Archive for September, 2009
Haimme mukaan Bartin ja Daven sekä Tuulin ja suuntasimme Bisajärven metsään. Tarkoituksena oli vain kävellä metsässä, mutta sieltä löytyi niin paljon suppilovahveroita, että kaivoin hedelmäpussin taskustani ja keräsimme niistä suurimpia. Lenkin puolivälin jälkeen oli pakko tehdä päätös ettei sieniä enää poimita kun pussi oli aivan täysi. Kotona saimme siitä siistittynä pakastettua 3½ litraa sieniä. 
Awa leikki perinteen mukaan Daven kanssa ja Bart rentoutui omissa oloissaan. Koirat toimivat ryhmänä loistavasti. Ainoa ärsytys oli kun noi kaksi nuorempaa jäivät polulle meidän eteen seisomaan eivätkä väistäneet edes päälle kävelemällä. Ensi lauantaina otetaan sit aamusta uusiksi ja katsotaan tärppäiskö vielä kanttarellienkin kanssa, niitä kun tänään löytyi vain kaksi.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Yritin käydä etsimässä uutta pantaa Awalle, jostain syystä sellaista ei kuitenkaan ollut kahden lähimmän eläintarvikekaupan valikoimissa. Mukaan tarttui kuitenkin ensimmäisestä kaupasta uusi säkillinen Canidae ALS ja toisesta liikkeestä uusi lilan värinen fleksi vanhan kuluneen tilalle sekä toinen blingin-valo iltalenkkien huomiovaloksi.
Awa on nyt syönyt melkein koko säkin sitä Canidae ALS-GrainFree -ruokaa ja ennakko aavisteluistani huolimatta virtsakiteitä ei ole tullut. Ei mahavaivoja eikä kiillotonta karvaa. Ruuassa olevat karpalot ja ananas sekä yrtit tuntuvat toimivan todella hyvin. Jatkamme siis samalla linjalla vaikka ruuassa nyt onkin viljaa taas mukana. Saanpahan syötettyä pakastimesta noi raakalihat pois, jotta sinne myöhemmin mahtuu paremmin ihmistenruokaa.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Illan pyörälenkki jouduttiin aikataulullisista syistä tekemään vasta iltahämärän aikaan. Lähdimme liikkeelle hieman ennen kahdeksaa ja pohdinkin kuinka paljon ihmisiä on liikkeellä ja miten meillä menee.
Ihan alussa pihalla oli taloyhtiön teinit läheisillä keinuilla metelöimässä, pihassa keräiltiin lasten polkupyöriä ja pihatien viereisellä parkkiruudulla oli aikuinen kaivelemassa autonsa jalkatilaa. Kaikesta tästä häiriöstä huolimatta Awa lähti pihasta lenkille ilman yhden yhtäkään haukahdusta! Normaalisti päivällä se olisi vähintäänkin kerran ellei useammankin haukahtanut ohi mennessään. Olin siis varsin ihmettelevällä kannalla, mutta onnellinen asioiden saamasta käänteestä.
Pyörätiellä Awa alkoi vaatia vauhtia. Sillä oli selvästi melkoinen himo päästä juoksemaan lujaa. Erään tiukan mutkan jälkeen tavattiin samaan suuntaan kulkeva spanieli taluttajineen. Koira kiinnostui selvästi Awasta, mutta ei ollut aggressiivinen. Päätin siis yrittää ohitusta mahdollisimman kaukaa vasemmalta, mutta pyöräillen. Awa väisti vähän alussa, mutta lopulta tuli aivan nätisti pyörän sivulla ohi eikä edes rynnännyt ohituksen jälkeen. Tämä olikin koko lenkin hankalin ohitus, koska Awa joutui jäämään samalle puolelle pyörää kuin vieras koira, ja se pääsi lähes haistamaan Awaa.
Seuraavat vastaantulleet koirakot eivät sitten olleetkaan mitään ongelmia. Yhtä pyöräilevää teiniä Awa vähän katseli pitkään ja päätti väistää koko remmin mitan ojan suuntaan kun sillä oli hyvin epämääräisesti rämisevä pyörä. Senkään ohituksen jälkeen ei tullut mitään pakoryntäystä.
Mun kannalta vaikein kohta tuli yhden mäen päällä, jossa tien vastakkaisilla puolilla tuli lähes yhtä aikaa vastaan koirakko ja pari lenkkeilijää. Päästiin kuitenkin siitäkin hienosti pujottelemalla läpi vaikka omat jalat olikin aika hyytelöä lenkin jyrkimmän mäen jäljiltä. Awan mielestä pelottavin varmaan oli se viimeinen iso koira, joka tuli vastaan alikulkutunnelissa ja minäkin kuulin kuinka sen kynnet repi asvalttia sen yrittäessä rynnistää meidän perään. Hienosti kuitenkin siitäkin selvittiin ja pihaan päästyämme olikin aika todeta, että olen kokenut ensimmäisen pyörälenkin jonka aikana Awa ei ole haukkunut yhtään mitään. Saavutus sekin.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
On päiviä jolloin on niin mukamas niin kiire ettei mihinkään ehdi ajoissa. Tai siis ehtis, jos olis selkärankaa mutta joskus se tuntuu olevan pahasti kateissa. Töistä lähdin ajoissa, lapsetkin sain ihan hyvään aikaan kotiin ilman suurempaa ongelmaa. Jotenkin se ruokailu vaan venyi ja lähdettiin Awan kans suht ripeällä lähdöllä asioilla tarkoituksena jatkaa sieltä suoraan Vermoon. Tällä viikolla kun ei ollut sovittuna mitään kimppakyytejä niin ei ollut ehdotonta takarajaa koska matkaa piti jatkaa.
Jotenkin siinä sit kuitenkin tuli juotua pari kuppia kahvia ennen kuin sain matkan jatkumaan, joten päästiin Vermoon vasta puoli kahdeksan aikaan. Paikalla olivat Taika ja Selma sekä parisen kymmentä muuta koiraa. Kasvattajakin saapui Dixie-äipän, Nadan, Ollin ja Olgan kera vähän meidän jälkeen, joten siinä oli taas kunnon leikkiseuraakin paikalla. Lopulta viihdyttiin paikalla reilu tunti jutellen niitä näitä ja koirien ulkoillessa. Kylmähän siellä alkaa jo olla, eli ens viikolla kannattanee varata enemmän vaatetta päälle kun auringonlaskun jälkeen ilma viilenee tosi nopeasti. Jotenkin siinä vahingossa tuli myös lupailtua, että menisin Messarin ständille töihin joten mut voi ehkä löytää joulukuussa sieltäkin.
Puhuimme myös toko-kokeeseen osallistumisesta ja niinpä päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa edes omatoimiset treenaamiset Awan kanssa. Niinpä kotiparkkikselle päästyämme otin Awan sivulle ja lähdimme kulkemaan pihan läpi. Pari pysähdystä vaatien kunnon perusasentoa ja lopun matkaa reipasta sivulla seuraamista. Sen verran tehokas oli treeni, että Awa unohti haukahtaa pihan keinussa remunneille pojille. Tosin tähän aikaan muutenkaan tarvis enää mitän metelöidä.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Jälleen oli aika harjata koira. Mun piti liittää tähän hieno kuva käyttämistäni välineistä ja käsitellystä koirasta, mutta nyt en jaksa etsiä bluetooth-tikkua, jotta saisin siirrettyä kuvat puhelimesta koneelle. Pohjavillaa karvoin Furminatorilla, päällykarvan, korvat ja pään harjasin pitkäpiikkisellä kumisualla. Lisäksi leikeltiin kynnet ulkoilmassa.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Eilistä mietittyäni ja keskusteltuani muiden harrastajien kanssa päädyin kokeilemaan uutta juttua. Awa ei ole koskaan ollut mitenkään erityisen innokas leikkimään leluilla, joten suhtauduin aika skeptisesti siihen miten oma lelu toimii noutoesineenä. Kaivelin kuitenkin lelukoppaa ja päädyin narupalloon, jolla Awa ei ole aiemmin leikkinyt lainkaan. Koulutuslelu kun viisaampien mukaan pitäisi olla erilainen kuin normaalit vapaasti leikittävät lelut (siis Awan tapauksessa luut).
Annoin narupallon Awalle suuhun ja lähdimme pihalle. Suuntasimme tuonne kalliolle, jossa on riittävästi näkyväisyyttä pitää koiraa vähän irti ja riittävät aidat luomaan rajattu alue. Ensin vähän taisteliin pallosta, se sujui yllättävän hyvin ekaksi kerraksi. Voitettuaan pallon Awa tuli uudestaan haastamaan mua leikkiin. Oli siis aika kokeilla noutoa.
Heitin pallon ja Awa juoksi heti noutamaan. Palasi mun luo ja suostui taistelemaan. Uudelleen heittämisellä Awa joutui hieman etsimään palloa, mutta löysi sen itsenäisesti. Muutaama heitto menikin todella hyvin, mutta sitten Awa alkoi selkeästi kyllästyä tuomiseen. Sitä sai innostaa aika paljon, jotta pallo päätyi edes kosketusetäisyydelle. Mitään noutoon liittyvää käskysanastoa en voinut vielä käyttää enkä edes uskaltanut kokeilla sivulle pyytämistä, koska en halunnut Awan sylkäisevän palloa suustaan.
Seuraava suunnitelma on tiistaina vermolla kysellä miten tästä jatketaan ja pääseekö vielä johonkin treeniporukkaan mukaan. Muuten joudumme odottamaan koulutusryhmään pääsyä vähintäänkin ensi kevääseen asti.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Viimeksi kasvattaja yritti kannustaa meitä osallistumaan tottelevaisuuskokeeseen (TK1), mutta sanoin ettei meidän nouto ole kunnossa. Sen opettaminen ei ole sujunut. Mä en osaa ja blondi ymmärtää lahjakkaasti väärin. Testasinpa iltalenkillä kuinka meidän nouto toimii nykyään.
Ensimmäinen heitto: Otan kepin käteen nostaakseni sen heittoasentoon ja Awa-kenguru lähtee loikkimaan jättimäisillä ponnareilla polkua pitkin eteenpäin. Tajuttuaan ettei keppi vielä lentänyt mihinkään palaa täyttä laukkaa takaisin. Lopulta heitän kepin noin 10m päähän ja Awa loikkii sinne. Hieman haistelua ja keppi löytyy. Saamani ohjeen mukaan kutsun Awan luokseni ‘sivulle’-komennolla, koska eteen luoksetulemista ei olla harjoiteltu lainkaan. Awa sylkäisee kepin suustaan ja syöksyy sivulle istumaan. Great!
Toinen heitto: Nostan kepin pääni yläpuolelle ja kenguru säntää polulle loikkimaan. Palaa pikaisesti takaisin ja heitän vastasuuntaan jonkin matkan päähän. Awa syöksyy reilusti kepistä ohi, mutta pienen haistelun jälkeen keppi löytyy ja kun en puhu mitään se tuleekin noin metrin päähän maahan. Onko tää yhtään parempi? Not.
Kolmas heitto: Yritän heittää kepin kauas. Nostaessani kepin Awa syöksyy polulla eteenpäin, tällä kertaa ilman kenguruloikkia. Sen pysähdyttyä katsomaan heitän kepin sen etupuolelle. Blondi ei löydä keppiä, kävelen hiljalleen kepille ja osoitan sen. “Mitäs heitit, hae itse!” Näinhän se menee…
Neljäs heitto: Awa irtoaa hyvin, mutta keppi ponnahtaa polulta oikealle. Awa löytää jotain todella mielenkiintoista polun vasemmalta puolelta. Kävelen hiljalleen etsimään keppiä, mutta kumpikaan meistä ei löydä sitä. Ajattelen mielessäni, että seuraavat noutoharjoitukset tehdään tasamaalla, missä ei ole liikaa näköesteitä ja esine on riittävän suuri.
En vain voi ymmärtää miksi koira ei löydä keppiä. Jäljen ajamista kokeillessani jo ekalla kertaa Awa ei astunut tassullakaan yli ruudusta ja myöhemmätkin ruudut työskenneltiin todella tarkasti. Myös ihan oikean jäljen aloitus voitiin ottaa janalta ja se myös pysyi hyvin jäljellä. Mutta nouto… se on elämää suurempi ongelma, ainakin mulle.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Eilen jo suunnittelin tälle illalle pyörälenkkiä ja niinpä me lähdettiinkin seitsemän jälkeen liikkeelle. Ensin törmättiin naapurin lapsiin ja emäntään ja vaihdettiin niiden kanssa muutama sananen. Awa joutui useamman lapsen hellittelyjen kohteeksi ja kesti sen nurisematta (vähän haukkui kohti tulleille polkupyörille), vaikka ei suuremmin noista vieraista vaahtosammuttimista tykkääkään. Lopulta kulman takaa tuli leonberginkoira ja päätimme antaa sille tilaa kulkuväylällä ja lähdimme lenkille.
Alku sujui hienosti; Awa kuunteli. Sillä oli selkeästi hirveä halu juosta, mutta selkeästi kuulo pysyi touhussa mukana. Juoksutin Awaa pyörän oikealla puolella ja remmi pysyi löysällä suurimman osan matkasta. Jokainen käännös oikeallekin sujui mallikkaasti, koska kerrottuani kääntymisaikeista Awa jättäytyi taaemmas pyörän sivulla, jotta pääsin leikkaamaan aika tiukastikin sen edestä.
Paluumatkalla pyörätiellä oli kaksi kävelijää kulkemassa samaan suuntaan. Koska tiesin Awan inhoavan vasemmalta ohittamista niin, että se itse jää pyörän ja ohitettavan väliin niin hidastin vauhtia jo sata metriä ennen kävelijöitä. Ja niinpä nopeampi kävelijä lähtikin vielä ohittamaan sitä hitaampaa, joten aika ahdasta siinä olisikin tullut neljä rinnakkain. Aika pian Awa tosin kyllästyi hitaaseen vauhtiin ja alkoi vaatia reippaampaa menoa. Niinpä sitten päädyin kuitenkin ohittamaan teinin ja sen ohituksen Awa hoitikin todella mallikkaasti. Seuraavassa vuorossa oli vanhempi kovaa kävelevä mies, jonka ohittaminen jouduttiin tekemään vielä reippaammassa vauhdissa, mutta se menikin jo lähes löysällä remmillä! Siis todella rennot ohitukset eikä edes mitään vauhdin kiihdyttämistä heti ohi päästyään (“pakoefektiä”).
Viimein kotiportilla huomasin samaisen leonbergin palailevan omalta lenkiltään ja he vuorostaan väistivät meitä, jotta me saatiin kääntyä pihatielle ennen heitä. Reviteltiin sit viimeiset 200m reipasta tahtia ylämäkeen remmi löysällä. Ei voi muuta sanoa kuin että olen todella tyytyväinen koiraan kunhan mun oma käyttäytymiseni ei aiheuta ongelmia. 
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Tämän päivän teema oli oman pääkopan resetointi. Siispä yritän oppia uudestaan luottamaan koiranlukutaitoon ja siihen miten Awa reagoi tilanteisiin. Siispä varusteiksi lenkkikengät ja koiralle ohut & äänetön nahkainen noutajatalutin. Tavoitteena oli olla itse reagoimatta mihinkään mihin ei ole aivan pakko reagoida.
Olen pitkällisen pohdinnan jälkeen tullut siihen lopputulokseen, että olen itse kouluttamiseni pahin vihollinen. Awa reagoi herkästi mun eleisiin ja silloin kun itse pystyn olla jännittämättä ei senkään ole tarve rähjätä tai panikoida vaikka vastassa olisi millaisia asioita. Saattaahan se hätkähtää jotain, mutta jos mä en reagoi niin se palaa itsenäisesti katsomaan mitä oikein tuli säikähdettyä. Ja se on loistava ominaisuus!
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Ihan kuin edellisen irtokoirajuttuni jatkumona oli tänään Päivän Peilissä gallup siitä kuinka hyvin oma koiran on hallinnassa. Lueskelin mielenkiinnolla kysymykset ja mietin kuka oikeasti edes haluaa kokeilla kyseisiä juttuja ellei ole pakko. Raivoavien koirien ohittaminen vapaana voisi olla vaikeaa, riippuen siitä kuinka kaukaa saa kiertää (koska Awa haluaa väistää reilusti), mutta nuo seuraamiset olis varsin helppoja makupalojen kera tehtynä. Riistavietitön koira on oikeastaan aika kiva kun ei harrasta metsästystä. Saa citykanit ja oravat olla ihan rauhassa.
Tuossa vähän matkan päässä on moottoritie ja sen sivussa on sellainen vajaat 100m leveä metsäkaistale. Metsässä aivan moottoritien penkan alareunassa kulkee polku, tai nykyisimmin metsätraktorin urat, joka on ollut yleinen koirienulkoilutuspolku sekä ilmeisesti työmatkalaisten oikoreitti. Polulta moottoritien reunaan on enintään 10metriä, mutta koko matka on jyrkkää rinnettä. Tänään suuntasin sinne ja päätin kokeilla kuinka meiltä sujuu pitkän tauon jälkeen paikalla olo ja luoksetulo.
Ensin kävelimme koko polun toiseen päähän ja takaisin tullessa näytin Awalle makupana. Komensin sen istumaan ja paikalle. Hieman ennen kuin pääsin pysähtymiskohtaani lähti Awa paikalta. Ei kun palautus alkuun ja uusi yritys. Kävelin noin 10m ja käännyin ympäri, kutsuin sivulle ja liike sujui loistavasti.
Uusinta yrityksellä käsky istumaan ja paikalle, kävelyä noin 15m ja kääntyessäni Awa nousi seisomaan, mutta ei lähtenyt kohti ennen käskyä. Luoksetulo oli niin vauhdikas, että Awa meni reilun metrin ohi ennen kuin sai käännyttyä sivulle. Kolmannella yrityksellä kokeilin päästä 20m päähän, mutta Awa lähti perään. Neljäs yritys alkoi palauttamalla Awa lähtöruutuun. Kävelin uudestaan reilut 20m ja Awa istui odottamassa. Sivulle-käskyllä se syöksyi täyttä laukkaa kohti ja teki tyylikkään käännöksen sivulle. Kiitin koiraa ja ajattelin lähteä jatkamaan matkaa kun huomasin meillä olevan yleisöä. Reilut 10m meidän takana odotti mies ja suklaanruskea labbis, joten kytkin Awan pikaisesti hihnaan ja lähdimme ohittamaan heitä. Mies ei sanonut mitään, mutta eipä kai kauniissa luoksetulossa ole mitään sanottavaakaan. Koira oli välittömästi kytkettävissä ja koulutuksen niin vaatiessa koiraa saa pitää hetken irti.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
