Archive for April, 2009
Epäilin koko päivän pääsemmekö lähtemään koirapuistoon. Awa ei kuitenkaan vieläkään ole aloittanut juoksuaan, joten pääsimme osallistumaan Bon läksiäisiin. Bo-poika muuttaa Englantiin ja oli viimeistä kertaa mukana Vermon puistossa.
Paikalla oli hyvää tarjottavaa ja mukavia ihmisiä. Puheissa risteli viime aikojen näyttelymenestys sekä sieltä saadut arvostelut, vappu ja kuukauden päästä oleva sivuerikoisnäyttely Tuomarinkartanossa. Tutuista koirista voisi mainita kasvattajan koirien lisäksi Kaapo-tytön ja Awan velipuoli Monty.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Viikonloppuna kävimme jälleen kimppalenkillä. Ilma oli upea ja seurakin todella loistavaa. Neljän narttukoiran laumalla saatiin aikaiseksi vauhtia (ryminää) ja muutamia kivelle kiipeilemisiä. Polut on edelleen tiheämmissä puuston kohdissa aivan jäässä ja puhuimmekin siitä kuinka maapohja on vielä niin kylmä etteivät varjopaikat oikein sula.
Uskaltauduimme kuitenkin ajamaan sinne viralliselle parkkipaikalle, vaikka tie olikin kärsinyt varsin pahoja routavaurioita. Onneksi ne pahimmat paikat sai vielä kierrettyä vaikkakaan autossa ei olisi tarvinut olla yhtään vähempää maanvaraa tai olisi jäänyt koko tie ajamatta.
Sunnuntaina ja tänään olenkin sitten siedättänyt Awaa pihan lapsiin. Ollaan oltu fleksissä pihalla katsomassa kun lapset liikkuvat ja metelöivät. Se on ollut aika pelottavaa, mutta hiljalleen Awa alkaa rentoutua ja haukkuminenkin voisi toivon mukaan vähetä. Selkeästi Awa kuitenkin väistää eikä vähimmässäkään määrin ole aggressiivinen lapsia kohtaan. Mä olisinkin aika pulassa mikäli mulla olisi käsissä pelkoaggressiivinen koira, joka vielä pelkäisi lapsia. Olis elämä aika tuskaa kun omat lapset alkavat tuoda kavereitaan meille. Selkeästi Awa kuitenkin edistyy tilanteessa, joten ehkä meillä on toivoa saada siitä “normaali” vielä ennen eläkeikää.
Huomenna suunta olisi taas Vermon koirapuisto ja keskiviikoksi on sovittuna kalalenkki ellei Awa päätä aloittaa juoksuansa ennen sitä (näyttää kyllä aika toivottomalta).
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Dominoiva koira: rauhallinen johtaja vai ärhäkkä pyrkyri?
Posted by: Minna
April 24th, 2009 >> yleinen
Muutama ilta sitten kävimme chatissa mielenkiintoisen keskustelun siitä millainen on dominoiva koira. Monen laista tulkintaa esitettiin ja minäkin esitin kantani. Asia jäi kuitenkin kaivamaan mieltäni ja niinpä kaivauduin tutkimaan sanakirjasta selityksia.
Sivistyssanakirja kertoo seuraavaa:
dominoida vallita, hallita, olla määräävässä asemassa.
karrieristi uranluoja, karriäärin luomiseen suuntautunut; kiipijä, pyrkyri
Käytännössä ymmärtääkseni tämä tarkoittaa sitä, että dominoiva koira on rauhallinen ja itsevarma johtaja. Se ei haasta riitaa alaisiensa kanssa, mutta pitää ohjat vahvasti itsellään. Sillä on kuitenkin palikat niin vahvasti paikoillaan ettei sen tarvitse pomottaa alaisiaan korostaakseen omaa egoaan, mutta koska se on tasapuolinen ja viisas johtaja, sen arvovaltaa ei myöskään laumassa alempana olevien koirien tarvitse kyseenalaistaa. Tällainen koira ei myöskään koe tarvetta äristä niin kauan kuin vastapuoli ei esitä liian voimakkaita alistavia eleitä. Voisi todeta, että hyvä hallitsija omaa puolustushalua ilman jäljelle jäävää hyökkäävyyttä.
Vastaavasti nämä “dominoivat” (~aggressiivisesti ihmistä tai toista koiraa kohtaan käyttäytyvät) koirat ovat epävarmoja pyrkyreitä tai jo koko lauman herruuden saavuttanut, mutta siitä huolimatta epävarma yksilö, joka yrittää pitää mitään ymmärtämättömät alaisensa kurissa. Samaa näkee myös työelämässä silloin kun joku ihminen saa valtaa, jonka paineet hän kokee liian suuriksi ja kokee jäävänsä ilman riittävää tukea. Silloin siitä ihmisestä tulee helposti ärtyvä ja alaisiaan huonosti kohteleva pomo. Ja koska johtajan käytös on arvaamatonta niin alaiset stressaantuvat ja koko lauma (tiimi) voi huonosti. Lyhyesti todettuna nämä aggressiivisesti dominoimaan pyrkivät yksilöt ovat pyrkyreitä, joiden rahkeet eivät riitä heidän haluamallaan tasolla johtotehtäviin.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Mies tunnusti pojan kanssa antaneensa Awalle eilen pienen annoksen fajitas-maustettua jauhelihaa, joita en ajatellut koiralle sopivaksi. En vain muistanut kieltää, kun ajattelin sen olevan itsestään selvää ettei sitä anneta ja kun normaalisti Awa kestää pienet määrät tähteitä (=lapsen jämät) ihan hyvin. Tänään sitten odotti töistä tullessa yllärit sisällä, ja tietysti matolla.
Päädyin sitten siivouksen jälkeen antamaan Awalle oikean kokoisen annostuksen Attapekt-tabletteja. Ne ovat toimineet Awan kohdalla paremmin kuin Canicur-tabletit, jotka puolestaan toimivat Leksan kohdalla tehokkaimmin. Iltalenkin aikaan ei sitten tarvinutkaan enää käydä kuin pissalla, joten tabut hoitavat hommansa ja Awa pääsee syömään taas normaalia ruokaa.
Tiedän, että mahavaivoihin ja varsinkin ripuliin suositellaan paastottamista ja varovaista aloittamista uudestaan ensin riisin keitinvedellä, sitten pelkällä riisillä ja vasta sen jälkeen vaiheittain siirtyminen normaaliin ruokaan. Mun on kuitenkin pakko tunnustaa, että en ole riisejä keitellyt kuin yhdelle koiralle kymmenen vuotta sitten – ja se kieltäyty syömästä sitä. Seuraavan koiran kohdalla hoidettiin hommaa eliminaatiodietin kautta, mutta aloitus tehtiin IVD-kani-perunalla ja siitä siirryttiin ruoka-aineiden lisäysten kautta monipuolisempaan ruokaan. Kerran yhden pahan takapakin aikaan anoppi sanoi, että “anna sille sitä mitä se syö” kun näytti siltä, että koira kuolee hoidoista huolimatta käsiin. Niinpä kyseinen koira söi sitten viikon verran kalkkunajauhelihaa kermalla ja siihen lisättiin sitten hiljalleen kuivamuonaa mukaan. Alussa kyseinen koira todettiin allergiseksi soijalle, vehnälle ja naudalle, joten sopivan ruuan löytäminen kymmenen vuotta sitten oli varsin haastavaa.
Sen jälkeen siirryinkin hoitamaan äkilliset ripulit (varsinkin jos syystä on vahva epäilys) paastolla + Canicurilla ja siirryin siitä sitten aloittelemaan hitaasti normaalia ruokaa. Awa on väärän herkuttelun jälkeisten oireiden jälkeen pahimmillaan ollut ruuatta 24 tuntia, saaden sinä aikana vain lääketabut ja vettä. Sitähän ei tietyissä kerran vuorokaudessa ruokansa saavien taloudessa edes pidetä paastona.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Eilen tosiaan pyydettiin mukaan Taika ja Selmis. Lähdettiin kiertämään kalliolenkkiä, vaikkakin päätettiin jättää kiipeilyosuudet vielä kiertämättä koska metsässä oli paikoitellen todella liukasta jäätä poluilla. Aika moni muukin oli keksinyt, että metsässä on tähän aikaan vuodesta jo valoisaa ja suhteellisen kuivaa. Vastaan tuli ennätysmäärä koirakkoja kääpiösnautserista belgianpaimenkoiralaumaan.
Awa intoutui juoksemaan Taikan kanssa ihan kahdestaankin, vaikka ei uusi kaveri vielä rakasta Sohvia korvannut. Sohvi ja Selmis kisailivat kepistä, Awa ja Sohvi repivät keppiä niin antaumuksella, että jäivät jälkeen useita kymmeniä metrejä ja jouduimme huutamaan ne paikalle! Yhtäkään rähäkkää ei kuitenkaan nähty, joten varsin sopuisan lauman kanssa olimme liikkeellä. Lauman järjestyskin selvitettiin ensimmäisen 10 sekunnin aikana eikä siitä sen jälkeen ollut mitään kysyttävää. Että noi koirat on joskus fiksuja. 
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Lähdimme hyvissä ajoin liikenteeseen Awan kanssa ja poimimme kyytimme Sohvin ja Sallan. Vermon koirapuistolla olimme noin varttia vaille seitsemän. Puiston ulkopuolella oli jo ensimmäisiä pentuja odottamassa, mutta meidän koirat olivat ensimmäiset colliet puiston puolella. Paikalle mennessämme puistossa oli kaksi rottweiler-urosta, molemmat varsin kivoja koiria.
Hieman ennen seitsemää paikalla oli jo 4 eri ikäistä pehkopentua, yksi nahkapentu ja 4 aikuista nahkaa. Lopulta menimme laskuissa aivan sekaisin ja muutama oli jo ehtinyt poistuakin kun usemmaan ihmisen toimesta laskimme paikalla olevan 32 koiraa, eli hieman ennen laskemista lähteneet mukaan lukien niitä olisi paikkalla ollut 36! Joista alle vuoden ikäisiä pentujakin oli yli kymmenen. Se on selkeästi suurin osaanottajamäärä koko mun mukana olon aikana. Normaalisti kun koiramäärä pyörii siellä 15-20 välissä.
Awalla oli kivaa, Sohvi nautti aivan täysillä ja omistajatkin tapasivat monta tuttua naamaa. Itse näin Kaapo-pennun omistajineen. Kaapo on kasvanut hurjasti pentuajoistaan, mutta on täysin tunnistettavissa äitinsä tyttäreksi päänsä värityksellään.
Huomiseksi saatiin metsälenkille mukaan kaksi uutta narttua ja heidän omistaja. Katsotaan miten koirat liikkuvat sitten kun lauman koko kasvaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan huomista lenkkiä.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Vietimme ulkona harjauspäivää. Otin metsään mukaan furminaattorin ja metallisuan. Pienen spurttailun jälkeen Awa rauhoittui varsin kivasti harjattavaksi. Ensin pyyhin furminaattorilla irtoamassa oleet pohjavillat pois ja loput viimeistelin metallisukkaa käyttäen. Päällyskarvaa ei vielä irronnut kovinkaan paljon, joten sukiminen oli lähes turhaa. Takareisistä puolestaan irtosi pohjavillaa huomattavat määrät.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Koirathan mielletään lihansyöjiksi, vaikka koira on oikeasti lihaan painottuva sekasyöjä joka tarvitsee ruokavalioonsa muutakin kuin lihaa. Barffinetin sivustolla todetaan luonnonmukaisesta ruokintaperusteesta näin: “Ruokavalion pääperiaate on se, että kaikki ruoka tarjotaan RAAKANA ja kokonaisruokavalio koostuu n.60-70 % raaoista lihaisista luista, loput n. 20% kasviksista ja n. 20% lihasta, sisäelimistä ja kalasta.” Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että luonnossa koirat syövät saaliseläimen sisäelimet, mahalaukun sisältöineen sekä luut ja lihakset. Koirat myös mielellään syövät marjoja, pureskelevat ruohoa ja varpuja.
Awalla on yksi varsin erikoinen pakkomielle. Sillä on suunnaton himo syödä omenaa sekä porkkanaa. Mikäli joku ihmisistä ottaa omenan syötäväkseen niin jo ensimmäisen haukkauksen jälkeen Awa saapuu paikalle kerjäämään ja kuolaamaan kunnes sille antaa omenan jämät (ilman tikkua) tai porkkanan kannan. Mikäli kyseisiä herkkuja käsittelee huolimattomasti eli esimerkiksi istuu nojatuolissa katselemassa telkkaria ja siirtää katseensa pois syötävästään niin Awa voi haukata herkun parempiin suihin! Saman kohtalon kokevat myös tomaatit. Onpa Awa kerran varastanut liian lähelle pöydänreunaa unohtuneen tomaatinkin vaikka leivät ja liharuuat saavat jäädä pöydälle aivan rauhassa. Eikä Awa ole yrittänyt varastaa edes leipää lapsien käsistä vaikka poimiikin tuolille tai olohuoneen pöydänreunalle (50cm korkea) unohdetut leivät. Käytännössä meillä ei omenaa voi “unohtaa” mihinkään, koska sillä hetkellä kun siitä irroittaa otteensa, niin se päätyy Awan suuhun.
Awan normaali aikuisajan ruokavalio koostuu 31/21 vahvuisesta kuivaruuasta ja lisänä on aiemmin julkistamalla reseptillä valmistettua yrjölänpuuroa sekä oikeita luita tai tuoretta (luista) lihaa ja piimää. Normaali oloissa tarjoan aina kuivaruuan omalla ateriallaan ja puuron, tuoreet lihat ja mahdolliset ruuantähteet omalla ateriallaan. Samasta syystä Awa saa edelleen kaksi ruokakertaa, koska uskon mahan voivan paremmin kun koostumukseltaan ja sulavuudeeltaan erilaiset ruuat tarjotaan eri aikaan. Samalla Awan mahalaukku on tottunut jatkuvaan ruuan koostumuksen vaihteluun.
Onnekseni Awa ei ole osoittautunut allergiseksi millekään eikä sillä ole ollut taipumusta muutenkaan saada mahavaivoja nopeistakaan ruokien vaihtamisesta. Ainoa mikä tuotti ongelmia oli ne omenan karan puutikut, jotka jäivät ärsyttämään mahaa ja aiheuttivat oksentamisen. Kun tajusin poistaa omenoista ne terävät tikut ennen Awalle antamista niin sekin ongelma poistui. Pentuaikana olin ruokailun suhteen paljon kurinalaisempi, 1½ vuoden jälkeen siirryin vahvempaan kuivaruokaan ja muutenkin olen alkanut enemmän katsoa mitä koira tuntuisi vaativan kuin mitä alun perin olin suunnitellut.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Ihmisten aikataulujen sovittamisen vuoksi pääsimme lähtemään metsään vasta kuudelta illalla. Kokoonnuimme Bisajärven peräparkkikselle, jonne saavuimme Sallan kanssa aivan peräkkäin. Päästimme Awan ja Sohvin leikkimään Ninaa odottaessa ja kyllähän tytöillä olikin vauhti päällä. Hieman jouduin ensimmäisen minuutin aikana muistuttamaan Awaa siitä kuinka hienot nartut käyttäytyy. Sen jälkeen tyttöjen leikit olivatkin erittäin sopuisia. Ilmeisesti se juoksun valmistelu saa Awan käytöksen hieman normaalia dominoivammaksi kun viime kerralla vastaavaa ei tapahtunut.
Ninan saavuttua Alman ja Selman kanssa kytkimme koirat ja lähdimme suunnistamaan lenkkireitillemme. Koko neljän nartun lauma kulki hienosti ryhmänä. Tosin selkeästi huomasi, että koirat ovat saaneet osan päivittäisestä riehumisannoksestaan jo ennakolta kun kaikista vauhdikkaimmat spurtit jäi näkemättä ja koirat pyörivät tavallista enemmän jaloissa. Keli oli kylmä, aamuista lunta oli vielä paikoin maassa ja tuuli varsin purevasti. Totesimme kuitenkin, että oma olo on ihan pukeutumisesta kiinni. Oikealla vaatetuksella sekin lenkki tuntui ihan hyvältä.
Seuraavasta kimppalenkistäkin sovittiin alustavasti. Sovimme myös Sallan kanssa mahdollisesta kimppakyydistä Vermon koirapuistolle mikäli Awan juoksu ei edelleenkään ala.
Mulla oli nyt testissä sykemittarini ensimmäistä kertaa vyönvaihdon jälkeen. Kello löysi vyön aikaisempaa nopeammin mutta edelleen “kuolin” jos laskin käteni suoraksi. Vika tuntuu täysin käsittämättömältä, koska jos nostan käteni ylös niin sykkeet eivät katoa, mutta vaikka pidän käteni suorana alaspäin paikallaan ja joku muu nostaa kelloa sykkeiden katoamisen jälkeen niin ne löytyvät kun kello siirtyy lähemmäs vyötä vaikka itse en liiku yhtään. Tarvinee maanantaina soittaa uudestaan sinne liikkeeseen ja sanoa, että ei toimi edelleenkään kunnolla.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Ihanaa kun on tullut niin valoisaa, että arki-iltanakin pääsee kunnon metsälenkille. Tänään kävimme neljän narttukoiran kanssa kokeilemassa sunnuntaina testaamaamme lenkkireittiä. Se olikin sulanut sopivasti ja ne pahimmat kalliokiipeilykohdat olivat sulia, mutta muutoin maapohja ei ollut älyttömän märkä. Ihan hyvin pärjäsin goretex-kengillä koko lenkin läpi.
Muutoinkin aletaan päästä lenkkirytmiin taas hyvin mukaan. Tälläkin kertaa sovittiin alustavasti seuraava lenkki lauantain iltapäiväksi, jolloin suurin osa porukasta pääsee paikalle. Silloin taas katselemme maaston kuntoa, pohdimme pääseekö kukaan sunnuntainan lenkille ja mitä tehdään seuravalla viikolla arki-iltoina. Ja tietysti jännäämme luonnetestiin ilmoitettuja jäseniämme ja narttulauman juoksujen alkamisia.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
