Archive for August, 2009
Rankan treeniviikon jälkeen tänään pidettiin lepopäivä. Emännällä pukkaa flunssaoireet päälle ja on aika ottaa rennommin. Awa pääsi lähimetsään revittelemään ja purkamaan pahinta energiaansa, mutta eihän se tunnu riittävän enää kunnon liikuntamäärään tottuneelle koiralle. Herääkin kysymys, olenko itse tehnyt koirastani ylienergisen superpallon? Missä on mun fiksu ja filmaattinen koira, joka kestää parin päivän sohvalla makaamisen kun emäntä on sairas…
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Ihmettelin miksi mun jalat on kipeät, mutta selkesihän se kun tutkin tarkemmin. Niistä löytyy kaksi kämmenen kokoista mustelmaa ja muutama vähän pienempi muistona eilisestä kaatumisesta. Awa oli iltalenkillä sitä mieltä, että haluaa oikaista kotiin ja mun jalat oli vakaasti samaa mieltä eli illan pyörälenkille kertyi pituutta vain noin 4km.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Älkää heittäkö ohimeneville koirille ruokaa!
Posted by: Minna
Voin kertoa, että varsinkin pyörällä juoksutettavalle koirakolle se on todella vaarallinen temppu. Itse keräilin arvokuuteni rippeet ojan pohjalta kun tällainen järjen riemuvoitto päätti “palkita” koirani heittämällä sille kypsän kananluun kolmisen metriä meiden etupuolelle ja kulkulinjassamme pyörän väärälle sivulle. Pyörä vääntyi ja koira pelästyi, mutta onneksi oli niin hyvin kiinni ettei päässyt juoksemaan auton alle.
Koska Awa jostain syystä päätyi haukkumaan kyseistä ihmistä jo ennen ohitusta, niin otin sen todella lyhyeen hihnaan sivulleni. Juuri kun aloimme olla ihmisen kohdalla tämä ottaa ja heittää herkkupalansa pyörätien toiselle laidalle eteemme. Awa säntää herkun perään ja mun on pakko päästää se pitkään hihnaan etten kaadu suoraan. Jarrutan, mutta nykäisy on niin voimakas etten saa pidettyä tasapainoani ja kaadun pyörän kanssa ojanpenkalle. Awa jäi remmin päähän seisomaan lihakset täristen.
Kömmin ojasta ja totean kyseiselle ihmiselle muutaman valitun sanan siitä miten sitä ruokaa heitellään. Nostan pyörän pystyyn todetakseni ohjaustangon vääntyneen todella pahasti ja toinen vaihde/jarrukahvakin on kääntynyt väärälle puolelle. Onneksi sain väännettyä ohjaustangon takaisin suoraan ja kahvankin paikalleen. Sen jälkeen katsoin maassa lojuvaa luuta ja totesin kyseiselle tyypille, että koiralle ei koskaan saa antaa kypsää kananluuta eikä muutenkaan heitellä mitään ilman lupaa!
Siitä sit nopeasti vaan lenkkiä jatkamaan ettei Awalle tuu mitään traumoja. Onneksi Awa selvisi tilanteesta pelkillä henkisillä kolhuilla kun tällä kertaa en kaatunut sen päälle.
Ja jos jollekin on vielä epäselvää minkä virheen tämä järjen riemuvoitto teki, niin voin luetella useita: 1) kovassa rasituksessa olevaa koiraa ei saa ruokkia. Ruokaa kun ei anneta juuri ennen lenkkiä eikä heti sen jälkeenkään, jotta vältytään vatsalaukun kiertymältä (varsinkin riskirotujen kohdalla), 2) mitään ei heitetä koiralle, koira on saalistava eläin eli se säntää herkun perään usein käskyistä välittämättä ja aiheuttaa turhia vaaratilanteita, 3) vierasta koiraa ei saa ruokkia ilman omistajan lupaa, koira voi myös olla allerginen kyseiselle ruualle, 4) yhdellekään koiralle ei saa antaa kypsää kananluuta. Eli kaikki mahdolliset mokat samalla kertaa. Onnea, siihen ei moni pysty!!!
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Ohjelmassa normi 5km lenkki, tosin vastapäivään kierrettynä ja illalla koiranpesu.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Koska allekirjoittanut haluaa välttää sairastumista, niin päätin jättää lenkin välistä ja suosiolla levätä illan ettei iske possunuha tai muukaan tauti pahemmin päälle. Awassa on virtaa kuin pienessä paristossa, siellä se viuhtoi iltalenkillä maastossa juosten täysiä edestakaisin.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Tänään olimme jälleen kimppakyydillä Vermossa. Koiria oli paikalla runsaasti. Meno oli lähes yhtä hurjaa kuin viime kerralla kun olimme samalla porukalla liikkeellä.
Kuvassa Leksa 6kk tassu kipsattuna. Leksa liukastui syksyn ensimmäiseen kuuraiseen nurmikkoon ja sai tassuunsa hiusmurtuman. (Kuvattu 10/2001)
Leksa joutui pitämään kipsiä 6 viikkoa ja sen jälkeen toipumiseen meni vielä puolisen vuotta ennen kuin saatiin kasvavan koiran lihakset tasapainotettua.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Tassut kestää kuitenkin juoksemista, joten pyörälle ja menoksi. Valintana samainen vitosen lenkki, jota on jo pariin kertaan testattu. Alku menikin hienosti; rentoa ravia hihna löysällä. Jopa peltiset kaivannon yli laitetut siltapalat ylitettiin kauniissa muodostelmassa.
Jostain syystä Awa olisi halunnut kääntyä Opaskoirakoulun lenkille, siis pyörätielle joka kulkeen sen tarhojen ohi aivan aidan takaa. Halusin kuitenkin mennä pidemmän reitin ja niinpä kun hieman kauempana toisella pyörätiellä oltiin ohittamassa Opaskoirakoulua, niin sieltä alkoi kuulua hirmuinen haukunta. Paikalla olleet koirat ilmeisesti pääsivät kaikki samaan aikaan ulkoilemaan. Awa ei katseli juostessaan ympärilleen, nosti kaulan aivan pystöön ja lisäsi nopeutta. Se ei selkeästi osannut hahmottaa mistä päin se haukunta kuuluu ja onko se vaarallista.
Siitä selvittyämme kohtasimme toisen haasteen: kaksi samaan suuntaan rinnakkain kävelevää naista. Awa ohittaa mieluusti kaikki kohteet ojan puolelta niin, että minä jään ohitettavan kohteen väliin (ja mäkin suosin sitä kun mun on helpompi hallita koiraa), mutta nyt ainoa vaihtoehto oli kiertää niin, että Awa jäi ohitettavan parin ja pyörän väliin. Siitäkin selvittiin hienosti.
Kilometrin verran mentiin rennosti kunnes minä huomasin jotain outoa pyörätiellä. Ihan kuin siellä olisi ollut tummansininen kuution kivi keskellä väylää. Hidastin vauhtia miettiessäni kummalta puolelta sen voi paremmin ohittaa. Awakin kiinnitti siihen huomiota ja päätti moisen omituisuuden olevan pelottava. Riittävän lähelle päästyäni näin, että kysessä oli tuplavah… kaksosten vaunut ja saman värisiin verkkareihin pukeutunut mies kumartuneena vaunujen ylle syöttämään toista vauvaa. Noin kymmenen metriä ennen vaunuja päätin yrittää ohitusta niin, että Awa pääsee ojan puolelle, koska toisellakaan puolella ei olisi ollut paljon sitä enempää tilaa. Ja niinpä nousin pois pyörän päältä ja lähdin kävelemään ohi (väli oli niin ahdas etten halunnut ottaa riskiä törmätä vaunuihin) samalla Awalle puhuen. Kohdalla totesin samaan äänensävyyn, että koiraa vähän pelottaa. Kaksi metriä vaunujen jälkeen nousin takaisin satulaan ja jatkoimem matkaa.
Viimeinen sattumus tuli alikulkutunnelissa. Siellä oli se musta noutaja riekkumassa, mutta tällä kertaa sen seurana oli vaalea labbis. Kumpikaan ei ollut oikein hyvin hallinnassa, joten otin Awan hihnan aivan lyhyelle ja lisäsin nopeuden reippaammaksi. Sillä keinoin päästiinkin nätisti ohi ja vastapuolikin sai pidettyä koiransa omalla puolellaan.
Iltaruuaksi piimää ja Candidae-muroja. Aamulla tarjolla onkin viimeinen annos Purinaa ja sen jälkeen meillä onkin enää yhtä laatua ruokaa tarjolla + ne viime kerralla eläinkaupasta saamamme ruokanäytteet.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Viikonlopun aamut ovat siitä ihania, että koiran kanssa pääsee metsään jo varhain aamulla. Niinpä tänään metsälenkkeilimme Sohvin ja Sallan seurassa. Autoja oli parkkipaikalla huomattavasti vähemmän kuin eilen, joten ilmeisesti sunnuntaisin aamut eivät ole city-ihmisten parasta aikaa.
Matkaan olin varannut pullon vettä koirille ja juoma-astiaksi kelpaavan pakasterasian. Eilen kun lauma kolmeen kieleen joi melkein koko pullollisen yhdellä pysähdyksellä. Tänään tosin ilma oli viileämpi, mutta selkeästi kosteampi ja tosi hautovan oloinen.
Koirat olivat selkeästi innoissaan nähdessään toisensa. Awalla ja Sohvilla oli niin hauskaa keskenään, etten ole muilla koirilla vastaavaa menoa nähnyt. Tassut viuhuu, risut katkeilee ja ihmiset saa varoa ohi syöksyviä karvaohjuksia. Awakin on oppinut Sohvilta sen paikallaan tehtävän piruetin alkeet ja muutenkin tekee nykyään paljon sähäkämpiä suunnan muutoksia kuin aiemmin. Se siis selkeästi treenaa agilityratoja varten vaikka meillä ei ole edes harjoituspaikkaa missään ryhmässä. Toisaalta parempi kehon hallinta takaa sille turvallisemman liikkumisen maastossa ja liikenteessä.
Huomenna aamusta siirrytään sitten talvikauden arkeen. Aamulenkki ennen kuutta aamulla ja koko päivä yksin kotona leväten. Arkipäivien lenkit siirtyvät iltaan, mutta pyöräilykautta yritetään nyt ylläpitää mahdollisimman pitkälle syksyyn. Jo näiden parin viikon jälkeen on selkeästi näkee kuinka Awan vyötärön seutu ja selkä ovat kiinteytyneet sekä pakaralihakset ovat saaneet lisää massaa.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
©Tuuli Pikkarainen
Aamuksi oli sovittu rento metsälenkki. Kävimme Awan kanssa hakemassa Tuulin ja pojat kyytille ja suuntasimme Bisalle. Hiihtomajan parkkiksella oli 5 autoa, joten pienen pohtimisen jälkeen päätin yrittää kääntää meidän kankean erämaalaivan ympäri ennen kuin parkkipaikka täyttyy entisestään. Jotenkin ei vain innosta ajatus 300-400m peruuttamisesta kapealla, mäkisellä ja mutkaisella metsäautotiellä. Eli auto ympäri ja nokka paluusuuntaan.
Tarkoituksena oli sivusilmällä katsella sienitilannetta ja kokeilla miten pojat suhtautuu Awaan. Tai lähinnä miten Dave suhtautuu nykyisiin Awan tuoksuihin. Näyttää siltä, että Galastop-lääkitys on tehnyt Awasta niin tuoksuttoman ettei uroksista viriilimpi eli Dave enää yrittänytkään astua Awaa. Päästiin tekemään todella loistava lenkki. Koirat juoksivat ja leikkivät kolmestaan ja me saatiin rauhassa kävellä polkuja pitkin. Ihmisiäkään ei näkynyt kuin kaksi sienestäjää ihan viimeisen puolen kilometrin matkalla. Bisajärven hiihtomajan parkkis oli kuitenkin paltessakin aivan täynnä, autoja oli enemmän kuin lähtiessämme, joten pakko siellä niitä ihmisiä oli olla. Ja kiittelin ideaani kääntää auto, koska enää sitä ei olisi parkkiksella saanut pituutensa vuoksi käännettyä.
Sieniäkin nähtiin ja paljon. Kanttarelleja ei vielä löytynyt kuin kaksi isoa ja pari aivan pientä, mutta tatteja, vahveroita ja rouskuja oli senkin edestä. Suppiksien alkujakin nähtiin muutamassa kohtaa, mutta ne saavat odottaa ainakin viikon poimijaansa ellei joku muu niitä löydä ja vie kääpiöinä mukaansa.
Ja nyt kun ilmoittautumisaika on päättynyt voin taas kertoa, että Awa on ilmoitettu Karkkilan ryhmänäyttelyyn 27.9.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Eilisen säikähdyksen jälkeen mietin pitkään millaisen lenkin teen. Päätin sitten, että päästäkseen yli tapahtuneesta pitää edellinen kokemus toistaa mahdollisimman tarkasti (siis vähän kuin luonnetestissä). Aiemmin olen Awan mörkökohtauksia laukaissut sillä, että menen koskemaan sitä Awan mielestä pelottavaa asiaa, jolloin se on ihan itse tullut haistamaan mitä on säikähtänyt. Näin on tutkittu mm. tuulessa lepattavaa moottoripyörän pressupeitettä ja parvekelasilavan muovikäärettä. Eli siis pyöräilemään samaa reittiä kuin eilen….
Alku menikin mallikaasti, mutta mietin vähän että onko jotain tassukipuja kuitenkin kun lenkkivauhti ei ollut ihan eilisen luokkaa. Mutta hienosti me lenkkiä tehtiin ja suurimman osan matkasta Awa juoksi hihna löysällä. 
Matka meni muutenkin mukavasti mutta sitä viimeistä jyrkkää ylämäkeä noustessa Awa alkoi hidastaa. Tosin nousu on niin jyrkkä, että mullekin alkoi tehdä tiukkaa polkea mäkeä ylös, mutta periksi en antanut. Mäen päällä huomasin ettei kyseinen säikyttäjä koira ole paikalla, joten pääsin tekemään todella onnistuneen harjoituksen. Ohitimme tontin yhtä hitaasti kuin edelliselläkin kerralla ja vaadin Awaa kulkemaan pyörän vieressä oikealla paikallaan. Ja ihan ilman kiskomista päästiinkin tontin ohi. Hyvä Awa!
Kotiin päästyämme kumpikin oli aika poikki. Annoin Awalle kiitosherkuksi tuoreen lihaisen hirvenluun palasen, jota se kalusi innoissaan.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
