Archive for the ‘koulutus’ Category
Lauantaina oli päätetty vuosikokouksessa pevisaan tehdä tiukennuksia. Sinällään kannatan muutosta, joten sen osalta ei harmita etten päässyt mielipidettäni asiaan sanomaan. Terve koira on kuitenkin kaikkien etu, niin kasvattajien kuin omistajienkin. Eläinlääkärit tienatkoon jatkossa ennaltaehkäisevää työtä tehden ja tapaturmia hoitaen. 
Me oltiin Awan kanssa lauantaina agility-päivillä saamassa oppia Lotta Vuorelalta ja Laura Isohannilta. Ensin olin kuunteluoppilaana alkeisryhmän opinnoissa ja sain sieltäkin muutaman hyvän ajatuksen mukaani. Tositoimiin päästiin sitten hieman pidemmälle edenneiden kanssa (alkeis-jatkotaso) ja meidän treenit aloitettiin renkaan kanssa. Oli niin hyvä rengastreeni, että sitä pitää kyllä kokeilla ihan meidän omallakin kentällä, kunhan saan vaan jostain apuohjaajan treeniin mukaan. Tällä treenillä päästään todella nopeasti ja varmasti pitkälle tuon renkaan kanssa! Saadaan varmuutta ja nopeutta siihen. Itse rataharjoituksessa opeteltiin lähinnä valsseja. Vähän olisi tehnyt mieli kokeilla itse takaa leikkausta, mutta jostain syystä päädyin kuitenkin valssaamaan koko radan läpi. Rata sinällään oli aika haastava meille; 18 estettä sisältäen hyppyjä, putkia, muurin ja pituuden. Saimme kuulla saman kommentin kuin oman ryhmän treeneissäkin: mun pitää päästää koira kauemmas suorittamaan rataa kun se kerran sen itse osaa. Eli ohjaaja-raukka tarvitsee lisää itseluottamusta ja luottamusta koiraan. Awalla on sen verran vauhtia, että pidemmälle irrotessaan siitä saa huimasti vauhtia radan suorittamiseen. Se on kuitenkin varsin hyvin kuulolla, eikä karkaile ympäri kenttää (mitä nyt viimeinen takaa kierto hypylle radan toiseksi viimeisellä esteellä sai sen unohtamaan, että rata on vielä kesken. Edes kertaus ei saanut Awaa muistamaan, että radalta ei poistuta, vaikka kentän laita tuleekin noin lähelle.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Valeraskaus, tuo vihon viimeinen riesa. Onhan se omalla tavallaan huvittavaa ja suloista, kun narttu hoitaa pehmoleluja, mutta kun se osuu omaan laumaan niin hermo meinaa mennä. Nikki päätti sitten tosissaan, että se saa pentuja… ensin raavittiin pesää kasaan ja löytyi yksi ihana road kill pehmo kannettavaksi. Siinä vaiheessa en vielä pahemmin kiinnittänyt asiaan huomiota, koska aikaisemmin se on vaan erittänyt maitoa, mutta ei hoitanut mitään. Sitten yhdestä tuli yllättäen neljä, jotka kasattiin sohvan nurkkaan ja maattiin vieressä. Välillä tökittiin kuonolla kun ne ei tajunneet olla eläviä. Awalle muristiin rumasti ja Awa totes, ettei tyttären tarvi hyppiä nenille vaikka olisi kuinka hormonit sekaisin. Myöskään aamukahviseuraksi ei enää tullut kuin Awa. Nikki nökötti sohvalla odottamassa sitä kun murot kolahtaa kippoon ja pikaista ulkoilua. Galastop sentään esti maidon erittymisen, mutta tuon pään resetointiin siitäkään ei ollut pika-apua. Nyt alkaa käytös vähän helpottaa, mutta onpa ollut melkoinen viikko. Ehkä siitä tulee ylihuolehtiva emo aikanaan, mutta muussa tapauksessa mä en kyllä jaksa katsella tuollaista käytöstä kahta kertaa vuodessa. Katsotaan nyt onko Awa samassa tilassa kuukauden kuluttua vai meneekö sillä helpommalla ohi.
Awan kanssa ollaan palattu agilityn pariin. Ohjatuissa treeneissä saatiin taas läksyjä ja sunnuntaina käytiin sitten suorittamassa läksyjä. Lämmittelyksi otettiin jumppasarjaa muutama kerta alle ja sitten siirryttiin läksyjen pariin. Rengas tuotti niin paljon tuskaa, että olin jo luovuttaa ennen kuin sain onnistuneita suorituksia edes kahta peräkkäin varmistaakseni, että Awa todella on sisäistänyt sen mitä renkaan kanssa pitää tehdä. Toisena läksynä pyrittiin parantamaan ponnistustekniikkaa muurilla. Rakensin radan, jossa oli hyppy, muuri ja putki. Aloitimme treenit pelkällä muurilla ja seuraavaksi lisäsin putken vauhdittajaksi. Seuraava variaatio oli muuri – putki – muuri – hyppy eli lisää vauhtia ja kulmaa onnistukseen, jotta saadaan hypyn liitorata matalammaksi. Hyppy lopussa oli vain eteen irtoamista varten, jotta vauhti ei pysähdy muurin jälkeen. Tämä harjoitus oli Awasta hurjan hauska! Se jopa lähti suorittamaan putkea ”väärään” suuntaan saadakseen muurille vinon lähestymisen heti kun oma ohjaukseni oli hieman epäselvä. Aika tiukalla otteella sain viedä Awan putkelle saadakseni sen suorittamaan putken haluamaani suuntaan. Tämän jälkeen totesin, että muut kerrattavat asiat jätetään toiseen kertaa ja lähdetään kotiin hyvällä mielellä. Back-on-track Awalle niskaan ja rento kävelylenkki ennen kotiin autoilua.
Oma mieli oli loistava onnistuneiden treenien jäljiltä ja syksyinen ilmakaan ei ollut hassumpi siinä vaiheessa. Kehä III:lla ihmettelin ruuhkautunutta liikennettä ja lopulta syyksi paljastui ihmisen jonottavan Ikeaan ostoksille! Eikö ihmisillä oikeasti ole pyhäpäivänä muuta tekemistä kuin shoppailu. Missä on kaikki ulkoilu ihanassa syyssäässä ja muuten vain rento lepopäivän vietto?
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Kevät on ollut niin täynnä kiireitä, että koko blogin pitäminen on jäänyt. Kevään suurin merkkipaalu on varmasti ollut se, että Awa on virallisesti julistettu terveeksi (kunnes toisin todistetaan). Eli huhtikuun lopusta lähtien Awa ei ole saanut yhtään lääkkeitä ja seurantana otettu toukokuun verikoekin oli arvoiltaan hyvä.
Ilmoitin Awan agilityn alkeiskurssille ja Nikkin tokon alkeiskurssille. Kummallakin oli ohjatut treenit kerran viikossa, päälle omat treenit ja Collieyhdistyksen toiminta. Jossain välissä piti tehdä kotonakin jotain ja töissäkin tarvi näyttäytyä. Nikkin toko teettää todellakin töitä ja mun pinnaa pitää kehittää huomattavasti sekä saada itselle nopeutta oikein palkkaamiseen.
Awan agility-ura alkoi oikeastaan jo ennen alkeiskurssia kun ilmoittauduimme mukaan koulutusohjaajien kouluttamispäivään harjoitusoppilaiksi. Siellä opeteltiin hyppyjä ja erilaisia esteitä. Olimme siis kokeilleet jo normaalin renkaankin kontaktien lisäksi ennen kuin alkeiskurssi alkoi. Alkeiskurssin käsittelykoetta jännitettiin aika paljon, mutta onneksi päästiin siitä läpi. Ja koko kurssi oli loistava! Awa tykkäsi ja rohkeasti suoritti sellaisia tehtäviä, joiden suorittaminen mua hieman epäilytti. Treenaaminen on ollut kivaa ja edistyttykin ollaan varsin mukavasti. Suurimmat ongelmat meillä on tällä hetkellä keppien aloittaminen oikealle käännyttäessä (vasen sujuu hyvin) ja mun pitää saada enemmän etäisyyttä Awaan kontakteilla. Pieniä on siis suuret murheemme, mutta varsin oleellisia koko radan suoritusta ajatellen.
Toinen mahdollisuus harjoitusoppilaana toimimiseen oli tänään. Ilmoitin meidät mukaan, koska nyt pitkällä kesätauolla on mukava päästä ohjattuihin treeneihin ja koulutuksessa kuitenkin saa lähes 30min ohjattua treeniä aika vaikeissa asioissa. Tämän päivän teemana meidän kouluttajaoppilailla oli hyppypaikan merkkaaminen ja pakkovalssi sekä jaakotus. Kaikki tehtävät siis olivat mulle täysin outoja, joskus olin kuullut pakkovalssista, mutta en tiennyt mitä se tarkoittaa. Pakkovalssi olikin yllättävän helppo juttu meille, joskin mun vasemman puolen ohjaus on edelleen hankalampaa kuin oikealta tapahtuva. Jaakotus olikin sitten huomattavasti haaseellisempi tehtävä, mutta selvittiin siitäkin lopulta kunnialla läpi. Ja nyt ollaan taas hieman pidemmällä kuin muut ryhmäläisemme, kun syksyllä koulutukset jatkuvat.
Tarkoituksena on nyt jatkossa omissa treeneissä tehdä noita vaikeita yksittäisesteitä ja lopuksi palkita koira useamman esteen radalla. Viime aikoina ollaan radan pituudeksi tehty 6-7 helpohkoa estettä, joissa kikkailu tulee mun ohjauskuvioiden hajoittelusta.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Nappasimme Sohvi-kaverin mukaan ja lähdimme koirapuistoilemaan. Ajatuksena oli mennä hieman aikaisemmin, jotta tytöt saisivat hetken aikaa rymytä keskenään. Se ei kuitenkaan toteutunut kahdesta syystä: Ensinnäkin siellä oli jo neljä koiraa kun tulimme paikalle ja toisekseen siellä oli kuraa ja vesilammikoita eikä Sohvi oikein nauti sellaisesta menosta. Awankin karvaton vatsan alus näytti ikävän kuraiselta varsin nopeasti eikä kylmä rapa varmaan tuntunutkaan kovin kivalta.
Tunnin verran me kuitenkin paikalla viihdyttiin ennen kuin lähdimme kotiin. Puistossa tuli käytyä läpi eiliset näyttelytreenit ja tokotreenaajien tuntemuksia yhteistreeneistä. Ja suunniltua tulevaa metsälenkkikautta ja reittejä missä olisi edes hieman vähemmän kuraa ja vettä, jotta Nikki ei hukkuisi kuralammikoihin.
Kotona päätin viedä Awan suorinta tietä pesulle. Niinpä en päästänytkään sitä remmistä vaan riisuin nopeasti itse ulkovaatteet pois ja suunnistimme hämärässä portaisiin. Kahteen otteeseen Awa hieman liukasteli portaissa, mutta muutoin käveli hienosti ylös asti. Ja oli muuten ensimmäinen kerta koko aikana kun ollaan tässä asuttu kun Awa pääsee ensimmäistä porrasta pidemmälle. Onkohan syynä ollut Leksan toiminta vai mistä johtunut, että juuri näitä portaita ei ole ennen voinut kiivetä vaikka vastaavia portaita muualla on kävellyt aivan ongelmitta. Oli pakko tunnustaa kasvattajalle, että taas on koira vedättänyt tyhmää omistajaa. Ei se mitään pelkää vaan ainoastaan esittää sellaista päästäkseen helpommalla. Taas olen oppinut jotain uutta ja sehän kai päätarkoitus onkin?
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Historian havinaa: näyttelyesittäminen
Posted by: Minna
Ensi viikon maanantaina on taas näyttelytreenit. ShowLinkin Lohjan hallilla vietetään taas tiivistahtinen pari tuntinen imien itseemme suurta viisautta. Suunnittelin ottavani mukaan omenaa makupalaksi (pitääköhän varata nakkiakin jos omena on liian herkkua?).
Löysin arkistojen kätköistä mun ihan ensimmäisestä colliekehässä esiintymisestä kuvan. Kuva on otettu Turussa Open Showssa 2002. Me ei hirveästi oltu harjoiteltu, Leksa vaati ihan oman tekniikkansa, jotta sen sai pysymään paikallaan, mutta näin jälkeen päin katsottuna ihan hyvinhän se mun taitoihin nähden seisoi. On sitä tullut rumemmastikin koiria esitettyä. 
Josko näiden uusien oppien perusteella osaisi opettaa uuden pennun poseeraamaan ihan itse ja esittämään Awankin kehässä huomattavasti edustavammin kuin aiemmin. Saisi ainakin eliminoitua esittäjästä johtuvat heikot sijoitukset. 
Ja tietysti kun kyse on varusteurheilusta, niin uusi hihnakin tarvinee hankkia… taas.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Olin paikalla lainakoiralla, kiitokset Nikin lainasta! Paikalla oli 12 näyttelyharjoittelijaa ja 4 tokokoirakkoa. Varsin kiva kaksituntinen ja jotain uutta tuli taas opittuakin. Kouluttaja osasi asiansa ja porukka oli innostunutta. Sen verran näytti olevan kiinnostusta jatkon osalta, että yritämme järjestää vielä uuden tilaisuuden tälle keväälle.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Awa lähti tänään pentulomalle. Itselläni taitaa olla haikeampi mieli kuin koiralla. Ainakin se on aiemmin viihtynyt siellä varsin hyvin. Nyt piti vähän ihmetellä noita pieniä riiviöpentuja, jotka mennä tömisteli omissa leikeissään.
Lainaan tähän nyt aivan mahtavaa viestiä, jonka sain edelliseen ohitusjuttuuni liittyen:
Minust ihmiset varoo ihan liikaa toisiaan. Mä kun näen toisen koiran tulevan vastaan, mä päätän heti siltä istumalta vaihdanko tien puolta, odotanko vai puskenkon vaan reippaasti läpi niinkun ei ois mitään, en jää ihmettelee, että mitä tässä käy. Tiedän jo valmiiksi mikä mun reitti on. En anna koiran päättää suuntaa, vaan minä päätän mihin suuntaan mennään. Koska koirani on varsinkin päivän ekoilla lenkeillä usein yli-innokas ja täynnä virtaa, en anna sen jäädä haisteleen jokaikistä kukkapuskaa, vaan mennään reippaasti eteenpäin.ä tai pikkasen mun jäljessä. Sitten jos tulee muita koiria vastaan, niin tehdään selväksi, että niitä ei tarvitse huomioida, vaan mennään eteenpäin. Näin meillä, mutta tietysti kaikilla on eri tapa. Joskus on mulla noita makupaloja messissä ja niitten avulla sitten kun tulee muita koiria vastaan, niin istutetaan alas, ja annetaan makupaloja.
Eli sama asia toisella tavalla: hyvä johtajuus vaatii johdonmukaista käytöstä ja on pystyttävä vaatimaan koiran tottelemista. Ei se mamman mussukka mene rikki, vaikka se ei joka kerta saakaan nostaa jalkaansa naapurin postilaatikkoon.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Kolme viikkoa aikaa siihen kun Lohjalla järjestetään seuraavat näyttelytreenit ja mahdollisuus itsenäiseen toko-harjoitteluun sisähallissa 5 euron kertahintaan. Ottaen huomioon että Awa on pentulomalla ja pennut jo syntyneetkin silloin, niin tarvisi löytää itselle harjoittelukoira. Ottaako haastava koira vai erittäin haastava koira, siinäpä vasta pulma. Ja mikä se koira lopulta olisi? Kimppakyytiäkin paikalle voisi järjestää.
Lisätietoja Collieyhdistyksen Helsingin alaosaston foorumilta.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
En tiedä onko se vain omaa mielikuvaani, mutta minusta tuntuu kuin remmirähjäys olisi yleistynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Koirat lisääntyvät kaupungeissa, mutta myös koiraongelmat lisääntyvät. Suoraa vertausta en voi tehdä, koska olen muuttanut tiheämmin asutulle alueelle ja koiramäärä täällä on huomattavasti suurempi kuin vanhassa paikassa.
Eniten niskakarvojani nostaa pystyyn tapaukset, joissa koira on selkeästi aggressiivinen sen pelkorähjäämisen sijasta. Pahimmillaan koira ensin yrittää hyökätä vastaantulijan kimppuun – joskus jopa pelkän ihmisen päälle – ja kun ohjaaja estää, niin koira käy sen oman ihmisen päälle! Miten ihmiset voivat päästää tilanteet näin pitkälle eivätkä silti hae apua tai sitä neuvoa on etsitty vasta siinä vaiheessa kun tilanne on jo lähtenyt täysin käsistä.
Ja jostain syystä ne ainoat koirat tuntuvat olevan pahempia rähjäämään kuin kahden tai useamman koiran laumana asuvat. Poikkeuksiakin tosin löytyy, varsinkin näistä parin kilon kokoisien kääpiökoirien laumoista.
Onko meidän elämä mennyt sellaiseksi, että se koira korvaa vauvan eikä sitä osata enää kohdella eläimenä. Toisaalta nykyistä nuorisoakin katsoessa joskus miettii, että onkohan niille koskaan tehty selväksi kurin käsitettä (=syy ja seuraus) niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä kertakäyttöyhteiskunta ei enää opeta arvostamaan työllä saatua palkkiota – säästäminen on tuntematon käsite usealle ihmiselle – ja kaikki pitää saada heti ja mieluiten jo eilen. Ja ainakin sen on oltava parempaa kuin naapurilla tai kumminkaimalla.
Eikö voitaisi ajatella, että myös koiran omistaminen on rodullisen kilpavarustelun sijasta hyvin käyttäytyvästä eläimestä nauttimista. Koira ei ole kissa, joka kaipaa vain ruokaa ja silloin tällöin silittämistä. Koira kaipaa liikuntaa ulkona, selkeitä rajoja ja kiitosta hyvin tehdystä työstä. Koira ei ymmärrä, miksi sen pitäisi toimia laumanjohtajana kotona, mutta ulkona sen pitäisikin totella ulkoiluttajaa.
Koiralle pitäisi tehdä selvät rajat ja pitää niistä kiinni AINA. On aivan yhden tekevää koulutuksen kannalta saako koira tulla sohvalle vai ei, mutta jos se sinne saa tulla niin sen on aina väistettävä omistajaa jos omistaja sohvalle haluaa. Kaikki mitä kotona on, kuuluu omistajalle ja hänellä on oikeus vaatia koiraa väistämään silloin kun koira on tiellä. Toisaalta kannatan myös Tommy Wirénin ajatusta, että on vältettävä turhia resurssiriitoja eli mikäli annat koiralle jotain tosi kivaa (=ruokaa/luu) niin sitä ei kuulu turhaan mennä ottamaan pois.
Meillä koiralla on aika vapaat oltavat, mutta muutama perusasia on rajattu tiukasti: ruokakupille ei mennä ennen kuin on annettu lupa (tämän osaa myös lapset, jos antavat jotain jämiään kippoon), koiran omaan leponurkkaan ei mene ihmiset paitsi siivotakseen sen. Ja tärkeimpänä turvallisuustekijänä: koira ei poistu autosta ennen kuin erillisellä käskyllä!
Mutta palatakseni siihen remmirähjäykseen. Siinä vaiheessa kun lähdetään etsimään syytä ja seurausta on paras kotiolojen lisäksi miettiä vastaukset valmiiksi muutamaan kysymykseen.
- Onko rähjääminen alkanut pikkuhiljaa pahentuen vai jostain tietystä tapahtumasta vai liittyykö se ulkoiluun jonkun tietyn ihmisen seurassa?
- Stressaatko itse ohitustilanteita? Kokeile lenkittää pelkkää remmiä tai lainaa itsellesi rähjäämätön koira, jotta opit itse rauhoittumaan ohituksissa. Mielikuvaharjoituksista on hyötyä.
- Jos käytössä on fleksi, niin harjoitteluajalle on viisainta siirtyä täysin käyttämään tavallista hihnaa. Fleksin kiristyminen kun voi laukaista rähjäämisen samoin kuin tavallisen hihnan kiristäminen. Kannattaa totuttaa koiraa siihen, että hihna voi kiristyä ilman vastaantulijoitakin jos joutu kulkemaan kapeammasta kohdasta. Tavoite on ettei remmi kiristy enää ohitustilanteessa, vaan se on kiristetty jo ennen kuin tilanne alkaa.
- Jos koira haukkuu ohikulkijoille jo paikalla ollessa voi koiran ruokinnan siirtää ulos. Anna koiralle ruoka kädestäsi, jotta ruokailuun joutuu kiinnittämään enemmän huomiota ja ruokailu kestää pidempään. Stressaantunut koira ei pysty syömään, mutta jos koiran saa syömään se rentouttaa koiraa.
- Riittävästi liikuntaa. Turhautunut koira alkaa viihdyttää itseään.
Hyviä koulutusoppaitakin kannattaa selailla, mutta orjallinen niiden noudattaminen ei välttämättä ole hyväksi. Kaikki koulutusohjeet kun eivät sovi jokaiselle koiralle. Parasta olisi mennä mukaan koulutusryhmään, jossa tarkoitus on opettaa peruskotitottelevaisuuden alkeita. Mutta kriittisyyttä ei kannata unohtaa: jos joku ohje tuntuu kummalliselta, niin kouluttajalta kannattaa kysyä perusteluita: Miksi näin pitää tehdä?
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Illaksi oli sovittu näyttelytreenit Lohjalle Showlinkin sisähalliin. Loistavat tilat, lämmintä, hyvä lattiamatto ja häiriökoirakkoja. Kaksi tuntia hujahti ihan huomaamatta. Opeteltiin erilaisia esittämisnopeuksia, kuinka tuomarille esitetään etuliikkeet, takaliikkeet ja sivuliikkeet eli edestakaisin ja kolmio. Sekä miten juostessa sekä seistessä vaihdetaan paikkaa rivissä. Ja tietysti se tärkein osuus eli seisottaminen ja ilmeen näyttäminen. Ja pitäähän tuomarin saada tutkiakin koiraa. Sen jälkeen vielä opeteltiin parina liikkumiset edestakaisin ja kuinka koiraa esitetään “väärältä puolelta”. Opettavasista ja toivottavasti jotain jäi hautumaan mieleenkin. Koulutus uusitaan mikäli osallistujia ilmestyy riittävästi kattamaan hallin vuokran. Lisätietoja Colliefoorumilta.
Ja koska en ole vielä saanut Awasta hallilla otettua kuvaa, niin jaan kanssanne iltakuvan kotoa.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
