Archive for February, 2009
Tälle päivälle sovittiin koirapuistoon meno. Matkasimme siis Vermon collietapaamiseen parin auton voimin. Sohvi oli jo paikalla kun saavuimme Tuulin ja koiriemme kanssa. Awa huomasi Sohvin välittömästi ja alkoivat leikkiä keskenään. Bart ja Dave ottivat hieman rauhallisemmin kuin tytöt. Davekin löysi oman väristä seuraa ja leikki jonkin aikaa muiden kanssa, mutta sitten tuttu tyttöseura vei voiton.
Oli varsin ihanaa nähdä Awan ja erityisesti Sohvin juoksevan täydellä vauhdilla iloisesti muun porukan mukana ja ihan kaksistaankin. Tosin muutenkin tällaisella sopivan kireällä pakkaskelillä koirat ovat paljon aktiivisempia kuin sohjokelillä tai vesisateella. Sen verran puistoirroittelu otti voimille, että nyt Awa nukkuu kerällä tyytyväisen syötyään annoksen puuroa.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Kotiin tullessa Awa hyppi törkeästi päälle. Eikä uskonut kieltoa ennen kuin ärähdin kunnolla. Lähdimme ulos ja päätinkin sitten samalla pitää pienen kurinpalautuksen komentosarjojen avulla. “Kivi” on sellainen 1,5m korkea järkäle, jonka päälle kiivetään ja jäin seisomaan noin 5 metrin päähän siitä: kivi -> tänne -> kivi -> sivulle -> seuraa -> istu -> seuraa -> vapaa -> tänne -> kivi (pieni ja terävä tasapainokivi) -> sivulle -> vapaa. Mulla ei edes ollut mukana mitään makupaloja vaan palkkasin pelkällä kehumisella. Paluumatkalla oli sitten ne korvatkin löytyneet ja pihan läpi päästiin ilman mitään mutinoista vaikka siinä riehuikin noita alle kouluikäisiä lapsia.
Kotona vielä poika innostui käskyttämään Awaa. Antoi sille herkkuja kippoon ja vaati odottamaan kunnes antoi vapaa-komennon. 
Juniori tuntuu olevan koiraihminen pienestä pitäen, hyvin pitää Awan ruodussa vaikka koiralla taitaa vielä olla pari kiloa painoetua puolellaan.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Tänään käytiin päivällä metsälenkillä. Awa, Bart, Dave ja Sohvi viilettivät reilun tunnin metsäpolkuja ja kiipeilivät kiville. Keli oli mitä mainioin, -5°C ja auringonpaistetta. Metsässä ei edes tuullut kuten avoimella paikalla. Ihmisiä ei suuremmin nähty, yksi puiden hakkaaja ja kaksi samoilevaa mummoa. Pilkkijätkin vasta saapuivat parkkipaikalle meidän jo lähtiessä pois.
Sohvin lihaskunto ja liikkuminen paranee ihan silmissä. Ne leikkivät Awan kanssa melkein koko matkan ja välillä jopa Dave jäi ulkopuoliseksi siinä menossa. 
Lenkin lopuksi karvoimme noita karvanlähtöisiä yksilöitä furminaattorilla. Kotona oli tarkoitus imuroidan vielä omani, jotta pahin karvanlähtö saataisiin kuriin. Lisäksi sovimme taas seuraavan yhteislenkin jo torstaille.
Kotona Awa totesi olevansa väsynyt ulkoilusta. Niinpä sen mielestä olikin hyvä aika testata uutta petiä. Niin hyvin nukutti, että kerrankin pääsin kuvaamaan oikein läheltä (kamerakännykällä tosin).
Edes se, että hain paremman kameran, saanut Awaa luopumaan mieluisasta makuualustastaan. Lisäksi heti kun lapset huomasivat kädessäni olleen kameran ja päättivät hankkiutua itse kuvaan, saanut Awaa siirtymään sivummalle. Katse kyllä näyttää vähän siltä, että onko teidän ihan pakko tulla siihen, mutta nyt ei saavutetusta edusta luovuta yhtä helpolla kuin aiemmin pelkän ventapedin aikana.
Ja tässä sitten se hieman parempi kuva. Huomaa vielä hieman taipuneet korvankärjet. Ei ne ihan jojot ole, vaikka eivät montaa päivää hyvänä pysykään (vielä?).
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Awan korvat on olleet painossa nyt reilun viikon. Eilen lähti toisen korvan teippi irti ja jäin seuraamaan tilannetta. Nyt näyttää siltä, että korvat on nyt asettuneet oikein kauniisti ainakin joksikin aikaa. Tarvinee seurailla tilannetta ja tarvittaessa uusia käsittely. Ollapa luonnon korvainen koira… tosin niitä taitaa olla niin harvalla, että sellainen on melkein lottovoitto?
Awa sai tänään uuden pedin. Meillä on ollut pitkään käytössä Ventapedin pääkallo-alusa, sama josta pala on autohäkissäkin. Nyt vaan sen kohdalla kävi vahinko ja jouduin pesemään sitä. Pohdin sitten, että uusi vähän tyttömäisempi peti voisi olla hyvä ja niinpä kävin tänään Ikeassa ostamassa Awalle tupsuilla koristellun punaisen makuutyynyn. Nyt pitäisi vaan saada koirakin tykästymään uuteen sänkyyn.
Mulle itselle kävi tänään outo tapaus. Mun kanssa haluttiin ottaa fanikuva. Perästä kuuluu, tuleeko se koskaan julkisuuteen, mutta uusi kokemus kuitenkin. No kohtana sitä saa jännätä miten elämä muuttuu kun Suomen Tuntemattomat alkaa taas pyöriä telkkarissa.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Mä en tajua tätä etelä-Suomen talvea. Pakkasta on pari astetta ja joka paikka niin jäässä, ettei missään pysy pystössä ilman nastoja tai suurta määrää hiekoitushiekkaa. Metsässä lenkkeily sujuisi jotenkin, mutta arkena työpäivän jälkeen sinne ei oikein ehdi valoisaan aikaan ja yksin en pimeällä uskalla mennä (mitä jos kaatuu pahasti?). Tänään on siis tyydytty flexi-lenkkeihin kävellen. Se ei oo koiranelämää, mutta parempaakaan ei nyt ollu tarjolla.
Eilen Awa oli Vermossa varsin energinen. Luonteen muuttuminen näkyy edelleen. Tällä kertaa Awa yllätti meidät haastamalla pylly pystössä sellaista narttua leikkimään, jota se on aiemmin yrittänyt vältellä. Ja ne vielä leikkivätkin keskenään! Saapa nähdä kuinka paljon luonne reipastuu kesään mennessä.
Suunnitelmat luonnetestissä käymisestä tuntuvat elävän edelleen. Viime syksynä Awan testaus siirtyi kaksi päivää ennen testiä alkaneen juoksun vuoksi. Nyt suunnitelmissa oli varata paikka kesälle, mutta nyt jäin miettimään koska tuo “muutosprosessi” on suunnilleen valmis ja auki on vielä sekin tuleeko Awa keväällä kantavaksi, jolloin testaaminen siirtyisi taas automaattisesti ihan syksylle. Ja oletettavasti kevään testipaikat on jo jaettu enkä juuri nyt kesken suurinta luonnemuutosta haluaisikaan viedä tietyllä tapaa keskeneräistä koiraa testiin.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Paikalla oli tänään tavallista vähemmän väkeä. Pakkasta oli sen verran, että koirat liikkuivat mielellään ja omistajien riemuksi siellä ei tuullut, joten omakin olo oli suhteellisen siedettävä.
Josko sähköisessä mediassa on puhuttu rotukoirien geenipoolin leventämisestä (mm. Colliefoorumilla) ja jonkin verran myös muilla koira-aiheisilla palstoilla niin sama keskustelu jatkui myös koirapuistossa. Paikalla tosin tällä kertaa ei ollut kovinkaan montaa kasvattajaa vaan enemmänkin näitä pelkkiä omistajia. Muisteltiin dokumentin koiria ja verrattiin niitä Suomessa esiintyviin samanrotuisiin koiriin ja mietittiin kuinka paljon ongelmat on koko rodun ongelmia ja kuinka paljon se keskittyy vaan “maansisäiseen” jalostustoimintaan.
Lyhyenä yhteenvetona voisi todeta, että moni on valmis puhumaan geenipoolin laajentamisen puolesta, mutta lopulta aika harva sen lopulta tekee. Syynä voi olla halu menestyä valitsemassaan lajissa (näyttelyt, mutta yhtä lailla suojelukisat) ja menestyksen kustannuksella ei ehkä kuitenkaan olla valmiita ottamaan suuria riskejä jalostusvalinnoissa. Kuten joku viisaampi kasvattaja totesti: “vieras uros/narttu on aina riski, tuttujen koirista tietää mitä niiden takana on.”
Mutta hyvähän mun on asioista olla jotain mieltä, kun en oo ikinä yhtään pentuetta kasvattanut – enkä kasvata.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Luulin jo ottaneeni niskalenkin tuosta karvanlähtöstä kun pari päivää sitten harjasin koko koiran Furminatorilla. Ja eilinen olikin suhteellisen karvaton päivä, mutta tänään…
Istuin koneella ja rapsuttelin viereen ilmestynyttä koiraa ajatuksissani. Nostan käteni pois koirasta ja vilkaisen rannettani. Koko hiha on aivan irtokarvoissa, koiran selässä on irtokarvakasoja ja lattialla on karvaa.. Mä kun niin luulin ja toivoin jo voittaneeni tuon tämän kertaisen karvanlähtön.
Eipä siinä auttanut muu kuin ottaa karsta kauniiseen käteen ja alkaa harjaamaan koiraa. Ensin pahimmat irtokarvat irti karstalla, sen perään furminator ja lopuksi imurointi. Ja kyllä, minä imuroin lattian lisäksi myös koiran!
Joskus aikanaan mulla oli saku, joka jahtasi imurinsuulaketta niin kauan, että imuroin koiran. Kun olin imuroinnut sen turkin, sain imuroida lopun asunnon ihan rauhassa. Seuraava koirani pelkäsi hieman imuria, koska fiksuna olin vain lakaissut lattioita sen ollessa aivan pieni (tai koira oli ulkona imuroinnin aikana). Tuli sitten jossain palstalla puhetta koiran imuroinnista ja varsinkin siitä miten aran koiran saa sietämään imurointia. Päätin siis tehdä eläinkokeen ja testata omaa teoriaa koiraani.
Ensin imuri lattialle ilman suulakkeita, koiralle kutsu viereen ja namia. Sitten putken kanssa valeimurointia jotta koira tottuu putkeen. Sen jälkeen imuri pienelle teholle ja imuroinnin aloitus koiran vähemmän herkistä paikoista. Lopulta koko totutusprosessi kesti alle 10 minuuttia. Sen jälkeen oltin tavaksi aina imuroida myös koiran kun imuroin asuntoa. Imuri irroittaa koirasta kuitenkin ne viimeisetkin irtokarvat eivätkä ne pölise pitkin asuntoa. Runsaamman karvanlähdön aikaan ja turkkia siistiessä käytän karstaa, harjaa tai kampaa mutta viikoittainen huolto sujuu näppärästi imuroiden. Tänään irtokarvahyökkäys on torjuttu, huomenna otetaan varmaan toinen erä.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Tänään tehtiin jotain ennen kokematonta. Meillä kotona on puiset portaat joiden askelmien välistä näkyy läpi ja Awa on järjestelmällisesti kieltäytynyt kulkemasta niistä muuta kuin alaspäin. Tavallisia portaita se kyllä on kulkenut ilman mitään ongelmia jo aivan pennusta lähtien.
Lisäksi Awalle on tuottanut vaikeuksia kaikki agility-puomit ja vastaavat maastoesteet, se on käyttäytynyt kuin sillä olisi korkeanpaikankammo. Kaikki hyppyesteet, pöydät ja muurit on suoritettu onnistuneesti, mutta a-estettä ei olla onnistuttu suorittamaan ja puomi on ollut todella pelottava paikka vaikka olen kokeillut leveämpää puomia ja betoniaitaa (ei taatusti heilu), niin niiden suorittaminen ei onnistu ilman avustamista. Niinpä olen ajatellut, että korkeus on se mikä Awaa häiritsee eikä hypyn korkeus tai esteen vakaus.
Tänään lähdimme kokeilemaan kaverilleni miten onnistuu läpi näkyvät kierreportaat. Niiden keskituki kun on kuin leveä puomi. Yllättäin Awa käveli reippaasti ylös kaikki kolme kerrosta. Ei epäröinyt ensimmäisten askelten jälkeen kun mä vaan päätin että nyt mennään nää ei oo pelottavat: ei maanittelua vaan reipas “mennään”. Paluumatkalla yllättäin ongelmia aiheutti metallipuolaiset tasanteen kaiteet, joiden vuoksi Awalla tuntui olevan vaikeuksia hahmottaa mistä alasmenevät portaat alkavat, mutta viimeisen kerroksen kohdalla sekin onnistui hyvin.
Palkkioksi lähdimme läheiselle mäelle juoksuttamaan koko laumaa tunniksi. Keli oli edelleen loskainen ja raskas, joten nyt meillä on hyvin syönyt (nappulaa ja broilerin kauloja) ja hyvin väsynyt rauhallinen koira.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Käytiin uudella metsälenkillä. Olemme käyneet siellä kaksi kertaa kesällä, mutta talvella ei kertaakaan. Tai kävivät nuo muut viikko sitten, mutta mehän jouduttiin jättämään viikon takainen lenkki väliin.
Metsässä oli koiria rintaan asti lunta ja lämpötila oli juuri ja juuri plussalla (+1°C) eli lenkki todellakin kävi kuntoilusta! Kaiken kaikkiaan valesimme siellä 1½ tuntia. Awa kiipeli muutamia kertoja kiville kerjäten siten itselleen makupaloja. Kerran jopa melkein hyppäsi kahden v-muotoisesti kasvaneen puun väliin kun kuvitteli sitä ilmeisimminkin kiven reunaksi ja toisen kerran hyppäsi lumen peittämään risukasaan. Uusi metsä oli sinällään todella onnistunut valinta, koska siellä ei liikkunut sen paremmin hiihtäjiä kuin hevosiakaan. Jotain vanhoja lumen peittämiä mönkijän uria siellä oli, mutta ei muita liikkujia kuin me. Awasta otti lenkkikaveri todella hienon kivellä olo kuvan, joten toivon voivani sen myöhemmin liittää tänne.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Nykyään rotukoiria tutkitaan enemmän kuin koskaan ennen. On kuulotestejä, silmätarkastuksia, luustokuvauksia, vasta-ainetestejä, kilpirauhaskokeita… luonnetestejä, palveluskoirakokeita, taipumuskokeita, metsästyskokeita, unohtamatta näitä näyttelyitä. Sitten vielä useammassa rodussa alkaa olla erikseen ‘näyttelylinja’ ja ‘käyttölinja’, joilla kummallakin on oma vankka kannattajakuntansa.
Hyvin harvassa rodussa on niin paljon yksilöitä geenistön kannalta, että tällainen jalostus on järkevää. Toisaalta onko sekään järkevää, että jalostusvalinnoissa painotetaan niin voimakkaasti sitä omaa päämäärää että ne muut osat kokonaisuudesta unohtuu? Halutessa suojelukoiraa tuijotetaan yksisilmaisesti pelkkiä suojelutuloksia unohtaen koiran rakenteen ja muun terveyden. Vastaavasti näyttelyvoittajia kasvattaessa eräillä tuntuu unohtuvan, että kaunis ei välttämättä ole hyväluonteinen ja se kauneuskin on välillä katsojan silmissä eikä sillä ole terveyden kanssa paljoakaan tekemistä.
Koiria käytetään varsin nuorena jalostukseen (sitä puoltaa osittain mm. sijoitussopimukset), jolloin osa vanhempana ilmenevistä ongelmista jää huomaamatta ennen kuin geenit on jaettu eteenpäin. Osa vioista on niin piileviä, että ellei koiran omistaja niistä rehellisesti kerro niin periytyessään ne tulevat ikävänä yllätyksenä kasvattien omistajille. Osa vaivoista periytyy peittyvästi, jotenka kasvattaja ei edes voi tietää koiran periyttävän jotain vaivaa, joka kasvatille puhkeaa. Näin kävi viimeisimmän saksanpaimenkoirani kohdalla.
Kyseinen koira oli linjasta, jonka edelliset 8 sukupolvea oli ollut saman kasvattajan kasvatteja. Yksikään hänen kasvattamansa koira ei ollut vastaavaan tautiin sairastunut. Itsekin tunsin kyseistä narttulinjaa sisaruksineen kolme edellistä sukupolvea. Isä oli saksantuonti, jonka jälkeläisissä ei tiedetty olevan mitään vikaa. Sairauden aiheuttajaa etsittiin varsin pitkään, mutta lopulta päädyttiin vaivaan joka ainakin ihmisellä on vahvasti -mutta piilevästi- perinnöllinen. Kyseisen taudin kantajia oli eläinlääkärin mukaan Suomessa varmasti diagnosoitu 3, joista kaikki eri rotuisia, ja vahvoja epäilyjä oli parikymmentä. Kasvattajan kanssa kävimme neuvotteluita asian tiimoilta useammankin kerran ja hän päätyi varsin nopeasti päätökseen, jossa hän poisti jalostuskäytöstä koko pentueen eikä nyt hengissä olevien koirien täytettyä 10 vuotta, yhdelläkään niistä ole jälkeläisiä.
Sanomattakin lienee selvää, että uutta koiraa etsiessäni kiinnitin entistä enemmän huomiota vanhempien terveystietoihin. Kennelliiton tietokannasta saa perustiedot, mutta sen lisäksi kyselin sairauksista kaikkea mahdollista korvatulehduksista allergioihin. Nyt rodun parissa vietettyjen 8 vuoden aikana kysymyslista on vain kasvanut. Tässä tapauksessa tieto todellakin lisää tuskaa, mutta sitä tietoa keräämällä voi toivottavasti välttyä hankkimasta sairasta koiraa (kilpirauhasvaivat, haimavika, luuston ongelmat, lihaksiston ongelmat, allergiat, silmävaivat) ja sukusiitoskertoimeenkin kiinnitän huomiota aiempaa enemmän. Joskus on tehtävä kompromisseja, mutta toivottavasti paremmalla tietopohjalla tulisi tehtyä oikeita valintoja.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
