Archive for March, 2009
Kouluttamisen oppiminen ei lopu koskaan, mutta siirsin tämän historia valikkoon, koska onnistuin löytämään vanhan koulutusohjaajakurssin muistiinpanovihkoni. Kurssin opettajana toimi Vesa Kuosmanen, keneen olen viitannut joskus aikaisemmissa jutuissani.
Olen nyt muutaman päivän pohtinut ehdollistamisen mekanismeja ja sitä miten ihmiset ehdollistavat koiriaan toimimaan tietyllä tapaa. Koira on “viisas ja osaa lukea ajatukset” silloin kun toimii omistajan mielen mukaan, mutta koira on “tyhmä ja ärsyttävä” kun se toimii tahtomattamme opettamiemme ehdollistussignaalien ohjaamana oman luonteensa mukaisesti.
Paras esimerkki tästä tapauksesta oli pehmeä ja miellyttämishaluinen uros, joka tuli aina pyörimään jalkoihini ihan kompasteluun asti kun esikoisemme alkoi vauvana itkemään. Kyseinen koira toimi mainiona itkuhälyttimenä, mutta sen käytös oli mielestäni todella ärsyttävää ja hermostuin siihen entistä pahemmin koska pelkäsin kompastuvani siihen vauvaa kantaessani. Ihmettelin sitä, koska normaalisti asunnossa liikkuessani koira ei mitenkään erityisesti edes seuraillut minua ympäriinsä. Kunnes tajusin asiayhteyden: vauva itkee -> hermostun ja jännityn kokemattomuuttani -> koira tulee lähelle esittämään rauhoittavia signaalejaan -> hermostun koiraan -> koira voimistaa käytöstään. Tilanne alkoi laueta siinä vaiheessa kun ymmärsin tuon noidankehän ja aloin itse liikkua tasaisemmin ja puhua korostetun rauhallisesti (näyttele kunnes osaat luonnostaan [Cesar Millan]).
Saman käytösmuutoksen sain nopeasti aikaan Awan kanssa sillä, että ovikellon soidessa en heti lähtenyt liikkeelle vaan laskin kahteen ennen kuin lähdin ovea kohti. Jo kahden kerran jälkeen Awa jätti haukkumatta ovikellolle – ja se on ihan kiva näin pienten lasten taloudessa, jossa ovikello tulee jatkossa soimaan varsin tiheään tahtiin.
Tästä aasin hännästä pääsemmekin sitten takasin alkuperäiseen aiheeseen: koiraa ohjatessa on huomioitava oma mielentila! Millainen päivä sinulla itselläsi on ollut, oletko valmiiksi kireä kuin viulun kieli ja liikut arvaamattomasti kuin pingispallo? Rauhoita itsesi ennen kuin alat treenata koiraasi. Jos rauhoittuminen ei onnistu, on parempi jättää sillä kertaa treenamatta kuin tuhota jo opittu kohtelemalla koiraa epäjohdonmukaisesti. Sen menetetyn treenin voi suorittaa vaikka seuraavana päivänä tai viikonloppuna. Jos tuntuu, viiva löytyy päästä ja neste pukkaa korvista pihalle, on viisainta olla purkamatta sitä koiraan vaikka kuinka olis treenit just tänään tunnin päästä!
Pahimman esimerkin näin pari vuotta sitten juhannuksena. Olin iltapäivälenkillä ja poikkesin paikalliseen tyhjältä vaikuttaneeseen koirapuistoon. Puisto rajoittuu yhdeltä sivulta koulutuskenttään, josta kesäisin löytyy aina usemapi agility-este (puomi, a-este, rengas, pysty). Koulutuskentällä oli nuorehko pariskunta ja koira. Seurasin hetken heidän touhujaan, koska toiveajattelin, että olisin päässyt itse juoksuttamaan koiraani a-esteen ja puomin yhdistelmälle. Kummallakin ihmisellä oli kaljapullot auki ja niistä myös juotiin treenauksen lomassa. Pariskunnalle tuli vielä riitaa siitä miten treeni olisi pitänyt tehdä. 
Harjoitus oli siis täysin suunnittelematon, huonosti totetutettu ja ohjaajan auktoriteettia heikennettiin huonolla käytöksellä. Koiraa he kohtelivat muuten kauniisti vielä tuossa vaiheessa, mutta käskyt ja niiden totettamisen seuraaminen oli vähän niin ja näin kun keskittyminen meni siihen toiseen ihmiseen eikä koiraan. Älä siis koskaan treenaa koiraa myöskään huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena, ei edes krapulassa.
Päätä harjoitusketa aina onnistuneeseen suoritukseen. Rentouta ja kiitä koiraa trenauksen lopuksi.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Ensimmäinen lomapäivä, jolloin ehdin olla lähes koko päivän koiran kanssa kaksin kotona. Ja mitä muuta sitä naisihminen voi vapaapäivälleen keksiä kuin asunnon rästisiivousten toteuttamisen. Siispä Awa sai mega-annoksen huomioimattomuutta kun puuhailin yläkerrassa ja alakerrassa käydessäkin kävelin vain pikaisesti ohi. Iltapäivällä alkoi katse kummasti jo seurata perässä ja joka kerta kun kiipesin portaat ylös, siirtyi Awa makaamaan portaiden alle sijoitetulle sohvalle.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Illan viimeiselle pissalenkille lähdin kylmissäni, mutta ilman hanskoja. Olen opettanut Awaa siihen, että vasemmassa taskussa on nameja. Sillä Awa on ollut helppo saada keskittymään paikalla seisomiseen näyttelykehässä. Jotenka joskus kun pidän kättä taskussa, niin Awa tökkii kuonolla kättäni saadakseen herkkuja.
Nappasin mukaani fleksin, koska ajattelin tehdä lyhyen ja hidasvauhtisen nuuskuttelulenkin. Siis sellaisen, että Awa ehtii hoitaa tarpeensa mutta mä en palellu. Olen joskus aikaisemmin vienyt Awan pihan läpi sillä, että pidän namia kädessä ja vedätän sen namin perässä vaikeiden kohtien ohi (= riehuvat lapset ja rähjäävät koirat). Tänään jätin molemmat käteni taskuihin ja kävelin selkä suorana ja katse eteenpäin rauhallisen tahtiin. Ja mitä tekee Awa: seuraa sivulla löysässä remmissä eikä vilkaisekaan ojanpenkkoja tai vastaan tulevia ihmisiä. Just! Joko mä palelen tai koira ei hoida tarpeitaan… niinpä sitä sitten kuljettiin puolet lenkistä todella tiukalla seuraamisotteella ja toisen puolikkaan mä palellutin käsiäni. Eläköön ehdollistaminen! Joskus se vaan puree omaan nilkkaan. 
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Mikähän ihme siinä on, että nykyään (ja miksi ei aiemminkin) ihmisillä tuntuu olevan hirvittävän huono itsetunto kaikessa siinä mikä liittyy koiriin? Tämä ongelma tuntuu koskevan niin koiran kouluttamista kuin sen ulkoisia avujakin.
Ensinnäkin koiran paino. Mikä siinä on niin vaikeaa, ettei osata katsoa onko oma koira liian lihava tai liian laiha. On olemassa rotu- ja yksilökohtaisia eroja siitä mikä on koiran ihannepaino, mutta noin yleisesti ottaen pari seikkaa joilla oman koiran lihavuutta voi arvioida:
Koira on liian lihava, jos sen kylkiluita ei tunne lainkaan kokeilemalla. Paino ei ole ainoa mittari, jotkut erittäin hyvässä lihaskunnossa olevat koirat painavat enemmän kuin huonossa lihaskunnossa olevat vähän liikkuvat lajitoverinsa olematta silti liian lihavia. Näillä treenatuilla painavilla koirilla kylkiluut tuntuvat, joten älä tuijota pelkkää painoa! Heikko lihaskunto yhdistettynä ylipainoon altistaa koirat samoille sairauksille kuin ihmisetkin: sydänvaivat, nivelongelmat ja diabetes.
Liian laihaksi koiran voi todeta, jos lyhytkarvaiselta koiralta paikallaan seisten näkyy enemmän kuin yksi kylkiluun kaari ihon läpi. Koiran selkänikamat eivät saisi silmin erottua, vaikka ne käsin kosketellessa tuntuisikin. Koiran lonkkaluiden päät eivät saisi törröttää rumasti esillä lantiossa. Selän nikamien erottumiseen vaikuttaa myös koiran selkälihasten kunto, jotenka paremmassa lihaskunnossa olevalla hoikalla koiralla voi kylkiluut erottua voimakkaammin, mutta niillä selkänikamia ei pysty näkemään. Pitkäkarvaisen koiran laihuutta on vaikeampi erottaa turkin läpi ja sitä opetellessa onkin viisasta pyytää neuvoa eläinlääkäriltä, kasvattajalta tai muulta kokeneelta rodun harrastajalta. Mikäli laihuuteen liittyy vielä heikko lihaskunto ovat koiran lihakset yleensä pienet ja reisilihaksen keskusta näyttäisi olevan kuopalla.
Koiran lihaskunto vaikuttaa myös huomattavissa määrin sen liikkeisiin. Varsinkin näyttelyissä näkee paljon koiria, jotka saattavat seisten näyttää varsin saman tasoisilta, mutta liikkeelle lähdettäessä huonon lihaskunnon omaava yksilö liikkuu lyhyellä askeleella, liike saattaa olla vaappuvaa ja käännökset epävarman näköisiä.
Oman koirani kohdalla selkeästi lihaskunnon paraneminen vaikutti sen askelpituuteen, liikkeen joustavuuteen ja sen seisoma-asento piteni. Ne heikommassa lihaskunnossa rungon alle jääneet takajalat asettuivat luonnostaan taaemmas ilman, että koira kaulallaan korjasi tasapainoaan. Koira myös jaksoi paremmin seistä asennossa ja lähti siitä liikkeelle sujuvammin. Sille siis kasvoi lihasten myötä paimenille luonteen omainen maatavoittava vaivattoman näköinen ravi.
Sitten se subjektiivinen osuus koirasta: luonne ja ulkonäkö. On olemassa yleisiä käsityksiä siitä millaisia rotunsa edustajien pitäisi olla luonteeltaan; terriereille sallitaan paljon terävämpää ja aggressiivisempaa käytöstä kuin bernhardilaiselle, jonka puolestaan pitäisi olla rauhallisia ja lempeitä. Bordercollieta kuvaillaan varsin usein vilkkaaksi ja suomen pystykorvia haukkuherkiksi. Mikäli koirasi omasta mielestäsi luonteeltaan on hyvä rotunsa edustaja, niin sehän pitäisi olla sen kommentoijan ongelma mikäli sitä häiritsee pystykorvan haukkuherkkyys tai bordercollien vilkkaus. Jos itse pidät koirastasi, niin eihän ulkopuolisten tarvi sen kanssa elää. Tietysti jos kyseinen luonteenpiirre häiritsee sinua itseäsi, niin kannattaa miettiä voiko asialle tehdä kouluttamalla jotain vai onko tullut mahdollisesti valittua aivan väärä yksilö tai rotu. Välttämättä koirassa ei ole mitään vikaa, se ei vaan sovi sille jonka omistuksessa se on.
Ulkonäön paras mitta on jalostustarkastus. Siinä koira mitataan tuomariarvostelun lisäksi, jolloin pelkkä tuomarin subjektiivinen mielipide ei jää ainoaksi lausunnoksi. Vaihtoehtoisesti voi käydä usemman kerran näyttelyssä ja kokeilla erilaisia tuomareita ja katsoa kuinka paljon samaa he koirassasi näkevät. Ja ennen kuin joku toteaa, että koirani on ruma koska se sai näyttelystä vain H/2:n tai T/3:n, niin kannattaa tutkia oman rodun muotovalioiden näyttelytuloslistoja. Varsin monella FIN MVA-koiralla on näyttelytuoksissaan vähintään yksi H/2-tulos.
Tein pikaotoksen lyhytkarvaisen collien blue merle-koirista, joita on käytetty jalostukseen. Näistä erilaisia muotovalioita oli 32kpl ja silti niistä vain neljällä(!) ei ollut näyttelytuloksissaan yhtään H/2-arvosanaa. Puhumattakaan niistä yksilöistä, jotka eivät sitä valion titteliä syystä tai toisesta olleet saavuttaneet. Olen tiennyt päätyneeni rodun vaikeimpaan väriin, mutta tuota selatessa se iskostui päähän entistä selvemmin.
Kauneus on katsojan silmissä, mikäli koira miellyttää omaa silmää ei muiden mielipiteellä pitäisi olla merkitystä. Ellet sitten suunnittele koirallesi jalostuskäyttöä, jolloin sen rodunomasuudesta olisi hyvä olla asiantuntijoidenkin mielipide.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Toteutimme Vermon valloituksen lähtemällä joukolla paikalle. Koska matka meiltä on sen verran pitkä, niin olemme alkaneet suosia kimppakyytiä. Autossani olisi siis tänään neljä koiraa. Awa osoitti yllättäviä mustasukkaisuuden merkkejä omasta häkistään ja niinpä mennessä ennakkosuunnitelmista poiketen häkkiin päätyivät Dave ja Sohvi kun Awa istui myrtyneen näköisenä häkkiä vahtien Bartin vieressä.
Puistossa oli tällä kertaa yli 30 koiraa ja eräillä oli todellakin vauhti päällä. Awakin juoksi ensimmäisen puoli tuntia ihan intona ympäriinsä, mutta siinä vaiheessa kun koiramäärä ylitti 25, niin Awan juoksuinnostus laantui. Sinänsä aika outo tapa, joska se intoutuu uudestaan juoksemaan sen jälkeen kun koiramäärä on taas pienentynyt sinne 20 koiran pienemmälle puolelle. En todellakaan tiedä, mistä moinen outo käytös johtuu ja millä se selittyy.
Paluumatkalla pakkasimme Awan ja Daven häkkiin ja Sohvi & Bart matkasivat häkin sivussa. Bart on sen verran korkea koira, että en halua sitä häkittää jos tilaa muualla on. Mut vähän yllätti se, että Awa matkusti aivan sopuisasti Sohvin autossa, mutta ei olisi hyväksynyt Sohvia häkiinsä. Tuossa häkin ulkopuolella Sohvi sai olla aivan vapaasti, se ei tuntunut Awaa häiritsevän.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Muistelin tänään lenkkeilyhistoriaamme vanhoista ajoista lähtien. Koirien kanssa on tullut lenkkeiltyä niin Bisajärvellä kuin Kalajärvelläkin. On osallistututtu alaosaston kimppalenkeille sekä Vermon ja Koivukylän koirapuistojen collietapaamisiin. Sen lisäksi ollaan hyödynnetty tuttuja kontakteja ja olemme käyneet Opsin-saksanpaimenkoirakennelin koirien kanssa kimppalenkillä ja leikittämässä koira. Leksahan kuvitteli koko elämänsä, että kaikki saksanpaimenkoirat ovat ihania vaikka vastaantuleva koira olisi ollut kuinka remmirähjä.
Mieluisia ovat olleet myös veljesten Masin ja Leksan kohtaamiset, joita tapahtui noin kerran vuodessa. Mutta veljekset eivät vain koko elinaikanaan unohtaneet toisiaan vaikka muita uroksia eivät vanhemmiten sietäneetkään samalla tavalla.
Ja tähän sopii mainiosti kuva juhannukselta 2007: Leksa, Awa ja Pavel. Suominahka, puolijenkki ja pure 100% jenkki. 
Leksa, Awa ja Pavel ©Tiina Kankaanpää
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Ohjelmassa oli koko perusryhmän yhteinen kimppalenkki. Pitkästä aikaa mukana oli 7 koiraa (ja kamera). Puhuttiin päivän asioista, muisteltiin vanhoja kerätessämme tietoja lehtijuttuun ja kuvasimme koko ryhmän poseerauksen. Lehteen laitettavaa kuvaan en teille näytä, mutta tässä esimakua tulevasta:
©Tuuli Pikkarainen
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Olin eilen pois koko päivän, jäin suoraan töistä iltamenoihin ja Awa jäi miehen lenkitettäväksi. Tänään neidillä oli korvat. 
Siis nyt kyllä kelpasi kuunnella mitä mä haluan ja mitä en. Ehkä mun kannattaa silloin tällöin olla vähän erossa?
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Kaiken tämän mulle-kaikki-heti yhteiskunnan keskellä olisi hyvä opettaa itsensä ja koiransa rauhoittumaan. Keskittyä kerrankin yhteen asiaan kerrallaan eikä juosta non stoppina tehtävästä toiseen. Koiralle on paljon helpompi opettaa lisää vauhtia nopeasti vaihtuvalla liikesarjalla. Jatkuva liikkeestä toiseen meneminen ja käskyttäminen saa koirankin tarjoamaan aina vain uutta ratkaisua palkkion saamiseksi.
Nykyään kun koiraa ei uskalla jättää kaupan tai kioskin ulkopuolelle odottamaan eikä kiireisillä ihmisillä arjessa ole normaalisti muitakaan luonnollisia tehtäviä, joissa koiran olisi vain passiivisesti odotettava seuraavaa ohjetta. Silloin häiriönalainen paikalla olo voi jäädä ihan liian vähälle huomiolle. Toko-koulutuksissa opetetaan kyllä paikalla istuminen ja makaaminen, samoin näyttelyharrastajat yleensä opettavat koiransa seisomaan arvostelun ajan. Ja näyttelyissä kierrelleenä voin todeta, että kaikki koirat eivät sielläkään osaa seistä nätisti ja odottaa omaa vuoroaan. En näe mitään syytä miksi sitä ei voisi koiralleen opettaa vaikka kilpailemista ei harrastaisikaan, sille voi joskus tulla yllättävää tarvettakin.
Keskittyminen ja rauha ennen palkkaa. ©Tuuli Pikkarainen
Erään läheltä piti tapauksen jälkeen, jolloin koira karkasi ulos autosta vieraan kaupungin keskustassa pahimpaan ruuhka-aikaan, päätin että meillä ei vastaavaa vahinkoa tule tapahtumaan. Olen opettanut jokaiselle omalle koiralleni että autosta ei poistuta ilman lupaa vaikka ovi olisi auki, luvan saa kun rauhoittuu paikalleen. Samoin ulko-oven kynnystä ei saa ylittää ilman lupaa vaikka minä olisin itse pihalla. Ruokakiposta ei syödä ennen kuin on saatu siihen lupa ja tämän osaa vaatia meidän molemmat alle kouluikäiset lapsetkin.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Awa ja Sohvi suuntasivat kulkunsa tänään Vermon koirapuistoon. Siellä oli koolla taas lähemmäs pari kymmentä collieta ellei enemmänkin. Awa alkoi kiinnostaa jo erästä urosta (kiinnostunut aina ennenkin muutamaa päivää ennakkoon), mutta uros kuitenkin jatkoi matkaansa joten juoksu ei taida olla ihan vielä alkamassa.
Paikalla olivat myös puiston Cruftsin kävijät: Millin osaomistaja tarjoilemassa herkkuja voiton kunniaksi sekä Awan kasvattaja laumoineen.
Reilun tunnin puistoilun jälkeen lähdimme suuntaamaan takaisin kotiin. Päätimme Sallan kanssa laittaa Awan ja Sohvin yhteiseen takatilaan ja hyvin sopuisasti tytöt matkustivat. Se tietää hyvää tulevaisuuden yhteismatkojen suunnittelun kannalta.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
