Archive for March, 2009
Kuten epäilin oli Awan mahatauti ruokaperäistä eikä varsinaista viruksen aiheuttamaa ripulia. Tänään maha oli niin hyvässä kunnossa, että päädyimme kuitenkin lähtemään vermoon. Sinne oli ennakko-odotuksista huolimatta tulleet myös Salla ja Sohvi. Awa villiintyi aivan täysin ja juoksi innoissaan Sohvin kanssa ympäri puistoa. Viihdyinkin siellä ennätyksellisesti 1½ tuntia.
Kotiin saavuttuani katsoin vielä nauhalta tämän päiväisen Hienosti hihnassa -jakson. Siinä käsiteltiin autossa matkustamista turvallisuuden kannalta. Mietinkin, että pitäisikö siitä kirjoittaa oma juttunsa. Varsinkin kun kohdalleni on osunut niin autoilua pelkäävä koira kuin kolarin jälkeen pelokas koira ja useampia joista autoilu on hirvittävän kivaa (eikä vähiten sen takia, että sillä pääsee ihaniin paikkoihin).
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Se on jännä juttu, että kun ei reiluun viikkoon käydä missään, niin jo on mahatauti tarttunut meillekin. Tiedän kyllä, että näillä seuduilla on muiden koirat siihen sairastuneet, mutta normaalisti meillä ei sairasteta. Nyt ei olla vieraita koiria nähty nokatusten yli viikkoon ja nyt sit pitää sairastua. Nyt on sitten tämä ilta paastoa ja Canicuria. Ulkona saa käydä huomattavasti tavallista useammin. Huomenna aamusta katsotaan miten tilannetta jatkohoidetaan.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Aamulla lähdimme hieman metsään reippailemaan. Tai no kyseessä oli pikavisiitti tuossa läheisessä aidatussa karsinassa. Sinällään varsin rauhallinen ulkoilupaikka, hyvin aidattu ja sen johdosta varsin turvallinenkin paikka ja ennen kaikkea lähellä kotia. Mitäpä sitä muuta voisi asuinpaikaltaan toivoa? Asua lähellä kaikkea mutta kuitenkin riittävän kaukana kaikesta rauhattomasta.
Awa ei ole vieläkään aloittanut juoksuaan, joten senkin puolesta vapaana pitäimisestä nautitaan nyt niin paljon kuin se suinkin on mahdollista. Koska kohta ollaan kuitekin tiiviisti narun päässä 3-4 viikoa putkeen, joten Awa ehtii tympääntyä hidasvauhtisiin lenkkeihin aivan täysin siinä ajassa.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Juoksut tekevät todellakin tuloaan. Joka paikkaan pitää merkkailla ja nuuskia. Oikeasti tuntuu, että tää juoksujen alun odottelu on paljon tuskallisempaa kuin itse juoksuaika. Ehkä se johtuu siitäkin, että juoksun alettua tietää koiran olevan normaali taas 3 viikon päästä, mutta tästä odottamisesta ei tiedä koska se loppuu. Ruokahaluun tuo ei ainakaan mulla ole yhdelläkään nartulla vaikuttanut, tosin eipä mulla olleet uroksetkaan ole paastonneet juoksuisten narttujen takia. Awa on nyt sellainen perusrauhaton. Hakeutuu ihan kylkeen kiinni ja seuraa tavallista tarkemmin mun menemisiäni. Kaipaa huomiota ja toisaalta taas omaa rauhaansa.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Miltä tuntuisi, jos pomovain tulisi ja ottaisi sulta palkan pois maksun saapumisen jälkeen. Ärähtäisitkö? Entä jos pomo perustelisi, että palkka on maksettu väärin ja se korjataan, mikä reaktiosi olisi silloin. Miksi siis koira ei saisi puolustaa ruokaansa (=palkkaansa) jos sinä sen teet. Jos komennat koiran pois ja vasta sen jälkeen menet ottamaan ruuan/saaliin, niin koira suhtautuu siihen paljon myötämielisemmin. Olen kyllä samaa mieltä kuin Tommy Wirén, että koiraa ei saisi inhimillistää liikaa, mutta en näe mitään syytä miksi asioita ei voisi selittä Hienosti hihnassa -sarjan tyyliin kertoien miten sen voi rinnastaa ihmisten väliseen käyttäytymiseen.
Dixien käytöstä seuratessa olen miettinyt kuinka niin rauhallinen koira voi olla niin vankkumaton pomo. Yksikään koira, jonka olen tavannut ei ole yhtä kertaa enempää uhannut Dixien johtaja-asemaa. Se itse välttää haastavia eleitä, mutta menee juuri sinne minne itse haluaa. Kääntää päänsä sivuun ja kulkee ohi. Tulee ja istuu Awan häkkiin autossa eikä Awalla ole siihen mitään sanomista. Valtaa Awan sohvan eikä Awalla ole siihenkään mitään sanomista. Ja yhtään näkyvää valtataistelua ei käyty. Kolikon toiselta puolelta löytyy melkoinen kurin pitäjä: kaksi alempiarvoista lauman jäsentä jos ottaa yhteen niin Dixie on salamana paikalla erottamassa typerykset toisistaan: Dixien tassun alla ei tapella! Ainakaan silloin kun rouva ylhäisyys on kuuloetäisyydellä. Eikä kenelläkään ole lupaa esittää Dixielle voimakkaasti dominoivia eleitä (kuono sään päälle painaen). Dixie komentaa, mutta ei menetä malttiaan.
Miksi siis ihminenkin ei voisi ottaa mallia samanlaisista koirista? Välttää turhia resurssiriitoja fiksulla käytöksellä ja silti hallita valtakuntaansa järkkymättömästi. Monen mielestä koiralta pitää saada mehukaskin luu pois tai mikä pahempaa, ulkoa löytynyt epämääräisen tunnistamaton saalis, joka voi olla koiralle itselleen vaarallinen. Menetkö kaivamaan sen koiran suusta vai komennatko sen päästämään saaliinsa? Mikäli koiralle on perusteellisesti opetettu irroituskäsky, niin koiran voi saada pudottamaan ihan mitä tahansa kunhan ehtii komentaa ennen kuin koira nielaisee. Mikäli saalis on niin iso, ettei koira voi sitä nielaista niin voi toteuttaa Cesarin metodia ja omia saaliin itsellen vaatimalla koiraa väistämään. Toinen hyvä tähän valmentava harjoitus on opettaa koira odottamaan lupaa ennen kuin se saa aloittaa syömisen. Meillähän ei ruokaa saa kiposta syödä ilman lupaa ja joskus päästän koiran kipolle heti kun olen saanut käteni pois välistä ja toisinaan olen odotuttanut kunnes annostelukippo on viety toiseen huoneeseen (siis menen pois näkyvistä). Ainoa ongelma siinä on se, että Awa kuolaa ihan hillittömästi ruokaa odottaessaan. Mutta ruokaan ei koske ennen kuin on luvan saanut.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Joskus käy niin, että koira ihan vahingossa ehdollistuu johonkin käskysanaan kerralla. Harvemmin koulutus “onnistuu” niin hyvin, mutta jos niin pääsee käymään ei kannata hyviä opetuksia heittää hukkaan vaan ottaa niistä täysi hyöty irti.
Tähän tarinaan liittyy koiralle vieras piha, kissa ja pensaan sisälle jäänyt aita. Kyseinen koira ei ollut mitenkään erityisen pehmeä, mutta nopea liikkeinen, juoni ja nopeasti uutta oppinut nuori spu Woogie. Olimme kyläilemässä sukulaisilla ja heidän kehoituksestaan päästin koiran pihalla irti. Piha kun oli suurimmalta osalta aidattu ja siten varsin turvallinen. Paikalle tuli talon oma kissa, jota Woogie lähti ajamaan takaa. Tilanteesta yllättyneenä päädyin huutamaan koiraa nimeltä. Kissa oli jo pujahtanut pensasaidan sisään ja ilmeisesti tietämäänsä aidan läpi olevaa reikää hyväksi käyttäen pakoon. Woogie oli juuri ponnistamassa hyppyyn pensasaidan läpi kun huusin sitä nimeltä: “Woogie!!!” Sen ponnistuksen päätteeksi koira törmäsi pensa-aidan sisällä olleeseen verkkoaitaan (jonka olemassa olosta mä en tiennyt ennakolta). Koira pysähtyi siis kuin seinään pakotettuna ja palasi nöyränä luokseni.
Sen päivän jälkeen joka ikinen kerta kun kutsuin sitä huutaen Woogie, niin koira pysähtyi kuin seinään. Siis se oli 100 kertaa varmempi seis-käsky kuin mikään muu opettamani. Woogie-huudolla se tuli myös salamana pois meidän oman aidan takaa rähjäämästä aidan toisella puolella rähjäävälle koiralle. Tämän havaittuani pohdin hetken aikaa tilannetta sen kasvattajan kanssa. Kasvattaja itse kun on kisannut useammassa pk-lajissa ja osaa sekä ymmärtää koiran kouluttamisesta varsin paljon. Niinpä päädyimme opettamaan koiralle uuden kutsumanimen, jotta tuo erittäin hyvin sisäistetty uusi käsky ei kärsisi liiasta hokemisesta vaan se jäisi käskyksi. Ja niinpä Woogiesta tuli Wukke.
Saman kaltaista ehdollistusta olen havainnut parin muun koiran kohdalla. Yksi oppi, että “Hoop hoop” tarkoittaa vauhdin hiljentämistä pyöräiltäessä. Toiselle pelkkä tuhahdus tarkoitti, että pitää palata takaisin sallitulle alueelle eli korjasi sijaintinsa kynnyksen ylitystä odottaessa. Leksa oppi yhdistämään ulkoilupuvun lenkkeilyyn. Leksa myös väisti luulleen ryömivää vauvaa, niin että jätti luun vauvalle. Sanomattakin lienee selvää, että minä olisin toivonut Leksan ottavan luunsa mukaan ettei mun olisi tarvinut mennä pelastamaan luuta vauvalta. Ja Awa alkaa intoilla siinä vaiheessa kun näkee mun pukevan sykemittaria vaatteiden alle (=juoksulenkki hihnassa).
Ihan varmasti jos mietit, niin keksit jotain minkä olet itse opettanut koirallesi vahingossa. Me ihmiset ollaan tapojemme orjia ja koirat oppivat hyvin pian lukemaan mitä mikin omituisuus tarkoittaa syy ja seuraus suhteen lainalaisuuksien mukaan.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Toiset koirat ovat syntyjään hirveitä vesipetoja, toiset taas eivät haluaisi turkkiaan kastella jos vain joku muu vaihtoehto on tarjolla. Itselläni on ollut kaksi pahemman luokan uimaria. Ensimmäinen oli Debi (Högland´s Debra) sukelteleva saksanpaimenkoira, josta kirjoitin jo helmikuun 4.päivän jutussani.
Debi ui aina ja kaikkialla, jos vain sille käänsi selkänsä. Myös kaamealle haiseva tulviva viemärioja kelpasi uimapaikaksi. Lihaskuntoa kehitetttiin veneen perässä uittamalla ja uimakausi alkoi jo tulvajärvistä jossa oli hyisen kylmää vettä. Samasta syystä kehittelin Debille oman “kylpytakin”, joka oli helppo pukea märän koiran päälle, jotta se ei ravistellessaan sotkisi koko asuntoa ja ulkona pyyhe toimi niin kuivaimena kuin viiman estäjänäkin. Vedessä läträämisestä huolimatta Debi ei koskaan kärsinyt hotspotista.
Debillä oli epävirallisesti kuvattu B/E -lonkat, joten uinti oli sille muutoinkin paras mahdollinen tapa ylläpitää riittävää lihaskuntoa. Sen lisäksi Debi harrasti talvella moottorikelkan perässä juoksemista talvisin omassa metsässämme kun kuljimme polttopuutyömaalle.
Toinen kovemman luokan vesipeto oli Wukke alias Woogie, virallisesti Opsin Woogie. Uimakausi alkoi jo pääsiäisen aikaan meressä, jäiden seassa, ja sitä jatkettiin syksyyn niin pitkään kun ilkesimme sitä kuljettaa uimaan. Wukken lempiharrastus oli keppien noutaminen vedestä ja sen johdosta Wukke päätyi kerran jopa YLE TV1:n puoli yhdenksän uutisiin taustakuvaksi kun puhuttiin koirapuistoista. Koirastamme tuli siis sekunniksi julkkis. Hauskinta oli, että emme tienneet sen päätyneen kuviin ja olimme sen kasvattajalla kylässä niin, että sivusilmällä seurasimme uutisia. Kuvan välähtäessä ruutuun kaikki kolme jäimme katsomaan, että onpas tutun näköinen koira. Oma Wukkemmehan se siinä. 
Collieni eivät ole pahemmin uimisesta perustaneet, vaikka Leksalle se olisi ollut enemmän kuin hyvä harrastus. Joskus pentuna Leksa taisi lenkkikaverinsa Reetan seurassa kahlailla mahaansa myöden rannassa, mutta uida se ei tainut kertaakaan.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Minkä nuoren oppii, sen vanhana taitaa. Tämä kuva on otettu sinä päivänä kun haimme Leksan kotiin. Päivämäärän jätin kuvaan siksi, että itselle jää joku ajoitusmahdollisuus koska kuva on otettu.
Ihan sattumalta on näköjään Leksa asettautunut varsin hyvään seisonta-asentoon vaikka mitään koulutusta ei siihen ollut saanutkaan.
Sitten isompana seisominen ei ollutkaan niin kiva juttu enää. Niistä parista Open Showsta, joihin Leksa osallistui, ei mulla olekaan yhtään hyvää kuvaa.
Ehkäpä Leksaakin olisi pitänyt opettaa seisomaan, mutta kotikoiraksi tarkoitetulle koiralle mielestäni riitti, että se pysähtyy silloin kun haluan. Varsinaisesti seisomaan Leksa ei koskaan oppinut, vaan istui aina kun silmä vältti. Ainoastaan tien ylitystä odottaessa se saattoi jäädä seisoma-asentoon jos en käyttänyt mitään käskyä.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Tuuli päätti ulkoiluttaa kameraansa kun olimme sunnuntailenkillämme Kalajärvellä. Räpsittiin muutama poseerauskuva kasvattajaa varten ja lavastettiin vähän tottistreeniä. Valoa oli vähän liikaakin, lumi heijasti suorastaan häikäisyksi asti.
Tässä pieni sarjakuva sivulle-käskyn toteuttamisesta. Ohjaaja voisi opetella seisomaan suorassa, tuollaista avustamista ei varmaan kukaan tuomari hyväksyisi. Itsehän tuollaista tiedostamatonta käytöstä on varsin vaikea karsia pois, ellei joku ulkopuolinen siitä huomauta tai satu näkemään kuvia, joissa oman vajavaisuutensa näkee ja tunnustaa itsellensä. Ehkäpä me käytetäänkin kesä tokoiluun siltä osin kun Awa saa kotona olla. Tulisipa sitäkin harrastettua hieman normaalia enemmän. Kiitokset Tuulille loistavista kuvista.
Nyt selkeästi pojat alkoivat osoittaa kiinnostusta Awan hännänalustaa kohtaan, joten eiköhän se juoksukin ole sieltä piakkoin alkamassa. Tarvinee miettiä tarkasti kannattaako enää tiistaina läheä Vermoon uroksia kiusaamaan. Sen sijaan voisimmekin ottaa tottista ja käydä juoksemassa vetoliinan kanssa hölkkälenkki. Tietkin alkavat olla sen verran sulia, että täällä uskaltaa jo asvaltilla juosta.
Kaikki päivän kuvat © Tuuli Pikkarainen
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Juoksuja odotellessa… juostaan
Posted by: Minna
Laskeskelin tuossa pari viikkoa sitten, että Awan juoksijen olisi pitänyt alkaa näihin aikoihin. Kasvattajan mielestä on hyvä, että ne eivät vielä ole alkaneet, jotta pennutus osuu parempaa aikaan. Käytännössä tämä odottaminen on aika turhauttavaa. Awalle on varattu (taas kerran) luonnetestipaikka, jota luultavasti tälläkään kertaa ei saada käytettyä juoksujen vuoksi. Omat kesälle ajoittuvani suunnitelmat Awan kanssa näyttelyissä käymisestä ja muusta puuhaluista on jäissä kunnes ratkeaa mihin aikaan juoksut alkaa ja tuleeko Awa kantavaksi. Mulla kun oli suunnitelmissa osallistua SCYn sivuerikoisnäyttelyyn, pariin näyttelyyn heinäkuulla sekä elokuun SCYn pääerikoisnäyttelyyn. Näiden osalta todennäköisesti päästään toteuttamaan ehkä toinen erikoisnäyttelyyn osallistuminen, riippuen tosiaan siitä miten noi juoksut nyt menee. Tässä linkki Awan pentuesuunitelmaan.
Sain eilen uusittua sykemittarini patterin koska kuulin, että sen yhteysongelmat voisivat johtua huonosta patterista. Lähdimme siis Awan kanssa hölkkälenkille testaamaan uutta patteria ja korjasiko se ongelmat. Awa tajusi selkeästi hyvin nopeasti mitä oli tahtumassa, vaikka edellisestä hölkkälenkistä oli jo lähemmäs kuukausi aikaa. Lenkki meni mainiosti ja Awa juoksi todella nätisti ellei lasketa alkulenkin voimakasta vetämistä miinukseksi. Saa vain itse olla aika tarkkana alussa ettei juokse liian lujaa kun vetoapua löytyy niin reippaasti. Siihen suurena apuna on tuo sykemittari. Toisaalta olen juuri tuolla panta-hihna-yhdistelmällä antanut sille aina luvan vetää. Jos vaihdan pannan toisen malliseen niin Awa ei vedä. Sykemittari ei vain vieläkään toimi oikein, joten kaipa mun on maanantaina yritettävä jälleen kerran saada myyjäliikkeen edustajaa kiinni ja keskustella asiasta. Noi oireet on olleet tuossa mittarissa aivan uudesta asti, joten en hirveästi yllättynyt siitä ettei mittari toimi vieläkään kunnolla.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
