Archive for January, 2009
Aamulla ei päästy metsälenkille kun auto ei suostunut käynnistymään. Olin vielä luvannut kyyditä seuralaisetkin, joten ei sit päästy lainkaan kun heilläkään ei tänään ollu autoa käytettävissä. Saatiin kuitenkin myöhemmin auto käynistymään ja nyt on sellainen akkulaturi, että pitäis onnistua jatkossakin. Automaattivaihteista diesel-autoa kun ei muuten käyntiin saa kuin sillä, että auton akussa on tarpeeksi virtaa hehkutulpille ja webastolle jos pakkasta on niin paljon ettei auto kylmiltään lähde. Tuossa kun ei edes ole lohkolämmitintä vaan pelkkä webasto. Kerran oon manuaali-dieselin saanut käyntiin hinaamalla, mutta sen kai pitäisi olla mahdotonta. Mutta automaattihan ei edes käynnisty vaihde päällä, joten sitä ei tuolla pysty edes kokeilemaan.
Päästiin kuitenkin iltapäivällä kiipeilemään vesitornin mäelle. Awa leikki innoissaan Daven ja Bartin kanssa umpihangessa meidän ihmisten kävellessä polkuja pitkin. Loppulenkistä huomattiin, että Awan jaloissa on verijälkiä. Davellakin taisi olla joku naarmu, mutta Bart oli ihan kunnossa. Todettiin siinä, että ilmeisesti naarmut on tulleet jäälevyksi pakastuneen hangen pinnan rikkoutumisesta johtuneista terävistä reunoista. Awan jaloissa kun on vähemmän karvaa kuin pojilla. Jopa Bartilla on paljon tiiviimmän näköiset jalkakarvat vaikka sillä on rungossa ohuempi turkki kuin Awalla.
Irti ollessa Awa ei tassujaan varonut, mutta kotona nuoleskeli sen verran, että totesin olevan ehkä viisaampaa jos emme huomenna lähde pidemmälle umpihankilenkille mukaan noiden arpeutuessa. Keli kun näyttää edelleen samanlaisia pakkaslukemia, niin tuskin se jääkerros hangen pinnalta yön aikana mihinkään pehmenee. Käydään sit hölkkäämässä auratuilla teillä tai leikkimässä jossain auratulla alueella. Harmittaa, kun nyt olis muuten erittäin hyvät ulkoilukelit.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Tänään sain taas itsestäni sen verran irti, että laitoin puuron tulemaan. Tällä kertaa ajattelin olla viisaampi ja sekoitin kaikki kotona olevat puuroviljat seokseksi, jota on helpompi käyttää. Siispä isoon paperisäkkiin sekaisin riisit (tumma & tavallinen), hirssit ja tattarit. Ohrasuurimot jäi vielä erilleen kun ne eivät ole “koiralaatua” vaan ihan meillä puuroihin käytettävää lajia.
Mittasin viljaseosta sopivan määrän pataan, perään pinaattia, parsakaalia ja porkkanaa ja maitojauhe sekä ripaus merisuolaa. Lihaksi tulee tällä kertaa naudanpaistia ja lisukkeeksi piimää, raejuustoa tai rahkaa, jälkiruuaksi broilerinkauloja tuoreina. Kyllä sillä kelpaa taas koiran herkutella.
Ainakin maistiaiseksi saamansa paistiviipaleen Awa söi suurella hartaudella. Samaa on luvassa kunhan päästään niinhin jäisiin kaulapaloihin.
Jotenkin olen onnistunut tartuttamaan tämän puuroinnostuksen nyt kavereihinikin. Useampi heistä on aloittanut puurojen valmistuksen koiralleen. Awalle ainakin edellinen erä maistui huomattavan hyvin. Ja samanlaista viestiä on tullut muiltakin lukuun ottamatta noita kahta supernirsoa, joille ei varmaan riitä muu kuin sisäfile ja sekin lautaselta mediumina tarjoiltuna.
Huomenna olis tarkoitus tuunata Awa näyttelykuosiin, siistiä korvat, kynnet ja turkki. Karvanlähtö on onneksi ohi, mutta jotain siistimistä varmaan löytyy ja ne colliekorvatkin täytyy kaivaa taas säilöstä ettei tuomari ihan huonoa meistä tykkää. Ensin tosin käydään metsässä juoksemassa pahimmat patoutumat pois.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Tänään käytiin Awan kanssa vesitorninmäellä leikkimässä Sohvin kanssa. Koirat juoksivat mäkeä ylös ja innostuivat jopa kahdestaan juokseskelemaan umpihangessa ihmisten seistessä auratulla alueella. Kepistäkin juostiin kilpaa ihan sovussa. Pois palatessa aloiteltiin opettaa Sohville kivikiipeilyn alkeilta. Awahan hyppii kiville ihan omaksi ilokseen tai vähintäänkin kerjätäkseen makupaloja loputtomaan nälkäänsä. Keikkuu pienen kiven päällä vaikka tilaa on vain neljälle tassulle eikä paljon muuta tai kiipeää 1½ metriselle lohkareelle ihan vain kiipeämisen ilosta.
Autoille palatessa Awa ja Sohvi jäivät leikkimään kepillä. Koska kepillä leikkiminen alkoi olla tylsää, päätin kokeilla Awan ongelmanratkaisukykyä. Vieressä oli lähemmän parimetrinen verkkoaita, jonka portti oli auki. Heitin kepin aidan yli ja lähdin kävelemään portille. Kun Awa huomasi portin, niin lähdin kävelemään takaisin kepin heittopaikalle ja kutsuin Awaa. Aika pian Awa oivalsi tiensä takaisin luokseni. Otin kepin uudestaan ja heitin sen samaan paikkaan. Sohvi lähti neuvomaan Awaa portille, sen jälkeen Awa osasikin mennä etsimään keppiä. Keppi vain ei ollut samassa kohdassa kuin aiemmin, joten sen löytämiseen meni jokunen tovi. Todistetusti siis tuo blondi osaa käyttää nenäänsä, vaikka se ei olekaan laatikon terävin veitsi. 
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Historian havinaa: tottista rankkasateessa
Posted by: Minna
90-luvulla toimin yhden koulutuskauden paikallisen koirakerhon tottelevaisuuskoulutusohjaajana. Siinä vaiheessa kävin itsekin viikoittain oman koirani kanssa Kokkolassa kokeneempien opissa. Aika pitkälle oma koulutukseni tukeutui Kinnusen Veijon metodeihin ja Kuosmasen Vesan pitämältä koulutusohjaajakursseilta saamaani opetusohjaukseen. Ryhmän tarkoitus oli lähinnä saada koirat yhteiskuntakelpoiseksi ja pohjana käytimme erilaisia ohitusharjoituksia ja pk-tottiksen ALO-luokan liikkeitä.
En väitä olleeni mikään guru opettajana, mutta jos ryhmä aloittaa tasolla, jolla koira ei vielä välttämättä osaa istua käskystä tai kulkea löysällä hihnalla niin jotain ohjeita pystyy antamaan. Ne jotka oikeasti siihen aikaan kisasivat, jaksoivat myös ajaa lähikaupunkeihin parempien treenaajien oppeihin (kuten minäkin ajoin).
Yleensä treenasin omaa koiraani odottaessan koulutuksen alkamista, joten saavuin kentälle jonkin verran ennakkoon. Koulutuskenttä oli hiekkapohjainen jalkapallo-, pesäpallo- tai koululiikuntakenttä, jolla meillä oli lupa olla. Sillä kertaa olin lähtenyt kotoani 10km päästä kauniissa aurinkoisessa kesäsäässä kenttää kohti. Kun pääsin kentälle satoi kaatamalla. Hetken mietin, että mitäs tehdään… ei mulla ollut sadevarusteita koska meillä oli niin hyvä ilma lähtiessä. Lopulta paikalle tuli yksi bordercollie, joka asui melkein meidän naapurissa. Heillekin keli oli yhtä paha yllätys, mutta pienen neuvonpidon jälkeen todettiin, että tänne on tultu treenaamaan joten treenataan.
Niinpä pääsin näkemään bordercollien luonteen hienoa puolta: kenttä lainehti vettä, ohjaaja ja minä oltiin aivan läpi märkiä muutamassa minuutissa. Mutta se koira, se uhkui tarmoa ja teki todella hienoa jälkeä seuraamisessa. Istui ja meni maahan aivan normaalilla nopeudella, ei mitään hienostelua! Jopa oma vanhempi saksanpaimenkoirani tuntui inhoavan sadevettä enemmän. Tämä tapaus on jäänyt mieleeni upean onnistumisen tunteena, oli äärimmäisen hienoa nähdä ja kokea niin kaunista yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä kun on itse päässyt opastamaan parivaljakon yhteiselle harrastuspolulle.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Tänään oli taas koirapuistopäivä. Pääsin taas näkemään kuinka Awa on kehittynyt itsevarmuutensa osalta. Jo portista sisälle mentiin reippaammin kuin aikaisemmin, vaikka siellä oli vastassa kaikki paikalla jo olleet koirat.
Sisäpuolella Awa lähti muun lauman mukana juoksemaan. Ensimmäistä kertaa se otti itse maasta kepin ja lähti johtamaan jahtausleikkiä. Lisäksi Dixien saavuttua paikalle ne leikkivät hieman keskenään. Tosin Dixiellä oli sellainen vauhti päällä, että välillä oli vaikea uskoa kyseessä olevan 10-vuotias mummeli eikä mikään vuoden vanha tytönhupakko. Entisellä makupalabongarilla oli niin paljon puuhaa, että ei pahemmin ehtinyt taskuja tarkkailla.
Paikalla oli yksi kaunis pehkopentu. Josta tulikin mieleeni, että vermoilemaan tulevalla uudella koiralla saa olla varsin paljon itseluottamusta mikäli se saapuu paikalle vasta muiden tultua. Siellä kun kaikilla vanhoilla koirilla on tapana käydä haistamassa uudet tulokkaat ennen kuin ne päästetään tutkimaan puistoa. Jos paikalle tulee joku vanha tuttu, niin sitä tervehtii sen omat juoksukaverit ja osa koirista ei kiinnitä tulokkaaseen mitään huomiota. Suosittelenkin siis aroille tai epävarmoille koirakoille, että saapuvat paikalle hieman ennen kokoontumisaikaa, jolloin uusi koira saa tervehtiä vanhat kävijät yhden kerrallaan eikä koko lauma lähentele samaan aikaan.
Sama ryhmän järjestäytyminen tapahtuu joka kerta kun metsälenkkiryhmämme kokoonpano muuttuu. Toiminta on nopeaa silloin kun porukassa on vanhoja tuttuja koiria, mutta ne ovat vain olleet hetken pois porukasta. Jos mukaan tulee joku ihan uusi, niin silloin järjestäytymiseen menee sen verran aikaa, että ohjaajatkin ehtivät sen selkeästi huomata.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Nykyään useilla keskustelupalstoilla kysellään “mikä rotu minulle?” ja hyvä on että kysyvät eikä valintaa tehdä pelkän ulkonäön perusella. Eilen tuli YLE1:ltä dokumentti Sairaaksi jalostettu, joka sai miettimään asioita. Samoin Koirakuiskaajassa sivutaan oikeanlaisen koiran valintaa osana ongelmien ennalta ehkäisyä.
©Sari Kupiainen
Itse olen ihaillut vuosikausia bordercollieita ja austraalian kelpietä. Kumpikin vain on niin energinen rotu, että nykyiseen elämäntilanteeseen sellaista on mahdoton sovittaa. Omalla kohdallani yksi valintaperuste on se, että tarvittaessa koira voi ja pystyy “olemaan sohvalla” pari päivää ilman varsinaista liikuttamista kunhan perustarpeet on hoidettu. Lapsiperheessä, jossa on alle kouluikäiset laspet, kun tulee tilanteita ettei sinne pitkälle lenkille vain pääse lähtemään. Mutta vastaavasti koiran pitää jaksaa liikkua normaalina päivänä sen 1-4 tuntia reippaalla tahdilla porukan mukaan.
En ole mikään asiantuntija, mutta koiraa valittaessa kannattaa ennen ostopäätöstä miettiä muutama asia valmiiksi – ihan peiliin katsomalla – jotta osaa toivon mukaan valita oikean rodun tai rotuyhdistelmän omaksi koirakseen. Ensinnäkin oma ja perheen muiden koiranhoitoon osallistuvien aktiivisuus liikunnan suhteen: kuinka monta tuntia päivittäin koiran liikuttamiseen on aikaa. Toiseksi asuinolot: kovin haukkuherkkää koiraa ei ehkä kannata harkita ottaa kerrostaloon, jossa on kaikuva rappukäytävä, ja nämä arktiset rodut viihtyvät paremmin omakotitalossa, jossa niitä on helpompi pitää riittävästi ulkona. Sen jälkeen voikin alkaa miettiä haluaako paimenkoiran, terrierin, metsästyskoiran (ajava, seisova, haukkuva, noutava), vinttikoiran, seurakoiran vai useamman rodun sekoituksen. Vasta sen ratkaistuaan kannattaa katse kiinnittää koiran ulkonäköön ja sukupuoleen.
Kun rotu on selvillä etsitään sopiva pentue. Ja pentueen löydyttyä etsitään sieltä se mieluinen pentu. Kasvattajan kommentteja kannattaa kuunnella, hän on kuintenkin nähnyt pennun kehityksen jo useamman viikon ajan ja oletettavasti hänellä on kokemusta päätellä millaisia aikuisina pennuista kehittyy. Tässä vaiheessa voikin enää toivottaa onnea, että valinta onnistuu juuri oikeaan perheellenne sopivaan pentuun.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Aamu aloitettiin aamukahvini jälkeen metsälenkillä. Kävimme hakemassa kyytiimme Tuulin ja pojat. Kohtauspaikalla oli jo Sohvi omistajansa kanssa ja hetkeä myöhemmin saapui tyttötrio Iida, Alma & Selma ja niiden omistaja. Paikalla siis oli 7 nahkaa!
Tarvoimme jälleen noin 30cm paksussa nuoskalumessa, paikoitellen eilisiä polkuja hyväksi käyttäen, mutta myös pitkät matkat täysin umpihangessa. Nuoremmat koirat leikkivät jonkin verran, mutta vanhemmat tyytyivät vain tarpomaan hangessa meidän ympärillä. 1½ tuntia kuljettuamme palasimme autoille hyvin väsyneen koiralauman kanssa. Nyt lenkistä on jo 6 tuntia aikaa ja silti Awa mieluiten nukkuu kerällä sohvalla.
Koirat oli jo pakattu autoihin kun sauvakävelijät kulkivat ohitsemme. Neuvoimme heille järven ympäri kulkevan lenkin ja he lähtivät sinne. Juttelimme vielä seuraavan viikon lenkkisuunnitelmista kun sauvakävelijät palasivat. Ei sitten maistunut heille pehmeään lumeen poljetulla polulla kulkeminen. Totesimmekin Tuulin kanssa, että koiranomistajat on ihan oma rotunsa: kuka täysjärkinen laiska ihminen lähtee sunnuntaiaamuna metsään ja vielä umpihankeen kahlaamaan vapaaehtoisesti kun aurattuja teitäkin on lenkkimaastoiksi tarjolla? Eikä syynä ole koirien epäsosiaalisuus.
©Tuuli Pikkarainen
Tuuli laittoi minulle kuvan Awasta viime huhtikuulta. Kuvakulma on aika outo, mutta Awa näyttää todella laihalta siinä (painoa noin 19-20kg) verrattuna nykyiseen kuntoon. Oudointa on se, että viime keväänä Awa söi isompia annoksia mutta laihempaa ruokaa (25/15) kun nykyisin se syö sporttiruokaa (30/20). Lihaksia on tullut rutkasti lisää, painoakin muutama kilo, nykyisin Awa painaa 23-24kg tällä liikuntamäärällä.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Nyt alkaa näyttää siltä, että kuukauden jatkunut runsaampi liikuttaminen on alkanut vaikuttaa Awan käytökseen. Sillä on selkeästi hirveä tarve lähteä riehumaan ulos. Pelkkä remmissä kävely ei enää riitä liikunnaksi vaan pitää saada juosta. Nyt mulla on kotona oma kirittäjä lenkeille, vaikka totuus on etten pysty hölkkäämällä tuota koiraa väsyttämään. Sen on päästävä juoksemaan koirakavereiden kanssa saadakseen kaiken tarmonsa purettua.
Onneksemme collieporukka kokoontuu maanantaisin Koivukylän koirapuistolle juoksuttamaan koiriaan ja tiistaisin on Vermon koirapuiston vuoro. Viikonloppuisin meillä on muutaman tuttavan kanssa sovittu kimppalenkkejä erilaisilla kokoonpanoilla 2-8 koiran vahvuudella. Nyt näyttäisi vielä, että vesitorninmäen kiipeilytreenistä voisi muodostua myös pysyvä käytäntö. Siihen kun lisää vielä parina iltana hölkkälenkit niin ollankin jo aika kivassa liikuntamäärässä. Kesäksi voisi harkita opettavansa Awalle polkupyöräilyn salat. Awan kanssa en olekaan pyöräillyt vielä kertaakaan. Edellisen kerran juoksutin Leksaa siinä vaiheessa kun piti saada Leksan lihaksisto oikaistua ravauttamalla, kun se ei vapaasti liikkuessaan käyttänyt murtuman jälkeen heikommaksi jäänyttä jalkaansa riittävissä määrin.
Tänään siis suuntasimme jälleen metsään. Seurana Tuuli, Bart ja Dave. Uutta lunta oli noin 30cm ja suurimmalta osalta se oli pehmeää höttöä eli keli oli taas vaihteeksi todella raskas. Kulkemiamme reittejä ei ollut sateen jälkeen käyttänyt kuin pari ihmistä. Yhdellä sivupistolla näimme kavionjälkiä ja suksiurat, mietinkin oliko joku harrastanut hiihtoratsastusta koska sauvojen jälkiä ei siellä näkynyt. Onneksi tajusimme vältellä suosituimpia ulkoilureittejä, koska sinne oli tehty hiihtourat. Onneksi metsässä riittää tilaa ja tutussa maastossa uskaltaa oikoa sieltäkin mistä muut eivät ole kulkeneet.
Tunti metsässä ja loppu matkasta jopa koirat alkoivat olla niin hyytyneitä raskaasta kelistä, että eivät jaksaneet spurttailla edes lempipaikoissaan. Awa alkoi naksuttaa Davelle hampaitaan koska ei jaksanut enää leikkiä. Kotiin päästyä kutsuikin sit ruokakupin jälkeen sohvan kulma. Ja huomenna uusiksi isommalla joukolla…. 
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Historian havinaa: Pumpulin pehmeää tottista
Posted by: Minna
Pakote kirjoitukseni vastapainoksi muistelen hetken koiraharrastukseni alkuaikoja. Vuosi taisi olla 1995 kun keväällä pääsin osallistumaan paikallisen koiraseuran tottelevaisuuskoulutukseen, jonka vierailevana kouluttajana toimi Veijo Kinnunen. Hän puhui paljon koiran leimauttamisesta uuteen perheeseen ja kuinka hän sen tekee. Samoin Veijo esitti aivan uuden tavan opettaa pentuja. Aiemmin kaikki tottelevaisuuskoulutus oli ollut varsin kovien pakotteiden kautta toteututettua ja sanan mukaisesti koira pakotettiin toimimaan ohjaajan käskyn mukaan välittämättä siitä oliko koira edes ymmärtänyt mitä siltä vaaditaan.
Veijo kertoi tavasta, jossa koira opetettiin saamaan makupalapalkkiot ohjaajan suusta. Näin koiran katsekontakti kohdistuu ohjaajan kasvoihin eikä esimerkiksi käsiin tai taskuihin. Koiraa opetetaan ilman, että hihnalla ja pannalla vaikutetaan koiran toimintaan. Koiralla kyllä on tavallinen panta ja siinä pitkä liina, jotta koira voidaan pysäyttää liinan päälle astumalla mikäli koira päättää karata jonkun kiinnostavamman asian perään. Minusta koko illan kestänyt koulutus oli varsin mielenkiintoinen ja pidin ajatuksesta, että koiraa voitaisiin koulutta paljon vähemmällä voimalla kuin siihen asti olin kokenut. Ja tämä siis on tapahtunut jo paljon ennen kuin kukaan oli edes kuullut nimeä Cesar Millan puhumattakaan Koirakuiskaajasta.
Siihen aikaan mulla oli vanhoin metoidein koulutettu -92 syntynyt saksanpaimenkoira Debi ja hieman Veijon koulutuksen jälkeen puoli vuotta täyttänyt saksanpaimenkoiran pentu Siina. Siinalla oli ollut vaikeuksia oppia sisäsiistiksi ja lopulta syyksi löytyi kroonistunut virtsarakontulehdus. Oireilun takia koulutus oli jäänyt ja Siina oli saanut elää vapaata pennun elämää. Ennen koulutusjakson alkua se osasi käskyt: istu, maahan (ruokakipolla) ja vapaa (ruokakippo, ovesta ulos meno).
Alussa opettelimme makkarapalojen kopittelua, eli miten suusta tippuvan makkaran saa kiinni. Kun se oli hallussa, siirryimme seuraamiseen. Koulutusjaksoja oli päivittäin, joskus useampiakin mutta yksikään niistä ei kestänyt 5 minuuttia pidempään ellei mukaan lasketa viikottaista tottelevaisuuskoulutusryhmää, jonka alussa tai lopussa vedin hieman pidemmän sarjan lähinnä sosiaalistamistarkoutuksessa. Yleensä varsinaiseen ryhmäkoulutukseen osallistuin vanhemmalla koiralla. Seuraaminen alkoi ihan parista askeleesta, paikalla olemista harjoiteltiin pääasiassa ruokaa odottaessa (istu/maahan, kaikille koirille ruuat lattialle ja hetki odotusta ennen vapautusta). Kentällä treenatessa Siinalla oli panta ja ohut jälkiliina. Kovin montaa kertaa en liinalle joutunut tallaamaan eikä siihen kovin montaa kertaa tarvinut koskea liikkeestä jättäviä liikkeitä tai luoksetuloa harjoitellessa. 2kk aktiivisen treenaamisen jälkeen Siina osasi pk-alokasluokan tottisliikkeet lukuunottamatta noutoa ja täysikorkeaa hyppyä (hyppäsi säkäkorkeuden verran).
Käytännössä Siina oli noin 2kk aikana saavuttanut melkein saman kuin Debi kolmessa vuodessa, joka tosin oli ensimmäinen koulutusta saanut koirani. Debin kanssa siinä vaiheessa kävimme muutamissa ALO jälkikisoissa koskaan menestymättä mainittavasti, koska tottiksemme oli kurjaa vaikka mastosta saimmekin hyviä pisteitä. Siina oli koira, johon törmää vain kerran elämässä. Spku Woogie pääsi aika lähelle, mutta toisenlaisialla ansioilla.
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
Täällä on lunta… ja sitä tulee lisää koko ajan. Päivällä oli aurattu pyörätiet, joten uusi lumi oli satanut kiillotetun lumipinnan päälle. Siispä paikoittain siellä oli lähes peilijäätä, jonka päällä oli pakkaslunta. Auraamattomalla osalla oli nuoskalunta ja päällä pakkaslunta. Siis keli oli erittäin raskas.
Sovimme jo viime lauantaina tälle päivälle vesitorninmäen kiipeilylenkin. Keli olisi voinut olla ihmisystävällisempi, mutta koirien kunnolle se kyllä tekee hyvää. Satoi siis lunta, sitä oli pyörätielläkin sellaiset 3-5cm. Kokoonnuimme puomille ja lähdimme kiipeämään jyrkkää mäkeä. Rinteessä tiellä oli lunta vielä enemmän, upposimme nilkkaa myöden hankeen.
Kiipeilyosuuden jälkeen annoimme koirien leikkiä hetken keskenään. Kuulimme hyviä uutisia Sohvista ja pureuduimme koirien tapoihin reagoida huonoon keliin. Sen jälkeen lähdimme vaeltamaan metsään ja kiipeilemään kallioita ylös ja alas. Lopuksi vielä juoksutimme koiria jyrkässä alamäessä.
Lopulta Awan kanssa oltiin liikenteessä 2 tuntia, josta tunnin koirat leikkivät ja juoksivat vapaana keskenään. Tai siis trikit keskenään ja merlet keskenään. Ei meidän koirat oo rasisteja, mutta värillä on väliä niiden mielestä. 
Book Mark it-> del.icio.us | Reddit | Slashdot | Digg | Facebook | Technorati | Google | StumbleUpon | Window Live | Tailrank | Furl | Netscape | Yahoo | BlinkList
