Nikki, 5kk 1vk (5month 1week), judge Fran Kaye:
Tri of good size and height of length ratio. Correct wedge-head, good back skull. Good neck and fore chest. Little high on the rump, whitch shined in the rear movement. Front needs to tighthen. She is just a baby. Lovely dark eyes and pleasing expression.
Sijoitus luokassaan toinen. Olen oikein tyytyväinen kaikkien kolmen sisaruksen laatuarvosteluun vaikkakin vain Mitra-veli sai KP:n ja oli lopulta VSP-pentu. Paikalla nähtiin myös merle-veli Aatu, joka oli myös varsin komea raaminen uroksen alku. 
Ensin käytiin tapaamassa Pavel-isää ja Mitra-veljeä. Hyvin on samassa rytmissä nämä sisarukset.
Hieman on Mitra isompi kuin Nikki, mutta niinhän uroksen kuuluukin olla.
Keski-Pohjanmaalla vierailun jälkeen käytiin viettämässä erittäin myöhäistä iltaa vermon koirapuistolla:
Illan viilettyä kun molemmat innostuivat leikkimään oikein kunnolla. Oli todella ihanaa nähdä Awankin innostuvan juoksuleikeistä pitkästä aikaa eikä vain makaavan statistina ja katselevan kun muut liikkuvat.
Tällä viikolla koirat ovat saaneet viilennyksekseen syödä jäisiä luita. Sillä saakin hampaat aika hyvin puhdistettua, mutta ainakin Awalla on paha taipumus järsiä luunsa niin etteivät yläkulmahampaat puhdistu. Niinpä tilasin oikeita hammaskivenpoistoon tarkoitettuja instrumentteja (ihmisten, käytöstä poistettuja ja steriloituja), jotka saapuivat tänään. Heti ensimmäisenä päätin testata niitä Awan hampaisiin ja nyt on hampaat hienot!
Nikkin kulmurit ovat vielä ylhäältä vielä vaihtumatta ja alhaalta ne on niin uudet ettei niissä voisikaan olla mitään.
Eilen tuli myös tulokset Awan viimesimmistä verikokeista ja pääsimme tänään antamaan ensimmäisen pienennetyn annoksen kortisonia. Antibiootti jatkuu vielä entisellä annoksellaan ja maanantaina mennään ottamaan uudet keuhkokuvat ja tarkistamaan paranemistilannetta.
Awa-tytär ja Nikki onnittelevat tänään 11 vuotta täyttävää äitiä ja mummoa. Toivomme paljon lisää hienoja vuosia! Dixiellä on itsellään kolmesta pentueesta yhteensä 29 pentua ja niillä puolestaan yhteensä 55 pentua.
Kuvan © Sari Kupiainen
Jotenkin ajattelin, että eilinen iltalenkki olisi painanut edes Awan tassuissa, kun missa jaloissa tuntui etteivät kengät olleet parhaat mahdolliset pitkän asvalttilenkin tekemiseen. Ja mitä vielä. Kallioilla molemmat koirat revittelivät melkoista vauhtia ja innostuivat painimaankin. Lihasten arkuudesta kieli ainoastaan se, ettei Awa onnistunut edes toisella yrittämällä hyppäämään namikivelleen kun ponnistusvoima ei vain riittänyt tehtävän suorittamiseen.
Kävimme tiistaina Awan kanssa kontrollikäynnillä elänlääkärissä. Otettiin röntgenkuva ja verinäyte. Röntgenkuvan vertailukuvia ei ollut vielä posti tuonut omalle lääkärillemme, joten muutoksen määrästä ei ole tietoa. Varsinkaan kun minäkään en ole alkuperäisiä keuhkokuvia nähnyt. Vielä kuvien mukaan kuitenkin vähäistä tulehdusta sieltä löytyi, joten antibioottikuuri jatkuu edelleen. Kysyinkin lääkäriltämme, tuleeko tästä nyt sellainen 3kk kuuri josta olen tuolta toisesta blogista lukenut keuhkotulehdushoitona käytetyn. Aika näyttä, nyt on 5 viikkoa lääkettä syöty. Lisää tiedän kunhan saamme alkuperäiset kuvat vertailtaviksi.
Verikokeidenkin tulokset tulivat tänään. Verihiutalearvo oli 199 eli ihan siedettävä, mutta ei loistava. Katsotaan nyt mitä YESin hoitava lääkäri sanoo tästä lukemasta vai otetaanko viikon päästä vielä uusi koe, jotta nähdään kehityksen suunta. Edellisen lääkkeen vähentämisen jälkeen kun arvo putosi 155 eli nyt tilanne on sen suhteen parempi.
Illalla hellettä oli vielä +25C, joten päätin tehdä remmilenkin. Tosin vähän pidemmän sellaisen väsyttääkseni Nikkin. Puolessa välissä lenkkiä tosin aloin ajatella, että tuliko tehtyä Awan kannalta hieman liiankin pitkä lenkki, mutta hyvinhän se pienellä innostamisella hölkkäsi meitä välillä kiinni loppumatkastakin. Lenkkinä siis sellainen noin 4,5km “katukävely”, jossa koirat saa mahdollisuuksien mukaan kävellä nurmella tai hiekkapientareella. Itse en juossut askeltakaan tuon kuumuuden vuoksi, mutta reippaammasti kävellessä molemmat koirat välillä hieman hölkkäsivät. Kotona Awa läähätti sen verran, että kastelin Janutexin viilennysloimen ja laitoin sen päälle helpottamaan oloa. Nikkiä ei lenkin jälkeen kuumuus tuntunut vaivaavan kunhan vesikipolla oli jano tyydytetty kylmällä raikkaalla vedellä.
Nikki antoi tänään ensimmäisen kerran leikata kaikki kyntensä ilman, että joku avustaja piti siitä kiinni. Kyllä meidän elämä helpottuu tämän johdosta. Lisäksi sain ilman avustusta annettua myös Exspot-ampullin niskaan. Olen hyvin tyytyväinen edistykseemme.
Vielä kun tuo kimpassa remmilenkkeily alkaisi sujua yhtä mallikkaasti kuin yksinään kulkiessa niin kahden koiran kanssa elämä olisi todella helppoa ja mukavaa. No eihän Nikkillä ole ikääkään vielä kuin 4kk, joten ei vaadita pieneltä mahdottomia.
Toivotamme hyvää juhannusta kaikille lukijoillemme!
Kuva on viime tiistailta vermon koirapuistosta. Kuvasta kiitämmejälleen Hilanderin Artoa.
Kävin eilen illalla ulkoiluttamassa kameraa koirien kanssa. Yksin kuvaaminen on vaikeaa, varsinkin kun toinen koirista on linssilude ja toinen ikiliikkuja.
Kuvissa siis Awa ja 4kk ikäinen tyttärensä Nikki.
Tänä aamuna oli emännällä tyyny niin hyvin, että aamu venähti tavallista myöhäisemmäksi. Aamulenkille kuitenkin päästiin kauniissa auringonpaisteessa vaikka metsä olikin märkä. Katselin jo kotoa lähtiessä, että vesikipoissa oli viime aikaiseen verrattuna yllättävän paljon vettä jäljellä. Ja niinpä koirilla ei ollutkaan hirvittävä kiire päästä pissalle.
Päästiin kummankin kanssa reilusti metsän puolelle ennen kuin kyykkäsivät ensimmäisen kerran. Pahimpina aikoina Awa on kyykännyt heti asvaltilta poistuttuamme, joten edistys on varsin huimaa. Täytyykin punnita nyt Awakin ja katsoa onko yletön syöttäminen alkanut tuottaa tulosta ja voisiko vihdoin viimein ruoka-annosta alkaa pienentää ilman, että koira kuihtuu olemattomiin.
Nikkihän punnittiin perjantaina rokotusten yhteydessä 12,7kg painoiseksi eli suunnilleen kilo per viikko on tullut lisää painoa. Aika sopiva tahti sanoisin. Hampaatkin on vaihtumassa, mutta hieman pitänee auttaa tuota yhtä etuhammasta irtoamaan, jotta pysyvä hammas siirtyy omalle paikalleen rivissä. Sen vastapuolen maitohammas irtosi eilen, joten ei ne kovin tiukassa taida kuitenkaan olla. Olen myös siirtänyt Nikkiä samalle ruualle Awan kanssa ja nyt 2/3 ruuasta on jo Canidae ALS ruokaa kun se viimeinen kolmannes on Royal Canin Maxi Junioria.
Awa syö nykyään noin 2-2,5 kertaisen annoksen pussin kyljessä olevaan suositusmäärään nähden eli suunnilleen saman verran kuin Nikkin suositusannos on tuolla ruualla. Siitä johtuen päädyin eilen ostamaan ison säkin ruokaa. Normaalisti pienemmällä säkillä pärjättäisiin kuukauden verran, mutta nyt Awa on syönyt 10 päivässä yksin koko säkillisen! Ja nyt on kaksi syöjää samalle ruualle niin joutuisin kerran viikossa hakemaan uuden säkin ja siihen en ihan viitsi ryhtyä.
Toiveissa on, että Awan ruokaa voitaisiin alkaa vähentämään kun kortisonin määrääkin on vähennetty pari viikkoa sitten. Tällä kertaa lääkityksen vähentäminen ei ainakaan vielä ole aiheuttanut mitään negatiivisia muutoksia. Positiivisiksi voidaan laskea veden juonnin väheneminen ja sitä kautta ehkä ruokamääränkin vähentämisen mahdollistuminen. Vielä on reiluksi viikoksi antibioottia jäljellä ja sen jälkeen mennään käymään otattamassa keuhkoista uudet röntgekuvat, jotta nähdään voidaanko tuostakin lääkkeestä luopua.
Onneksi oma lääkärimme palaa lomalta siihen aikaan niin ei tarvitse selitellä kaikkia asioita enää kolmannelle lääkärille tai lähettää kuvia arvioitavaksi Viikkiin Awaa hoitaneelle erikoislääkärille. Musta on tullut viimeisen vuoden myötä varsin valikoiva eläinlääkärien suhteen. Esimerkiksi Nikkille lääkäri alkoi esittämään, että neloisrokote ja rabies kannattaisi ottaa erikseen ja vaikutti pettyneeltä kun sanoin ettei niin tehdä. Olen omistanut koiria vuodesta 1992 ja kaikki rokottanut asianmukaisesti. Yksikään ei ole saanut mitään oireita rokotuksista, vaikka molemmat on annettu samaan aikaan. Onhan se ehkä vähemmän stressaavaa pennulle jos ne annetaan eri aikaan, mutta jos mä käyn koirieni kanssa vähintään 2 viikon välein muutenkin eläinlääkärillä (Awan kontrollit) jomman kumman koiran kanssa, niin en viitsi vapaaehtoisesti enää maksaa turhia poliklinikkamaksuja. Pikaisesti laskien olen huhtikuun viimeisen viikon jälkeen käynyt eläinlääkärissä 7 kertaa (yhden kerran molemmat koirat mukana) ja seuraavan kolmen viikon aikana käydään ainakin kaksi kertaa – siis jos kaikki menee hyvin! Eläinlääkärien kanssa olen puhelimessakin puhunut useita kertoja ja uusinut reseptejä käyntikertojen välissä. Hoidan kyllä koirani tunnollisesti, mutta yhtään ylimääräistä “hupikertaa” en sinne halua mennä, sen verran kalliiksi on tämä vuosi tullut, tässä kun ei ole vuoden kaikki käynnit. Ja koen, että jotain olen näiden lähes 20 harrastusvuoden aikana koirien sairastamisestakin oppinut, jos ei muuta niin sen koska on pakko mennä lääkäriin ja koska se ei ole välttämätöntä.
Vakuutuksessakin on kuulemma vielä useita satasia käyttövaraa ennen vakuutuskauden katkeamista, joten suurempaa huolta ei maksupuolestakaan tarvitse kantaa vielä vähään aikaan vaikka tälle vakuutuskaudelle on korvattu jo enemmän kuin Awan hankintahinta olisi ollut. Ja onnenksi tuolla Nikkilläkin on nyt kattava vakuutus, jos sille jotain pahaa tapahtuisi.
