Archive for August, 2009
Illan pyörälenkiltä ei puuttunut tapahtumia. Olin jo valmiiksi päättänyt tänään pidentää matkaa ja alustavasti suunnitellut reitin ja laskenut sen pituuden. Awa kuitenkin yllätti jo ensimmäisellä nurmiosuudella ja intoutui ravaamaan ja myös laukkaamaan niin lujaa, että mun oli otettava pyörästä seuraavaksi isompi vaihde käyttöön pysyäkseni sen rinnalla. Kun alkuhöyryt oli päästelty jatkettiin matkaa reippaaseen tahtiin eteenpäin. Ajattelin kuitenkin, että jos menemme vanhan lenkin pohjaa siltä varalta, että Awa väsähtää loppulenkistä alun lujan vauhdin vuoksi.
Väsähdystä ei kuitenkaan tullut, joten jatkoimme lenkkiä yhdistämällä sen osittain ensimmäisen lenkkimme reittiin. Näin lenkin pituudeksi tuli muutamaa metriä vaille 5km karttapalvelussa mitattuna. Viimeisellä kilometrin pätkällä meitä kohtasi epäonni. Sen johdosta tiedän nyt kumpaa Awa pelkää enemmän, hyökkääviä koiria vai polkupyörää. Erään talon pihassa on mustavalkoinen koira fleksissä ulkoilemassa yksikseen. Se ensin haukkui raivokkaasti kun lähestyimme tontin reunaa ja meidän edetessä kiersi pihassa olleen auton ja syöksyi pensasaitaan kiinni (kuono tuli läpi) rähisten.
Ja koska hyökkäävä koira oli pelottavampi vaihtoehto, niin Awa onnistui peruuttaman itsensä takarenkaan alle ja kaatoi minut. Onneksi vauhti oli niin hidas, että Awakin käveli, joten säilyin ilman haavoja tai rikkoutuneita vaatteita. Polkupyörästä lähti vähän maalia asvaltin vuoksi, mutta Awakin ilmeisesti säilyi vammoitta. Itse epäilin korkeintaan saavani pakaraan mustelman, mutta nyt mulla jomottaa tuota alimmaiseksi jääneen jalan nilkkaa vähän.
Matkaa jatkoimme uudelleen järjestymisen jälkeen hitaasti edeten. Annoin Awan hölkätä hidasta vauhtia viimeistä pitkää ylämäkeä. Mäen päällä kohtasimme kävelylenkillä olleen mustan noutajakokoisen koiran. Se oli fleksissä ja katselin sitä varsin epäilevästi. Toivoin kovasti, että koira pysyy taluttajansa hallinnassa, sen verran kovaa se hengityksen rohinasta päätellen meidän suuntaan veti. Ja edellisen tapauksen jälken Awa suhtautui koiraan todella epäluuloisesti, mutta pysyi onneksi mulla hanskassa eikä ajautunut uudelleen pyörän alle.
Huomenna aamulla viimeistään nähdään onko Awalla jotain lihasvammaa, mutta koska meillä on huomisaamulle varattu rokotusaika, niin päästään samalla näyttämään se eläinlääkärille mikäli aihetta ilmenee. Tällä hetkellä Awa ei onnu, mutta sen verran tuo lenkki painaa tassuissa ja veressä oli adrenaliinia, että varmuus saadaan vasta levon jälkeen.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Punnitus ja ruuan tarkistus.
Posted by: Minna
Virallinen punnitus on tehty. Awa painaa tällä hetkellä 22,1kg eli on laihtunut joulukuisesta tilanteesta 1,5kg. Samalla laskeskelin, että Canidaen suositusannos olisi 220g/vrk normaalina ainoana ruokana eli me mennään jonkin verran alle sen koska Awa saa päivittäin jonkin verran hedelmiä ja hieman satunnaisia leivänkantoja ja vastaavia lapsilta. Ihan uteliaisuuttani laskin vanhan ruuan eli Purina Pro Plan Adultin suositusannoksen nykykunnossa ja se on peräti 274g/vrk! Ja koska utelias olen niin haen sille vielä annoshinnatkin: Purina 15kg säkillä 1,151€/vrk (välikoon säkillä 1,534€/vrk) ja Canidae ALS-GrainFree 13,6kg säkillä 0,962€/vrk (välikoon säkillä 1.116€/vrk). Ja todettakoon, että välikoon säkkien suosijana olen suorastaan järkyttynyt tuosta yli 40sentin hintaerosta päivää kohden. Ja vielä jos olisin käyttänyt arviossani tuota Canidaen halvempaa versiota eli ALS (=viljallinen, energiamäärä sama) niin välikoon säkillä päivittäishinnaksi tulisi 0,922€/vrk (16kg säkillä 0.735€/vrk).
Halpa ei aina ole hyvää, mutta kallis hintakaan ei nykypäivänä tarkoita varmasti laadukasta tuotetta. Hyvä ja halpa voi olla kaksi eri tuotetta, mutta edullinen ja hyvä voivat mahtua samaan säkkiin, ainakin koiran ruuista puhuttaessa. Ja kun koirat ovat yksilöitä niin toiselle sopii eri ruoka kuin toiselle. En kuitenkaan nää mitään syytä miksi en saisi hyötyä hankkimalla halvempaa ruokaa jos se koiralle paremmin sopii. Säästöön jääneet rahat voi sitten vaikka sijoittaa koiran hemmotteluun tai yhteisiin harrastuksiin. Tai näin tiukan talouden aikojen uhatessa omaan elämiseen tai pahemman päivän varalle säästämiseen. 
Tämän hintavertailun jälkeen ja kyseisen ruuan maistuvuuden huomioon ottaen en usko meidän heti vaihtavan ruokamerkkiä toistamiseen ellei ruuan pidempään syöttämisestä seuraa jotain sopivuusongelmia. Ja nyt voin jatkossa syöttää pois ne pakastinta täyttävät kanankaulat ja keitellä tuon kaveriksi vielä loput puurosuurimotkin. Ja jos yhdistelmä toimii niin jatkossa voin siirtyä taas antamaan toisen annoksen yrjölänpuuron mukaelmaani ja toisen kuivaruokaa. Niin on tässä talossa ruokittu koiria jo kymmenisen vuotta ja sama tulee jatkumaan edelleen.
Tämän päivän liikuntakiintiö täytettiin pyöräilemällä noin 4,5km. Seuraavan lenkin pidennyksen osalta kaivoin esiin paikkakunnan nettikartan ja sen matkamittausominaisuuden. Josko saataisiin aikaiseksi sellainen mukavalla pohjalla oleva, mielellään valaistu, hyväpohjainen lenkkireitti. Pyöräteitä tässä kyllä riittää, mutta en haluaisi juoksuttaa Awaa asvaltilla yhtään sen enempää kuin on pakko. Ja vaihteluakin olisi kiva noihin lenkkeihin saada.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Tytön ensimmäinen koulupäivä, joten aamurutiinit menivät uusiksi. Aletaan hiljalleen palata arkeen, mutta lopullinen muutos tulee ensi viikon maanantaina kun kaikki palaavat työpaikalle ja talvikausi virallisesti avataan meidän perheessä.
Sateisen päivän jälkeen suuntasimme vermoilemaan. Tällä kertaa menimme sinne Awan kanssa kaksin, mutta onneksi paikalle saapuivat myös lenkkikaverimme Taika ja Selma. Meno ei ollut mitenkään erityisen reipasta ennen kuin paikalle saapui pieni energiapakkaus Sanni. Se sai villittyä suuren osan narttulaumaa juoksemaan ja Awa oli yksi ahkerimmista spurttaajista.
Vähän myöhemmin paikalle saapui 4kk ikäinen amstaffinarttu, joka sai koko lauman piristymään kiertämällä reippaasti tutustumassa kaikkiin paikalla oleviin koiriin ja aiheuttamalla tiukkapipoisimmissa nartuissa inhonväristyksiä liiallisella lähentelyllään. Pentu oli aivan ihastuttava ja sekoittui porukkaan varsin mainiosti.
Jotain positiivistakin tänään huomasin. Galastopin ansiosta Awa ei enää kiinnostanut uroksia. Viimeinkin! Onhan tässä juoksun loppumisesta kulunut jo 2½kk. Jos pentuja olisi tullut niin nekin olisivat olleet jo 4vk ikäisiä. Tämä pistää miettimään, että olisiko aiemminkin urosten kiinnostuksen saanut katoamaan lääkitsemisellä? Tosin mä vastustan muutoinkin turhaa lääkintää, joten ehkä yksin omaan siitä syystä en lääkitsisi jatkossakaan.
Tänään myös päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja punnita Awan saaman ruuan määrän. Haluan saada Awan hoikistumaan, mutta pitää lihakset joten oikea ruuan määrä suhteessa liikuntaan on varsin tärkeä juttu. Tänään en jaksa kaivaa henkilövaakaa kaapista, mutta huomenna teen senkin ja määrittelen ruoka-annoksen uudestaan. Mahtaa Awalla olla nälkä kun se muutenkin näyttelee aina nälkiintynyttä jo nykyiselläkin ruokavaliolla. No mitään ei saa ilmaiseksi, jos samalla hoikentuis itsekin kun liikunta lisääntyy… tai sit ei, kun musta on kyse.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Iltalenkillä liityttiin Sohvin ja Sallan seuraan. Bisalla oli autoja jo kolme parkissa siinä vaiheessa kun itse saavuin paikalle. Onneksi sain erämaalaivamme käännettyä keulan lähtösuuntaan ennen kuin parkkipaikka tukkeentui kokonaan. Heti perääni nimittäin saapui teiniporukka autolla grillaamaan hiihtomajan nuotiopaikalle ja sitten saapuivat Salla ja Sohvi omalla autollaan. Mulla kun on tietyn lainen kammo jäädä auton kanssa motitetuksi, kun kerran jäin kaupungissa niin pieneen väliin, että auton suoraan ruudusta peruuttaessa auton takana ollut väli oli kapeampi kuin automme pituus. Onneksi siitäkin selvisin sillä, että viereinen ruutu oli tyhjä ja sain auton lähtemään reilusti vinossa ruudusta parin siirtoliikkeen jälkeen.
Lenkille siis lähdettiin ripeään tahtiin poistumaan parkkikselta, jotta koirat pääsevät juoksemaan. Heti ensimmäisen mäen jälkeen törmättiin kahteen gorginarttuun, jotka olivat palaamassa metsästä. Annoimme hetken koirien leikkiä keskenään kunnes porukkaan liittyi spanieliuros. Sekin pääsi varsin nopesti irti kun omistaja kuuli, että kaikki muut ovat narttuja. Pienen leikkituokion jälkeen porukka jakautui kahtia gorgien jatkaessa parkkikselle ja meidän sekä spanielin suunnatessa metsään.
Spanielilla oli ilmeisesti jäänyt rotumääritelmä lukematta, koska se ei suostunut edes meidän koirien houkuttelemana poistumaan polulta! Meidän koirien olisi pitänyt paimentaa porukkaa, mutta jos metsästysrotuinen koira ei mene metsään niin voi vain miettiä missä on mennyt metsään. Kaupunkikoiranahan sellainen spanieli on todella käytännöllinen jos siltä riistavietti puuttuu, mutta siitä rodunomaisuudesta voidaan olla montaa mieltä, vaikka ulkonäössä ei ainakaan mun silmään osunut mitään puutteita.
Aikanaan tiemme erosivat myös tästä spanielista ja jatkomme neljästään lenkkiämme. Awa ja Sohvi spurttasivat, kiipesivät kiville ja painivat. Välillä olivat hetken verran kävelemässä mukanamme ja jo pienen hetken jälkeen alkoivat kylki kyljessä hölkätä eteen päin ja jälleen alkoi uusi juoksu & paini -osio. Loppulenkistä törmäsimem vielä yhteen hyvin käyttäytyneeseen pikkukoiraan isäntänsä kanssa, mutta muutoin tutkimme vain polun jälkiä: hevosia, koiria ja ihmisten kenkiä.
Parkkikselle palattuamme koirat pääsivät autoihin lepäämään ja me vielä hetken puhuimme tulevista pennuista ja siitä kuinka vanha lenkkiryhmämme on jakautunut pienempiin osiin. Syynä lienee, että kaikki koirat eivät tule enää niin hyvin toimeen kuin aiemmin ja päästäkseen helpommalla ihmiset välttävät lähtemästä samassa ryhmässä lenkille. Tämä on sinällään surullista, koska ihmisten välillä ei tietääkseni ole mitään yhteislenkkeilyä estäviä erimielisyyksiä. Täytynee yrittää keksiä, miten päästäisiin taas isolla ryhmällä metsään ja koirat pääsevät nauttimaan toistensa seurasta.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Tänään odottelimme sopivaa rakoa sateesta, jotta pääsemme tekemään päivittäisen pyörälenkkimme. Sellainen onneksi järjestyikin ja pääsimme matkaan. Selkeästi Awa on oppinut reitin, se ennakoi jokaisen käännöksen ja tien ylittämisen. Vaihtelua lenkkiin toi löytämäni uusi pyörätienpätkä ja meidät pysäyttänyt ranskalainen herrasmies, joka kysyi reittiopastusta. Tuli itsekin veryteltyä hieman kankeaa englantiani. 
Illalla maisteltiin taas loistavalla ruokahalulla Canidaeta, jota oli puolet nappula-annoksesta. Loppuosa oli vielä jäljellä olevaa Purinaa.
Huomiselle on tiedossa muuta liikuntaa ja tiistaina 99% varmuudella suuntaamme jälleen vermoilemaan ja sivistämään itseämme.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Eilisen lihaskunnon tutkinnan johdosta tänään lähdettiin juoksemaan lenkkiä vastapäivään. Awa tuntuu muistavan lenkin mutkat erinomaisesti, ennakoi käytännöllisesti tiukat mutkat ja hidastaa niihin. Alkuun Awalla tuntui olevan jopa liikaakin virtaa, koska menohalut olivat sen verran suuret ettei mun pyörän päälle nousemisesta meinannut tulla mitään. Awa kun yritti lähteä hölkkäämään heti kun mä lähdin kävelemään.
© Timo Vallitus
Jouduin vaihtamaan hetkeksi juoksuttamispuolta, koska kapealla tieosuudella tuli niin paljon muita pyöräolijöitä vastaan ettei autojen ohittaminen olisi ollut turvallista. Se ei oikein ollut Awan mieleen. Niinpä heti kun pysähdyin niin Awa vaihtoi takaisin toiselle puolelle. Selkeästi Awa osoitti tykkäävänsä leikatusta nurmikkopohjasta ettei tarvitse juosta risukkoisessa ojanpenkassa: Awa alkoi vaatia niin paljon vauhtia, että mä olin jo vaihtaa isompaa vaihdetta silmään ja Awa vaan vaatii lisää vauhtia. Lopulta niin paljon, että nosti laukan! Komensin sen takaisin raville, mutta silti vauhti pysyi todella kovana ja uudelleen se yritti nostaa laukkaa, jonka tietysti kielsin. Siis tasaisella nurmella juokseminen oli jotain aivan huippuihanaa Awan mielestä!
Liikennevalo-ohjattulle suojatielle jouduimme pysähtymään odottamaan valojen vaihtumista. Sen jälkeen Awakin malttoi ottaa rauhallisemmin ja viimeiset 400m mentiin rauhallista hölkkää.
Nyt Awa makoilee sohvalla jalat oikosenaan leväten ja odottaen iltaruokaansa. Liitän tähän vielä kuvan Mäntyharjun näyttelystä, kuvan on ottanut Timo Vallitus. Kiitokset!
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Jälleen illalla pyöräilemässä. Sama lenkki ja nyt Awa juoksi jo omasta halustaan sen verran kovaa, että sain polkea suurimman osan matkasta. Hiekkapätkällä oli ilmassa jo pientä kiihdytyskisan tuntua, kun ravausvauhti vain kiihtyi kiihtymistään.
Illalla suoritettiin pientä kotihierontaa: tutkittiin niskan, selän ja jalkojen lihasten kunto ja hieman hierottiin niitä. Suurempia lihasjumeja ei onneksi ole syntynyt. Awa on takaa hieman vino, mutta pohdin onko syyllinen samaan suuntaan ja samalla puolella pyörää tapahtuva juoksuttaminen vai se, että irti ollessaan lähimetsikössä Awa spurttaa aina samaan suuntaan kiertäen.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Suuret suunnitelmat eivät aina toteudu vaikka ne varmistettaisiin vielä ennen toteuttamista. Aamulla vielä sottelin ja varmistin, että olemme tervetulleita maatilalle vierailulle. Siellä olisi ollut tarjolla Awalle koirakaveri ja paljon vapaana juoksemista ja lapsille ihmeteltäväksi laumallinen hevosia ja lehmiä.
Kotoa lähdettyämme suuntasimme ensimmäisenä kuitenkin Eläintarvikekauppa Nuuskikseen ostamaan Canidae ALS-ruokaa. Juuri sitä säkkiä siellä ei ollut, mutta koska vanha ruoka alkoi olla vähinä päädyin ostamaan keskikokoisen säkillisen Canidae ALS-Grain Freetä. Sen jälkeen suuntasimme maalle.
Matkalla ostimme mukaan pizzat ja juomat, koska kaikilla alkoi olla nälkä ja Awa olisi paistunut autoon ruokaa syödessämme. Niinpä ajoimme sellaiselle paikalle, missä pystyimme perustamaan piknikin auton perään. Siispä autosta kaikki ovet auki ja ulos syömään. Ilmeisesti nykyään ei suuremmin enää omia eväitä syödä, koska suurin osa ohi ajavista autoilijoista tuijotti meitä varsin pitkään. Ruoka oli hyvää ja ulkona maistui vielä paremmalle. Awakin pääsi maistamaan pizzan reunaa ja vettä.
Aloimme olla jo 10km päässä määränpäässä kun kuulimme ettei paikalle saapuminen olekaan nyt hyvä juttu, heillä on kädet täynnä työtä yrittäessään pelastaa yhtä lehmää ja vasta syntynyttä vasikkaa. Päätimme siis vaihtaa kulkusuuntaa ja suunnistaa Verlan tehdasmuseolle. Navigaattori ystävällisesti ohjasi meidät pitkälle hiekkatiematkalle, jonka päätyttyä olimme erittäin huojentuneita matkan loppuessa. Paikan puodista ostimme muksuille Kultasuklaata (banaani-maitosuklaa, omena-kaneli-valkosuklaa) ja pullon viiniä.
Sen jälkeen poikkesimme anoppilassa kahvilla ja pääsimme maistamaan kumquat-hilloa. Sen jälkeen matkasimme kotiin. Olimme kotona vähän seitsemän jälkeen. Kannettiin tavarat sisälle, nappasin pyöräilykypärän ja koiran ja menoksi. Laskeskelin, että reippaalla tahdilla ehtisin kotiin juuri ja juuri ennen Kauhukeittiön alkua. Joten ei kun menoksi.
Alku meni vanhan kaavan mukaan, Awa veti sivulle ja yritti epätoivoisesti pysyä lähempän ojaa kuin halusin. Ensimmäisen kilometrin jälkeen sille iski ahaa-elämys: Juoksemalla lähempänä pyörää saa hihnan löysälle ja hengitys helpottuu. Niinpä vauhtia tuli lisää ja lopulta Awa alkoi viimeisessä mäessä vaatimaan multa lisää vauhtia kun alun perin olin suunnitellut kävelyttäväni sen palauttavana osuutena. Lisäksi Awa juoksi koko matkan reipasta ravia. Kotona olimme 7 minuuttia ennen kahdeksaa.
Nyt on levätty tarpeeksi, jotta on turvallista tarjoilla iltaruoka: sekoitus Purinaa ja Canidaeta. Nam!
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Sadepäivä ja kolmen erittäin aktiivisen päivän jälkeen oli hyvä pitää lepopäivä. Rentoa kävelyä ja sohvalla makoilua. Normaali ruuan lisäksi tänään oli tarjolla porkkanan kantoja ja kuorta, tomaattin siemenlimaa, kurkunpala ja reilu kourallinen jäävuorisalaattia. Hyvää oli ja enemmänkin olisi kelvannut.
Illalla soitti kasvattaja, että Awalla olisi mahdollisuus luonnetestiin mikäli lähdemme paikalle heti. Ja vielä ehdimme sinne ennen kuin hän ehtii Olgansa kanssa. Tiukoille veti, mutta neljällä minuutilla me hävittiin se kisa ja niinpä päädyin vain seuraamaan Olgan testiä ja miettimään miten Awa toimisi vastaavassa tilanteessa. Olga läpäisi testin hyväksytysti, joten ihan turhaa reissua sinne ei tehty. Testipäivän päättymisen jälkeen käytiin vähän kävelemässä samalla kun näytin Awan kasvattajalle. Sen jälkeen kotiin ja punomaan suunnitelmia huomiselle.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Käytiin hakemassa Salla ja Sohvi kyytiin ja suuntasimme Vermon koirapuistoon. Olimme kerrankin melkein ensimmäisiä paikalla ja ensimmäiset puiston puolella. Awa ja Sohvi ottivat kunnon leikkirupeaman heti alkuun eikä sitä hidastanut edes urosten saapuminen paikalle.
Paikalle saapui kasapäin trikkejä, niin pehkoja kuin nahkojakin. Alkoivat merle Awa ja soopeli Rico näyttää poikkeavilta yksilöiltä. Onneksi sitten myöhemmin alkoi saapua myös soopeleita ja jokunen merlekin. Erään trikkipehkon ROP-herkkujakin päästiin maistelemaan. Kiitos!
Awa ja Sohvi siis painivat, juoksivat, tassuilivat, hyppivät ja painivat… Mukaan yritti jokunen soopelikin, Boris ihan tosissaan. Tällä kertaa se ei edes hidastanut Awan menoa vaan tytöt juoksivat ihan intona.
Päivän puheenaiheet olivat kunnolliset talutusvälineet; valjaat, panta vai jotain muuta.,koiranruoka ja eri merkkien erot sekä viimeaikanen näyttelymenestys. Lisäksi paikalla pyörähti pariskunta tutustumassa koiriin, koska heillä on suunnittelilla soopelin nahkanartun hankinta. Siispä heidän paikalla ollessa puhuttiin koirien luonteista ja liikuttamistarpeesta ja siitä kuinka paljon ne tuhoavat tai haukkuvat. Lisäksi sovittiin tuttujen metsälenkkikavereiden kanssa yhteinen seuraava lenkkipäivä.
Lopulta paikalla oltiin KAKSI tuntia ja suurimman osan ajasta koirat juoksivat ympäriinsä, joten kotiin tullessa Awa oli varsin väsy. Ruoka massuun ja sohvalle nukkumaan, siinä loppuillan ohjelma.
Ruokaan liittyen laitan vielä sen Awan uuden ruuan esittelylinkin; Canidae ja ANF. Olkoon se helpotuksena myös kaverillemme jolle linkin lupasin.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
