai arkaa koiraa säälitään ja hyväksytään sen pelko (koira ymmärtää, että on hyväksyttävää pelätä). Nämä lienevätkin niitä hankalimmin pois opetettavia toimintatapoja, koska ohjaajan oma elekieli on saatava muuttumaan ennen kuin koiran käytöstä saadaan muutettua. Sen vuoksi myös osa näistä aroista ja remmirähjistä lopettavat käytöksensä kun ihminen niiden remmin päässä vaihtuu!
Helpoin tapa testata johtuuko koiran käytös omasta elekielestä on antaa koira luotettavalle vieraalle ihmiselle vaikean tilanteen ajaksi ja seurata itse käytöstä sivusta. Koira joka pelkohaukkuu vastaantulijat saattaa uuden ihmisen kanssa ohittaa ne vastaan tulevat ihmiset täysin reagoimatta niihin tai sen käytös lievenee huomattavasti. Ellei ole pelkoa, että koira voimalla karkaa testaajan käsistä on ehkä parempi ettei hän tiedä miten koira reagoi, jotta testaaja itse (ellei ole todella kokenut koiraihminen) ei vahvista koiran käytöstä.
Hyvänä esimerkkinä oli kun annoin koiran hoitoon. Hoitaja tiesi koiran pelkäävän lapsia (ajattelin ettei synny vaaratilanteita), mutta ei muuta. Kyselinkin koiran käytöstä sen palattua hoidosta ja sain vastaukseksi ettei se ollut reagoinut muuhun kuin niihin lapsiin. Tästä tein johtopäätöksen, että koira reagoi mun (eli ohjaajansa) omaan käytökseen todella voimakkaasti eikä oikeasti pelkää mitään erityisesti. Eipä siinä sitten auttanut muu kuin yrittää resetoida oma päänsä ja tietoisesti opetella kulkemaan huomioimatta niitä omia pään sisälle kasvaneita mörköjä. Se vaati huomattavan paljon mielikuvaharjoituksia ja ajattelemista, mutta lopulta päästiin tilanteeseen, jossa koira ei enää reagoinut näihin “kamaliin” vastaantulijoihin kun itse pääsin omasta kammostani yli.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Illan pyörälenkki jouduttiin aikataulullisista syistä tekemään vasta iltahämärän aikaan. Lähdimme liikkeelle hieman ennen kahdeksaa ja pohdinkin kuinka paljon ihmisiä on liikkeellä ja miten meillä menee.
Ihan alussa pihalla oli taloyhtiön teinit läheisillä keinuilla metelöimässä, pihassa keräiltiin lasten polkupyöriä ja pihatien viereisellä parkkiruudulla oli aikuinen kaivelemassa autonsa jalkatilaa. Kaikesta tästä häiriöstä huolimatta Awa lähti pihasta lenkille ilman yhden yhtäkään haukahdusta! Normaalisti päivällä se olisi vähintäänkin kerran ellei useammankin haukahtanut ohi mennessään. Olin siis varsin ihmettelevällä kannalla, mutta onnellinen asioiden saamasta käänteestä.
Pyörätiellä Awa alkoi vaatia vauhtia. Sillä oli selvästi melkoinen himo päästä juoksemaan lujaa. Erään tiukan mutkan jälkeen tavattiin samaan suuntaan kulkeva spanieli taluttajineen. Koira kiinnostui selvästi Awasta, mutta ei ollut aggressiivinen. Päätin siis yrittää ohitusta mahdollisimman kaukaa vasemmalta, mutta pyöräillen. Awa väisti vähän alussa, mutta lopulta tuli aivan nätisti pyörän sivulla ohi eikä edes rynnännyt ohituksen jälkeen. Tämä olikin koko lenkin hankalin ohitus, koska Awa joutui jäämään samalle puolelle pyörää kuin vieras koira, ja se pääsi lähes haistamaan Awaa.
Seuraavat vastaantulleet koirakot eivät sitten olleetkaan mitään ongelmia. Yhtä pyöräilevää teiniä Awa vähän katseli pitkään ja päätti väistää koko remmin mitan ojan suuntaan kun sillä oli hyvin epämääräisesti rämisevä pyörä. Senkään ohituksen jälkeen ei tullut mitään pakoryntäystä.
Mun kannalta vaikein kohta tuli yhden mäen päällä, jossa tien vastakkaisilla puolilla tuli lähes yhtä aikaa vastaan koirakko ja pari lenkkeilijää. Päästiin kuitenkin siitäkin hienosti pujottelemalla läpi vaikka omat jalat olikin aika hyytelöä lenkin jyrkimmän mäen jäljiltä. Awan mielestä pelottavin varmaan oli se viimeinen iso koira, joka tuli vastaan alikulkutunnelissa ja minäkin kuulin kuinka sen kynnet repi asvalttia sen yrittäessä rynnistää meidän perään. Hienosti kuitenkin siitäkin selvittiin ja pihaan päästyämme olikin aika todeta, että olen kokenut ensimmäisen pyörälenkin jonka aikana Awa ei ole haukkunut yhtään mitään. Saavutus sekin.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
On päiviä jolloin on niin mukamas niin kiire ettei mihinkään ehdi ajoissa. Tai siis ehtis, jos olis selkärankaa mutta joskus se tuntuu olevan pahasti kateissa. Töistä lähdin ajoissa, lapsetkin sain ihan hyvään aikaan kotiin ilman suurempaa ongelmaa. Jotenkin se ruokailu vaan venyi ja lähdettiin Awan kans suht ripeällä lähdöllä asioilla tarkoituksena jatkaa sieltä suoraan Vermoon. Tällä viikolla kun ei ollut sovittuna mitään kimppakyytejä niin ei ollut ehdotonta takarajaa koska matkaa piti jatkaa.
Jotenkin siinä sit kuitenkin tuli juotua pari kuppia kahvia ennen kuin sain matkan jatkumaan, joten päästiin Vermoon vasta puoli kahdeksan aikaan. Paikalla olivat Taika ja Selma sekä parisen kymmentä muuta koiraa. Kasvattajakin saapui Dixie-äipän, Nadan, Ollin ja Olgan kera vähän meidän jälkeen, joten siinä oli taas kunnon leikkiseuraakin paikalla. Lopulta viihdyttiin paikalla reilu tunti jutellen niitä näitä ja koirien ulkoillessa. Kylmähän siellä alkaa jo olla, eli ens viikolla kannattanee varata enemmän vaatetta päälle kun auringonlaskun jälkeen ilma viilenee tosi nopeasti. Jotenkin siinä vahingossa tuli myös lupailtua, että menisin Messarin ständille töihin joten mut voi ehkä löytää joulukuussa sieltäkin.
Puhuimme myös toko-kokeeseen osallistumisesta ja niinpä päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa edes omatoimiset treenaamiset Awan kanssa. Niinpä kotiparkkikselle päästyämme otin Awan sivulle ja lähdimme kulkemaan pihan läpi. Pari pysähdystä vaatien kunnon perusasentoa ja lopun matkaa reipasta sivulla seuraamista. Sen verran tehokas oli treeni, että Awa unohti haukahtaa pihan keinussa remunneille pojille. Tosin tähän aikaan muutenkaan tarvis enää mitän metelöidä.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Eilistä mietittyäni ja keskusteltuani muiden harrastajien kanssa päädyin kokeilemaan uutta juttua. Awa ei ole koskaan ollut mitenkään erityisen innokas leikkimään leluilla, joten suhtauduin aika skeptisesti siihen miten oma lelu toimii noutoesineenä. Kaivelin kuitenkin lelukoppaa ja päädyin narupalloon, jolla Awa ei ole aiemmin leikkinyt lainkaan. Koulutuslelu kun viisaampien mukaan pitäisi olla erilainen kuin normaalit vapaasti leikittävät lelut (siis Awan tapauksessa luut).
Annoin narupallon Awalle suuhun ja lähdimme pihalle. Suuntasimme tuonne kalliolle, jossa on riittävästi näkyväisyyttä pitää koiraa vähän irti ja riittävät aidat luomaan rajattu alue. Ensin vähän taisteliin pallosta, se sujui yllättävän hyvin ekaksi kerraksi. Voitettuaan pallon Awa tuli uudestaan haastamaan mua leikkiin. Oli siis aika kokeilla noutoa.
Heitin pallon ja Awa juoksi heti noutamaan. Palasi mun luo ja suostui taistelemaan. Uudelleen heittämisellä Awa joutui hieman etsimään palloa, mutta löysi sen itsenäisesti. Muutaama heitto menikin todella hyvin, mutta sitten Awa alkoi selkeästi kyllästyä tuomiseen. Sitä sai innostaa aika paljon, jotta pallo päätyi edes kosketusetäisyydelle. Mitään noutoon liittyvää käskysanastoa en voinut vielä käyttää enkä edes uskaltanut kokeilla sivulle pyytämistä, koska en halunnut Awan sylkäisevän palloa suustaan.
Seuraava suunnitelma on tiistaina vermolla kysellä miten tästä jatketaan ja pääseekö vielä johonkin treeniporukkaan mukaan. Muuten joudumme odottamaan koulutusryhmään pääsyä vähintäänkin ensi kevääseen asti.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Viimeksi kasvattaja yritti kannustaa meitä osallistumaan tottelevaisuuskokeeseen (TK1), mutta sanoin ettei meidän nouto ole kunnossa. Sen opettaminen ei ole sujunut. Mä en osaa ja blondi ymmärtää lahjakkaasti väärin. Testasinpa iltalenkillä kuinka meidän nouto toimii nykyään.
Ensimmäinen heitto: Otan kepin käteen nostaakseni sen heittoasentoon ja Awa-kenguru lähtee loikkimaan jättimäisillä ponnareilla polkua pitkin eteenpäin. Tajuttuaan ettei keppi vielä lentänyt mihinkään palaa täyttä laukkaa takaisin. Lopulta heitän kepin noin 10m päähän ja Awa loikkii sinne. Hieman haistelua ja keppi löytyy. Saamani ohjeen mukaan kutsun Awan luokseni ‘sivulle’-komennolla, koska eteen luoksetulemista ei olla harjoiteltu lainkaan. Awa sylkäisee kepin suustaan ja syöksyy sivulle istumaan. Great!
Toinen heitto: Nostan kepin pääni yläpuolelle ja kenguru säntää polulle loikkimaan. Palaa pikaisesti takaisin ja heitän vastasuuntaan jonkin matkan päähän. Awa syöksyy reilusti kepistä ohi, mutta pienen haistelun jälkeen keppi löytyy ja kun en puhu mitään se tuleekin noin metrin päähän maahan. Onko tää yhtään parempi? Not.
Kolmas heitto: Yritän heittää kepin kauas. Nostaessani kepin Awa syöksyy polulla eteenpäin, tällä kertaa ilman kenguruloikkia. Sen pysähdyttyä katsomaan heitän kepin sen etupuolelle. Blondi ei löydä keppiä, kävelen hiljalleen kepille ja osoitan sen. “Mitäs heitit, hae itse!” Näinhän se menee…
Neljäs heitto: Awa irtoaa hyvin, mutta keppi ponnahtaa polulta oikealle. Awa löytää jotain todella mielenkiintoista polun vasemmalta puolelta. Kävelen hiljalleen etsimään keppiä, mutta kumpikaan meistä ei löydä sitä. Ajattelen mielessäni, että seuraavat noutoharjoitukset tehdään tasamaalla, missä ei ole liikaa näköesteitä ja esine on riittävän suuri.
En vain voi ymmärtää miksi koira ei löydä keppiä. Jäljen ajamista kokeillessani jo ekalla kertaa Awa ei astunut tassullakaan yli ruudusta ja myöhemmätkin ruudut työskenneltiin todella tarkasti. Myös ihan oikean jäljen aloitus voitiin ottaa janalta ja se myös pysyi hyvin jäljellä. Mutta nouto… se on elämää suurempi ongelma, ainakin mulle.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Eilen jo suunnittelin tälle illalle pyörälenkkiä ja niinpä me lähdettiinkin seitsemän jälkeen liikkeelle. Ensin törmättiin naapurin lapsiin ja emäntään ja vaihdettiin niiden kanssa muutama sananen. Awa joutui useamman lapsen hellittelyjen kohteeksi ja kesti sen nurisematta (vähän haukkui kohti tulleille polkupyörille), vaikka ei suuremmin noista vieraista vaahtosammuttimista tykkääkään. Lopulta kulman takaa tuli leonberginkoira ja päätimme antaa sille tilaa kulkuväylällä ja lähdimme lenkille.
Alku sujui hienosti; Awa kuunteli. Sillä oli selkeästi hirveä halu juosta, mutta selkeästi kuulo pysyi touhussa mukana. Juoksutin Awaa pyörän oikealla puolella ja remmi pysyi löysällä suurimman osan matkasta. Jokainen käännös oikeallekin sujui mallikkaasti, koska kerrottuani kääntymisaikeista Awa jättäytyi taaemmas pyörän sivulla, jotta pääsin leikkaamaan aika tiukastikin sen edestä.
Paluumatkalla pyörätiellä oli kaksi kävelijää kulkemassa samaan suuntaan. Koska tiesin Awan inhoavan vasemmalta ohittamista niin, että se itse jää pyörän ja ohitettavan väliin niin hidastin vauhtia jo sata metriä ennen kävelijöitä. Ja niinpä nopeampi kävelijä lähtikin vielä ohittamaan sitä hitaampaa, joten aika ahdasta siinä olisikin tullut neljä rinnakkain. Aika pian Awa tosin kyllästyi hitaaseen vauhtiin ja alkoi vaatia reippaampaa menoa. Niinpä sitten päädyin kuitenkin ohittamaan teinin ja sen ohituksen Awa hoitikin todella mallikkaasti. Seuraavassa vuorossa oli vanhempi kovaa kävelevä mies, jonka ohittaminen jouduttiin tekemään vielä reippaammassa vauhdissa, mutta se menikin jo lähes löysällä remmillä! Siis todella rennot ohitukset eikä edes mitään vauhdin kiihdyttämistä heti ohi päästyään (“pakoefektiä”).
Viimein kotiportilla huomasin samaisen leonbergin palailevan omalta lenkiltään ja he vuorostaan väistivät meitä, jotta me saatiin kääntyä pihatielle ennen heitä. Reviteltiin sit viimeiset 200m reipasta tahtia ylämäkeen remmi löysällä. Ei voi muuta sanoa kuin että olen todella tyytyväinen koiraan kunhan mun oma käyttäytymiseni ei aiheuta ongelmia. 
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
